Muutto Fit-lehden sivuille – mitä matkalla on tapahtunut?
Täällä sitä ollaan Fit-lehden sivustolla seitsemän blogivuoden jälkeen. Tuttu paikka, sillä olenhan aikoinaan usean vuoden ajan kirjoittanut Fit-lehteen juttuja ja kotitreenejä toimittajana. Koska Instagramissakin olen saanut paljon palautetta uusilta blogin lukijoilta, avaan historiaani hieman viime vuosilta.
Vastaisku ankeudelle -blogini sai alkunsa, kun kuopukseni (nyt 7,5-vuotias) syntyi, jäin freelance-toimittajan töistä osittaiselle äitiysvapaalle ja halusin ylläpitää kirjoitustaitoani. Noin 10 vuotta sitten kävin läpi isoja ja myrskyisiä elämänmuutoksia, joiden jälkeen etsin itseäni, voin huonosti, läpikävin burn outin ja velloin paitsi huonossa olossa, myös monenlaisissa arkisissa ongelmissa. Noilta ajoin muistan erään Facebook-päivitykseni, jossa kirjoitin, että kaikki on pikimustaa ja sysipimeää, se oli se, mitä silloin tunsin. Monenlaisten asioiden hyväksymisen jälkeen alkoi kuitenkin matka kohti valoisampia polkuja. Kun sitten halusin alkaa voida taas paremmin ja aloin myös itse tehdä töitä hyvinvointini eteen, huomasin, että kirjoittaminen oli itselleni hyvä tapa käsitellä asioita ja katsoa niitä monelta kantilta. Blogini on kasvanut ja muuttunut vuosien myötä kanssani, mikä on luonnollista. Elämäntilanteen mukaan tekstini ovat käsitelleet niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia ja samalla tiellä jatkan edelleen, koska mielestäni molempia täytyy treenata. Ei voi vain nostaa punttia tai meditoida! Parasta on, kun rytmittää arkeen molempia.
20 kiloa ylipainoa
Muutama vuosi sitten blogini repertuaariin tuli mukaan elämänmuutos ja painonhallinta. Vaikka olen työskennellyt 20 vuotta ryhmäliikunnanohjaajana ja ollut aina ennen kuopustani normaalipainoinen, kuopukseni ensimmäisten vuosien valvomis- ja heräilykierre jopa 8-10 kertaa yössä, siitä aiheutunut oma väsymys, liika työnteko ja stressi ajoivat itseni kuusi vuotta kestäneeseen jojottelukierteeseen. Noiden kuuden vuoden aikana laihdutin ”raskauskilot” kolmesti ja aina ne palasivat takaisin ja kuten asiaan kuuluu, niin korkojen kera.
Pari vuotta sitten loppusyksystä päätin, että jumankauta, nyt pudotan liikakilot (noin 20) viimeisen kerran ja teen kaiken eri tavalla kuin aiemmin, itseäni kuunnellen ja arvostaen, hitaasti, varmasti ja terveellisesti ja lakkaan uskomasta, että pikaratkaisuja tai oikoteitä edes olisi olemassa. Noin 1,5 vuotta kestänyttä matkaani kohti pysyvää painonpudotusta olen avannut myös täällä blogissani. Vaikka olisi ehkä ihana kuulla, että kyllä, kyllä pikadieetit toimivat, niin valitettavasti asia ei ole niin (kuten me kaikki taidamme tietääkin). Omalla kohdallanikin uudet elämäntavat muuttuivat rutiineiksi noin vuodessa, mutta en enää voisi luopua niistä! Painonpudottaja ei koskaan voikaan palata entisiin elämäntapoihinsa, tai käy niin, kuten itselleni tuossa stressaavassa jojoputkessa. Eli jos olet keskellä painonpudotusta ja elämäntapojen muuttamista, anna itsellesi aikaa ja ole kärsivällinen.
Ensin maratonille ja sitten ultrajuoksemaan
Viimeiset 1,5 vuotta blogissani on eletty myös totaalista juoksuhuumaa, sillä rakkaus kanssani läpi elämäni on-off-kulkeneeseen juoksuharrastukseen syttyi ensimmäisen maratonin juostuani voimakkaammin kuin koskaan. Tällä hetkellä juoksuharrastukseni on telakalla, koska parantelen jalkapöydän murtumaa, mutta takana on jo ensimmäinen ultrajuoksukisa (75 kilometriä) ja lisää on tulossa. Ensi vuonna haluan osallistua muutaman maratonin lisäksi 12 tunnin ratakisaan ja Ultravasaniin, jossa saa nauttia ruotsalaisesta luonnosta 90 kilometrin verran.
Liikuntaa olen ohjannut vuodesta 1999. Taustalta vuodelta kivi ja keppi löytyvät kahdessa urheiluopistossa suoritetut lähes valmiit liikunnanohjaajaopinnot ja FAF personal trainer -titteli. Olen myös LCF Life Coach ja vedän silloin tällöin esimerkiksi erilaisia painonhallintavalmennuksia ja luennoin terveellisestä ja pysyvästä elämänmuutoksesta. Päivisin vietän aikani tietokirjojen parissa. Kirjoitan myös itse hyvinvointiaiheista kirjaa, joka ilmestyy tammikuussa. Se taitaa muuten olla viides kirjani.
Ryhmäliikuntatunneista ohjaan tällä hetkellä vain sisäpyöräilyä. Heti kun koipeni kestää juoksemisen, palaan taas järkkäämään yhteislenkkejä, tervetuloa! Juoksemisen lisäksi harrastan kotijumppaa, ja kuntosalilla ja joogassa pyrin käymään kerran viikossa. Haaveilen uinnin aloittamisesta ja kunnollisen maantiepyörän ostamisesta! Samalla pelottaa se, mihin nuo kaksi asiaa voivat vielä johtaakaan…
Tutustu itseesi, tunne tunteesi
Itselle yksi pysäyttävämpiä hetkiä elämässäni oli se, kun aloin tutustua itseeni ja tunteisiini: kuka olen ja mitä tunnen? Miksi tunnen näin? Mitä haluan tuntea? Itsetuntemuksen ja tunteideni ymmärtämisen kautta aloin voida paremmin kuin koskaan aiemmin ja aloin myös ymmärtää, millaista arkea haluan elää. Voisikin ehkä sanoa, että aloin elää omaa elämääni enkä elämää, jota kuvittelin muiden minulta odottavan tai jollaista kuvittelin, että oli ”pakko” elää. Me olemme kaikki täällä vain kerran, lyhyen häivähdyksen verran ikuisuudessa, eikä sen hetken pituudesta ole varmuutta. Siksi pyrinkin nauttimaan jokaisesta päivästä, vaikka aina välillä sitä ajautuu synkeään kuoppaan, josta vain taas on kaivauduttava ylös.
Elämä ei ole aina vaahtokarkkia, popparia eikä samppanjaa, mutta uskon, että asenteella on monessa tilanteessa merkitystä ja usein arjen perusvireenä voi kuitenkin jopa elämäntilanteesta huolimatta olla kepeys, vaivattomuus, ilo, toivo ja luotto. Uskon myös ystävällisyyteen ja arkisen rakkauden voimaan ja siihen, että kun teet hyvää, sinulle tehdään hyvää.
Tervetuloa lukemaan blogiani, olit sitten uusi tai kanssani jo pitkän pätkän matkannut kulkija!
Puumerkin saa mielellään jättää ja juttujani saa jakaa, kun siltä tuntuu.
Ihanaa eloa!
Jenny
Comments are closed.