Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensimmäisiä askelia

Instagram muistutti minua tänään kuvasta, joka on otettu neljä vuotta sitten. Kun katsoin kuvaa, näin ihanan iloisen ilmeen, joka sai minut hihittelemään. Näin myös vahvan naisen, juoksinhan kuvassa kahden 20 kilon kiekon kanssa. Toki olisin voinut katsoa kuvasta myös kaksoisleukaa, lyllyviä olkavarsia ja pullevaa keskivartaloa, mutta en tehnyt niin (paitsi nyt tarkoituksella tätä postausta ajatellen). Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensimmäisiä askelia. Ajattelin itsestäni myönteisesti jo tuolloin, kun kuva oli otettu. Minusta siitä huokui hyvä fiilis.

Varmasti johtuen Uuteen nousuun -kirjastani (on muuten järkyttävän halvalla Adlibriksen äitienpäiväkampanjassa), omasta jojottelusta, elämäntapojen muuttamisesta ja lopulta aiemman, itselleni aikuisiällä normaalin painon pysyvästä saavuttamisesta kuuden vuoden jojottelun jälkeen puoleeni käännytään usein painonhallinta-asioissa. Omasta kokemuksesta voin aina vain sanoa sen, että pikakeinoja tai oikoteitä ei ole, vaikka niitä kuinka yrittäisi etsiä ja haluaisi löytää. Vaikka painonhallinta on toki käytännön asioiden tekemistä, tärkeitä asioita ovat myös itsensä kuunteleminen, itseensä tutustuminen, itsensä kanssa ystävystyminen, omien tunteiden tunnistaminen ja sen funtsiminen, mitä ne tunteet mahdollisesti haluavat itselle kertoa: Miksi haluan muutosta? Mitä olen valmis tekemään sen eteen? Miltä muutos minusta tuntuu? Jos muutos herättää negatiivisia ajatuksia, mitä niiden takana voisi olla? Mitä ajattelen itsestäni? Vievätkö ajatukseni kohti tavoitettani? Haluanko tavoitetta itse, vai tuleeko paine siihen ulkopuolelta?

Usein negatiivisuuden takana on pelkoa jostakin. Hyvä onkin pysähtyä tutkimaan, mikä itseä ehkä pelottaa. Tosi paljon helpompaahan on pysytellä turvallisesti vanhassa, vaikka se ei enää olisikaan itselle sopivaa, vaikka se olisi ehkä terveydelle haitallista tai jopa jotain tekemistä estävää. Joskus pelottaa pelkkä muutos, oli se mikä tahansa. Toisinaan pelko muutoksen epäonnistumisesta on niin vahva, että asioiden muuttamisen aloittamisestakaan ei tule mitään. Sitä on luovuttanut ennen kuin on aloittanut, koska ajattelee, ettei kuitenkaan pysty. Mutta myönteisyys itseä, tekemisiä ja arkea kohtaan on tarpeellista myös silloin, kun asioita alkaa muuttaa. Tarvitaan myös sen oman ainutkertaisen elämän arvostamista ja itsensä kunnioittamista. Tärkeää on nähdä itsessä ne hyvät puolet, eikä ajatella jatkuvasti niitä puolia, joita haluaa itsessään muuttaa tai joista haluaa eroon.

Tässä kuva, josta IG minua tänään muistutti. Minusta näytin silloinkin ihanalta.

Oma viimeinen painonpudotuskertani oli helpoin kaikista, koska olin asian kanssa avoin ennen kaikkea itselleni ja aloin tehdä hommaa positiivisella otteella ja rakkaudella itseäni kohtaan, en kieltojen, rajoitusten, liian liikunnan tai laihduttelun kautta (joita kaikkia siis olin myös kokeillut). Lisäksi olin iskostanut päähäni sen ajatuksen, että olen niin hyvä tyyppi, että ansaitsen parasta. Ja sillä hetkellä parasta itselleni oli elämäntapojen muuttaminen, energian lisääntyminen, jaksamisen lisääntyminen ja kuin niiden bonarina tullut painonputoaminen, joka johti taas moneen muuhun seikkaan, kuten parempaan nukkumiseen ja kevyempään juoksemiseen.

Toki ymmärrän sen, ettei rakkaus itseä kohtaan ole kaikille helppoa. Olen itsekin elämäni aikana aina välillä vihannut vartaloani ja sättinyt itseäni. Jossain on ollut liikaa ja jossain liian vähän, vaikka olisin ollut kuinka hyvässä ulkoisessa fyysisessä kunnossa ja saati sitten silloin, kun en ole ollut. Tai sitten olen ollut mielestäni tyhmä ja sinisilmäinen. Mutta niin se vain upposi tähänkin kaaliin, että vihalla ei voita mitään, rakkaudella kyllä.

Kun siis opettelin hyväksymään itseni itseeni ja tunteisiini tutustumalla sellaisena kuin olin, pääsin paljon pidemmälle kuin rankaisemalla itseäni tai haukkumalla. Opin näkemään itsessäni kokonaisvaltaisesti paljon hyvää enkä enää kiinnittänyt huomiota fyysisiin heikkouksiin tai epäkohtiin, joiden en olisi halunnut olevan olemassa. Oivalsin, että olen niin paljon enemmän kuin lyllyt olkavarret tai keskivartalolihavuus. Tänään en muuttaisi itsestäni mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi kehoni tai mieleni jatka muuttumista ja ettenkö tekisi joka päivä hyviä tekoja itselleni. Nyt niitä vasta teenkin, sillä olen itseni kanssa niin sujut ja myös elämäni tärkein ihmissuhde.

Tässä sama nainen kuin ekassa kuvassa.

Ajattelenkin ja kokemuksestakin tiedän, että omasta itsestä negatiivisesti ajatteleminen on sekin vain tapa, joka on mahdollinen muuttaa. Sen voi muuttaa sillä, että alkaa ajatella itsestä ja arjesta myönteisesti. Kun myönteisyydestä tulee tapa, ei negatiivisuudelle ole enää tilaa. Itse en enää edes muista, milloin olisin viimeksi sanonut itsestäni itselleni mitään rumaa, en vuosikausiin. Koska miksi sanoisin? Jos haluan muuttaa jotain itsessäni tai arjessani, ei se tapahdu negatiivisen kautta. Keskittymällä omaan potentiaaliin ja omiin hyviin puoliin muutoksen tekeminenkin on paljon mukavampaa. Pidä siis mielessä se, mihin pystyt, älä sitä, mihin et pysty. Näe itsessäsi ne hyvät puolet mieluummin kuin ne puolet, joista et niin välitä.

Ajattelen, ettei itselle kannata koskaan sanoa mitään sellaista, mitä ei voisi sanoa jollekulle toiselle kasvotusten. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi sellaiseen. Ilon ja rakkauden kautta, eikös!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Parempia unia painopeiton alla

Syyllisyys haluaa kertoa jotain

Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona

Henkiset aamurutiinini

Alppitreenit Nuuksiossa

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi