Omien todellisten toiveiden kuuntelusta tulee kevyt olo
Kirjoitin jo kesäkuussa siitä, että tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista. Omien todellisten toiveiden kuuntelusta tulee kevyt olo.
Kesäloma ja pysähtyminen saivat itsessäni aikaan sen, että aloin vielä enemmän tarkastella itseäni ja motiivejani tehdä eri asioita. Huomasin, että olin jälleen kerran taas liukunut tekemään asioita vähän siksikin, koska muutkin tekevät, niin minäkin. Pysähdyin miettimään, mitä tässä elämäntilanteessa oikein haluan ja tein pari päätöstä, jotka kevensivät huomattavasti oloa. Ne eivät ole merkittäviä asioita muille, mutta itselleni ne antoivat rauhaa ja toivat olon, että olen taas omassa voimassani omalla polullani oman arkeni arkkitehtina. Todellisten toiveiden ja itsen kuuntelua kannattaa harrastaa.
Koko viime vuoden ja vähän kauemminkin haaveilin opinnoista. Koska aloitin uudessa työssä kesäkuun alussa, opintohaaveet ovat nyt jäissä. Minulla on työikää jäljellä vielä jotakuinkin 30 vuotta jos niin haluan ja saan pysyä terveenä, niin tulin siihen tulokseen, että nyt on näin ja sitten joskus ehkä taas toisin.
Toinen asia, josta luovuin, oli paikka juoksukisassa. Olin ostanut osallistumisen ultravasaniin jo viime syksynä ennen kuin ostin kesän alppireissun. Alppireissu oli ihan mahtava monella tapaa ja opetti itselleni niin paljon itsestäni, kehostani, jaksamisestani, mielestäni, harjoittelusta ja juoksusta. Se opetti myös kuuntelemaan kehoa ja mieltä ja toimimaan niiden omien toiveiden mukaan. Reissun jälkeen annoinkin itseni rauhassa palautua enkä ottanut stressiä treeneistä. Muutaman pitkän lenkin kävin juoksemassa, mutta kun päätös Ultravasanin 90 kilometrin skippaamisesta välähti mieleen, tiesin heti, että se oli jotain, mikä minun vain oli tehtävä. Ei siksi, ettenkö olisi selviytynyt tuosta matkasta, sitä en epäillyt hetkeäkään. Mutta sen sijaan halusin kohdella kehoani hyvin ja toinen noin pitkä matka samana kesänä olisi varmasti ollut kropalleni aika kova paukku. Sain starttipaikkani myytyä Ultravasanin fb-palstalla 10 minuutissa, joten joku toinen pääsee nyt täyttämään juoksu-unelmiaan sijastani.
Tällä postauksella haluan sanoa vain sen, että tilanteet muuttuvat, ja samalla myös ihmisen toiveet ja tavoitteet muuttuvat. Kumpikaan noista päätöksistäni ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö koskaan enää harkitsisi opiskelua tai menisi pääsykokeisiin tai ettenkö vaikka ensi vuonna osallistuisi johonkin pitkään juoksukisaan. Nyt vain on ihana keskittyä nykyisiin hommiin (ja sivutöihin) kunnolla ilman paineita kouluun pääsemisestä. On myös ihana treenata monipuolisesti ja juosta oman fiiliksen mukaan ilman kisatavoitteita ja keskittyä ensi viikolla alkavassa juoksukoulussa muiden ohjaamiseen.
Nyt on näin ja sitten taas toisin. Nyt nautin tästä hetkestä ja sitten taas teen uusia suunnitelmia, kun aika on. Ja kaikellehan on se oma aikansa.
Mahtavaa lauantaita!
Jenny
P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3
Överi sokeri jäi, kun laitoin ruokarytmin kuntoon
Miten pitää huolta siitä, että virtaa riittää seuraavaan lomaan saakka?
Comments are closed.