On normaalia olla onnellinen ilman syytä

Se, ettei mitään spessua tapahdu, on ihan parasta. Mitä tasapaksumpaa arki on, sitä onnellisempi olen, ihan ilman mitään erityistä. Onnellinen voi olla ilman mitään syytä, huomaan nykyään yhä useammin. Vielä 10 vuotta sitten pelkäsin tasapaksua arkea kuollakseni, koska se tylsistytti minua. Sitten kävikin niin, että elämä järjesti vähän liikaa yllätyksiä. Nykyään se vähän tylsä ja ihan jees ovat riittävästi. Se, ettei mitään spessua tapahdu, on ihan parasta. 

Flunssaa ja jalkavaivoja – silti onnellinen

Kesä kääntyy pian syksyyn ja koulut, työt ja harrastukset ovat käynnistyneet kunnolla. Ensimmäinen flunssakin on jo koettu ¾ osa perheen voimin ja omat viime viikon treenit menivät kalenterissa olostaan huolimatta ihan puihin nuhan ja yskän takia. Mutta sellaista se on, elämä. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, yllätyksistä on helppo tykätä niin kauan, kun ne ovat mieleisiä.

Viime viikolla tuli myös takapakkia jalkavaivan kanssa, ja sen sijaan, että olisin kovasti toivonut pääseväni juoksemaan pian, huomasin haaveilevani kivuttomasta kävelystä. Kun yhtä kehonosaa varoo, toinen rasittuu, ja koska olen varonut murtumaa ja kävellyt pääosin jalan sivusyrjällä, oli se nyt saanut osakseen liikaa hittiä. No, olen nyt jo useita päiviä kääntänyt kävelyä enemmän normaaliin suuntaan ja jalka on ollut pari päivää kohtalaisen kivuton. Niin ne tavoitteet muuttuvat tilanteiden kanssa. Enpä olisi uskonut heinäkuun alussa murtumadiagnoosin saatuani arvostavani syyskuun alussa näin paljon sitä, että voisin vain kävellä ihan tavallisesti, kuten olen aina kävellyt, ilman, että sattuu. Mutta uskon, että aika auttaa, niinpä spinning- ja salitreenit saavat vielä jatkua tovin kun taas juoksu saa olla haaveilun asteella.

Onneen löytyy usein aika monia syitä.

On normaalia olla onnellinen ilman syytä

Jos siis se, ettei mitään spessua tapahdu on jees, normaalia on olla onnellinen ilman mitään syytä. Aika usein kun ajatellaan, että onnellisuuteen tarvitaan jotain isoa ja hienoa, toisenlainen vartalo, parempi duuni, lisää rahaa, matkoja tai tavaraa. Mutta jossain kohtaa huomaa, ettei niiden myötä mikään muutukaan.

Minä ajattelen, että onni on tässä ja nyt. Oli tilanne lähes mikä tahansa. Toki sattuu massiivisia tapahtumia, menetyksiä, surua ja huolta, jotka salettiin vaikuttavat onnellisuuden tilaan. Välillä elämä on vaikeaa ja välillä se on ihan syvältä. Mutta kun ihminen kasvaa ja alkaa avautua sille, mistä elämässä omasta mielestä saattaa olla kyse, huonot hetket ovat enemmänkin enää vain välähdyksiä.

Juuri nyt tunnen itseni onnelliseksi. Vaikka olo ei ole kovin hehkeä, koska vielä on vähän nuha ja kipeä jalka. Silti onnellisuuteeni ei vaikuta edes se, että kroppani tuntuu tällä hetkellä sataviiskytvuotiaalta ja energisyyden tasokin voisi olla vähän korkeampi. No, ehkä huomenna!

Et olisi kovin kauaa onnellisempi, vaikka saisit kaiken

Mutta jos onni ei kumpua meistä itsestämme, emme koskaan voisi olla kovin kauaa onnellisia, vaikka saisimme kaiken, minkä haluamme. En tiedä liittyykö se ikään vai huoleen maapallosta, mutta itse en edes toivo mitään kovin paljon lisää. Sen sijaan muistan kyllä ne vuodet, kun oli paljon vähemmän (vaikka sitä taas edelsi aika, kun oli paljon enemmän kuin nyt) ja olen kiitollinen niistä asioista, joita silloin toivoin, joita rukoilin ja jotka myöhemmin tapahtuivat.

Moni voi olla onnellinen tässä ja nyt, kun avaa silmänsä ja tarkastelee sitä, mitä ja mikä on. Meillä vain on usein niin kiire, ettemme ehdi edes huomata, miten ihanaa se tasapaksu ja tavallinen voi olla. Kunnes sitten tapahtuu jotain, mikä musertaa tai mullistaa elämän, vetää maton jalkojen alta: olisinpa silloin osannut arvostaa sitä, kun kaikki oli ihan ookoo ja vähän tylsääkin, saatamme ajatella. Saisipa sen vanhan tasaisen takaisin, se oli ihan tarpeeksi ihanaa.

On normaalia olla onnellinen ilman syytä. Ehkä se jo riittää onnellisuuden syyksi, että saamme olla täällä?

Mahtavaa uutta viikkoa sinulle!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Yhdestä en luovu ja se on uni

45 päivää juoksutelakkaa

Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen

Tasapainoinen arki synnyttää liikuntamotivaatiota