Ota se herne pois sieltä nenästä

Aikoja sitten Olivia-lehteen tekemäni gallup julkaistiin, ja kas, sehän herättikin muikean haloon Lilyn nettipalstalla. Kommentteja lukiessani en voinut kuin hämmentyä ja ihmettelin, kuinka ihmisillä on a) aikaa b) voimia närkästyä muutamasta rivistä noin kovasti. Mitä sitten, jos rouva x on aikaisemmin kieltänyt herra x:ää ostamasta cd-levyjä? Erityisesti jos takana ovat ekologiset ja eettiset syyt? Jos tällainen asia alkaa ärsyttää niin paljon, että jaksaa antaa kommentin (totta kai nimettömän), niin voi olla, että ehkä se ärsytyksen aihe löytyykin jostain ihan muualta omasta elämästä. Tässä kohdin kommentoija voikin kysyä itseltään, miksi minusta tuntuu tältä? Onko tämä hyvä tapa purkaa turhautumistani? Heh. Hauskaa kuitenkin, että juttu sai huomiota. Ja kiitokset kaikille haastatelluille kommenteistaan. Kiitos myös jokaiselle, joka antoi pikku gallupille julkisuutta. Niitä siis luetaan! Hyvä niin.

Gallupin aiheena oli siis myönnytys parisuhteessa. Aloin itsekin miettiä, olenko tehnyt sellaisia nykyisessä parisuhteessani ja mitä ne voisivat olla. Tulin siihen tulokseen, että kovin suuria tekoja en ole päässyt vielä tekemään. Merkittävin on ehkä se, että suostuin (hyvillä mielin kylläkin) siihen, että nuorimman lapseni Piksun äidinkieleksi merkittiin ruotsin kieli, kuten isälläänkin. Puolisoni, joka tulla tupsahti kolmen eri-ikäisen naisen talouteen, on joutunut kyllä tekemään paljon enemmän myönnytyksiä kuin minä. Kiitos siitä hänelle.

Sitähän se parisuhde ja yhdessä eläminen ovat, joustamista ja kompromissien tekoa. Ja itseasiassa kumpaakin niistä tarvitaan ihan missä tahansa ihmissuhteissa. Myös nettipalstoilla! On helppo arvostella toisia nimettömänä ja selän takana, mutta se on turhaa, niin turhaa. Ei kannata sanoa mitään sellaista (ei ehkä edes ajatella), mitä et voi sanoa suoraan arvostelemallesi ihmiselle.

Varo! Uuden Olivia-lehden jutut voivat laittaa herneen sinunkin nenääsi.