No niin, nyt mennään jo tiistaita tämän viikon treeniputkessa. Eilen ohjasin Otaniemessä ensimmäistä kertaa Bodypumpin 79-ohjelmaa. Uuden ohjelman vetäminen ekaa kertaa on aina hiukan jännittävää, mutta selvisin suuremmitta mokitta. Erityisen katala on tilanne, jossa ohjaa vanhaa ohjelmaa ja opettelee uutta. No, olen joskus saanut totaalisen black outinkin hetkeksi, mutta sitten on vain pitänyt soveltaa kunnes muisti alkaa taas toimia. Eilen sain positiivista palautetta siitä, että olen iloinen, mutta en hössötä. Enkö? No, hyvä, jos en. En itsekään tykkää ylihössöistä ohjaajista.

Päivällä siirryin sitten Meilahteen, jossa vuorossa oli lihaskuntoa ja sykkeennostoja vuorotteleva intervallistep. Totaalista omaa revittelyä esti se, että mikki ei toiminut. Huutaminen ja hengästyminen ovat nimittäin aika killeriyhdistelmä, mutta siitäkin selvittiin. Ja ainakin porukka vaikutti tunnin lopussa melko väsähtäneeltä, joten eiköhän tunti ollut sujunut ihan jeeskivahyväbra. Olipa muuten hauska askeltaa pitkästä aikaa steplaudalla. Minulla on ollut ennen muinoin koreografisiakin steptunteja.

Mieleeni muuten palasivat ohjaajaurani alkuhetket, kun jumppaa tuli vedettyä ties missä koulun liikuntahalleissa ilman mikkiä ja pikkuruisen mankan kanssa, heh. Eipä ole ikävä niitä aikoja! Erityisesti paljon ohjatessa tahdon varjella ääntäni. Ei ole kiva mennä illalla kotiin säikyttelemään lapsia, kun suusta kuuluu vain pientä pihinää tai matalaa raakuntaa.

Jumppasalista siirryin sisäpyöräilysaliin toteamaan, ettei mikki toimi sielläkään. Tässä vaiheessa meinasi päästä ruma sana. Onnistuin hillitsemään itseni, sillä olen kiroilulakossa (kiroileminen on epänaisellista ja typerää). Yritin kuitenkin saada mikkiä pelittämään, ja kas, ollessani aivan hiljaa kaiuttimista kajahti silti heleä ääni. Ja ääni ei siis ollut minun, vaan alakerrassa Bodypump-tuntia aloittelevan ohjaajan! Ensijärkytyksestä toettuani kipitin alakertaan vaihtamaan mikkejä, ne olivat jostain syystä menneet sekaisin. Ja hyvin alkoi toimia. Intervallisisäpyöräilykin sujui ongelmitta, mutta pakko sanoa, että tänään seiskan aamutunnilla hieman painoi väsymys jaloissa.

No, tällä viikolla onkin enää 10 tuntia ohjauksia ja yksi vapaaehtoinen työperäinen liikuntatuokio, pääsen testaamaan Elixian Cardio Energy 30 -tuntia Salmisaareen. Jospa samalla poimisi respasta sen siellä odottavan jäsenkorttini…Tähän asti olen maksanut jo parisataa tyhjästä, shame on me. Hankin toukokuussa ensimmäisen jäsenyyteni yli 10 vuoteen ja sitten olen kahminut itselleni niin paljon ohjauksia, etten kovin usein taida ehtiä kollegojen tunneille.

Ehkä alan käydä Salmisaaressa saunomassa.