Parisuhde on tiimi
Parisuhde on tiimi, jolla on sama tavoite. Kun aloin ajatella näin, riidat loppuivat kuin seinään ja arki muuttui ihanan tasapaksuksi.
Lomalla helposti hermo saattaisi kiristyä, koska ollaan koko ajan tai vähintäänkin paljon yhdessä ja monesti poikkeustilanteissa, kuten vaikka mökillä, asuntoautossa, purjeveneessä tai kotona ilman normiarjen rutiineja ja aikatauluja. Omakin pinna kiristyi tässä viime viikolla, kun loukkasin koipeni, mikä on vaikeuttanut ihan normiarkea ja madaltanut mielialaa. Se oman pinnani kiristyminen sitten näkyi muutamana päivänä siten, että teki mieli mököttää. Vaikka emme ole mösjöön kanssa ollenkaan riitelevää sorttia, päädyimme esimerkiksi Turussa ottamaan vajaan tunnin omaa aikaa ja hieman hengittelemään.
Nykyään en tykkää yhtään riidellä tai olla epäsovussa, mutta suhteemme alkuaikoina 9 vuotta sitten olivat asiat vielä toisin. Stressinsietokyvyn äärirajoilla eläminen oli aiheuttanut sen, että välillä tuntui, että saatoin herpata mistä tahansa asiasta. Se ei ollut se eteisen nurkassa lojuva roskapussi, vaan työstressi. Se ei ollut se toisen tapa huokailla, vaan se, että itse lillui menneisyyden hankalissa tilanteissa. Mutta tottahan se on, että moni ihminen purkaa toiseen omia tunteitaan, joita ei osaa, uskalla tai halua käsitellä. Mutta kun se riiteleminen tai toisen syyllistäminen ei silloin(kaan) auta, ei sitten tippaakaan.
Vasta kun onneksi kuitenkin jo vuosia sitten aloin tutustua itseeni ja ylipäätään tunteisiini ja tapoihini olla ja toimia, alkoi myös ristiriitatilanteissa toimiminen itselläni muuttua, hitaasti, mutta varmasti. Lopulta niitä ristiriitoja ei päässyt enää edes oikeastaan syntymään. Nykyään inhoan riitelemistä ja eripuraa, vaikkei se tarkoita sitä, että aina pitäisi olla samaa mieltä ja kuin kaksi herranterttua. Mutta parisuhteessa asiat helpottuivat ja turha riitely loppui, kun tajusin sen, että olen tuon ihmisen kanssa siksi, että meillä on sama tavoite ja maali. Että me olemme vähän niin kuin tiimi, jolla on yhteinen tavoite: elää mahdollisimman hyvä elämä ja olla onnellisia. Yhdessä.
Jos parisuhteessa maalit, tavoitteet, odotukset ja unelmat ovat hyvin erilaisia, voi tulla vaikeuksia. Parisuhde on joukkue eikä sen pitäisi ainakaan olla taistelua tai kilpailua. Rakkauden ei pitäisi tuntua pahalta eikä viedä energiaa, vaan sen pitäisi useimmiten tuntua hyvältä ja tuoda lisää energiaa, iloa ja hyviä asioita. Sen pitäisi tuntua siltä, että kun katsoo toista vaikka sitten hänen huomaamattaan, tulee olo, että tuon ihmisen kanssa haluan olla.
Jos itse voi huonosti, siitä ei voi oikein syyttää ketään, eikä sitä ainakaan kannata purkaa toisiin ihmisiin saati sitten omaan kumppaniin. Jossain vaiheessa itsekin onneksi tajusin lakata syyttämästä paitsi maailmankaikkeutta, myös muita ihmisiä ongelmistani, kokemuksista, jotka olisin mielelläni jättänyt kokematta ja kaikista muista negatiivisista tunteista, joita olin tukahduttanut viimeiseen asti kunnes ymmärsin, että on aika lakata tukahduttamasta niitä.
Sanoisinkin, että mitä paremmin ihminen tuntee itsensä, sitä paremmin hänellä menee missä tahansa ihmissuhteessa. Toki ihan kaikkiin ihmisiin tämä ei päde ja välillä on vain helpompi päästää irti jostain kuluneesta tai liian vaikeasta ihmissuhteesta kuin ainakaan yrittää parantaa sitä väkisin. On myös hyvä muistaa se, että toista ei voi muuttaa, mutta itseä voi. Oman käytöksen, omien tunnetilojen ja omien totuttujen ja automaattiseksikin muuttuneiden toimintamallien ja itsensä tutkiminen kannattaa ja on yksi parhaita asioita, joita ihminen voi tehdä itselleen.
Sekin on hyvä tiedostaa, mitä kaikkea skeidaa sitä ehkäpä raahaa mukanaan aiemmista pari- tai muista ihmissuhteita ja miten niistä pääsee eroon. Sanotaan, että jos vain vaihtaa parisuhdetta eikä korjaa alkuperäisiä ongelmia, ongelmat seuraavat uuteen parisuhteeseen. Olen siitä tismalleen ihan samaa mieltä. Eli syvä sukellus asioiden juurisyyhyn on tuolloin erityisesti tarpeen, jos haluaa sen uuden parisuhteen säilyttää.
Aina se omien asioiden ja fiilisten kaivelu ei ole helppoa eikä sitä edes halua tehdä. Sitä ei välttämättä halua tunnustaa edes itselleen, että on jonkinlainen kumppanina, vaikka sitten riitapukari, kuten minä joskus suhteemme alussa. On myös kovin helppoa verhoutua sen taakse, että sanoo, että ainahan mä oon ollut tällainen, en mä tästä muutu, tää on osa mun persoonallisuutta. Ehkä niinkin, mutta itsestäni olen huomannut sen, että jos pysähtyy tutustumaan itseensä ja huomaa, että voisi tehdä asioita myös toisin, asioita voi tehdä myös toisin.
Ja eihän koko aikaa tarvitse kyhnyttää yhdessä, vaan ihminen tarvitsee myös omaa aikaa. Itse rakastan istua laiturilla, hengittää syvään ja rauhassa ja tuijottaa merta, kuunnella meren ääniä. Vain 15 minuutin olemisen päästä sitä on jo paljon parempi ihminen niin itselleen kuin toisille. Tärkeää onkin myös pitää omasta hyvinvoinnistaan huolta eri tavoin, sekin on yksi lahjoista, jonka läheisilleen voi antaa.
Mahtavaa kesän jatkoa!
Jenny
Hanna
Hienosti kirjoitettu ja kosketti monilta osin viimeisiä aikoja omassa elämässäni ja pitkässä parisuhteessa. Olen hokenut vuosikausia tuota toistaeivoimuuttaaitseävoi-lausetta. Silti muutama kuukausi sitten sain ahaa-elämyksen: en ole sitä kuitenkaan ihan oikeasti noudattanut. Pohjamutien kautta piti (taas) käydä. Nyt asia on itselleni kristallinkirkas ja todella monet asiat ovat paljon helpompia. Voi kun näissä jutuissa voisi edes joskus päästä sieltä, missä aita on matalin 😉
Ihanaa kesää sinnekin!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Hanna kommentistasi! Nuo ahaa-elämykset ovat ihan parhaita. Tavallaan sitä omaksuu ja oivaltaa jonkun asian, jonka on tiennyt, mutta se tulee tietoisuuteen sitten ihan eri tavalla.
Tuo pohjamutien kautta käyminen kuulostaa niin tutulta monessakin asiassa. Sellaisia me ihmiset vain välillä ollaan, että jokainen kivi pitää kääntää ennen kuin tajuaa, että jokin asia on mahdotonta tai jokin muu ratkaisu voi toimia paremmin.
Mahtavaa kesän jatkoa sulle 🙂
Meri Johansson
Niin hyvä kirjoitus, vaikka itse sinkkuna elelen.
Hyvä muistutus monista asioista ja itse alkanut niitä oppia ja ymmärtämään viimeisten vuosien aikana.
Jenni
Heippa!
Olet ihana ja inspiroiva ihminen ja ajattelen hyvin samankaltaisesti kuin sinä. ❤️ Mutta kysymys, mitä jos itse on oikeasti mennyt itseensä, miettinyt ja pohtinut ja yrittänyt muuttua, silti toinen sanoo ”ajatusmalliesi pitäisi muuttua”, ”et voi olla tuollainen” ja nämä silloin, kun yhdessä pienessä hetkessä palaat vanhaan minääsi ja alat epäröimään tai silloin, kun et edes epäröi tai sano mitään epäröimisen arvoista? Tai kun et itse arvostele puolisoasi ikinä, koska et halua olla hänelle ilkeä ja koet toisen sanat ja teot ilkeytenä? Ei aina, mutta miettimisen jälkeen kyllä.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Jenni kommentistasi!
Mulla on myös pitkä kokemus parisuhteesta, jossa ymmärsin kantapään kautta sen, että oli itse millainen tahansa, ihminen ei voi muuttaa ketään muuta kuin itseään. Ja joskus se, vaikka itse olisi millainen ja kuinka ”täydellinen” tahansa, ei valitettavasti muuta tilannetta tai auta siihen. Omassa suhteessani meni asiat niin pitkälle aikanaan ja toisella oli niin paljon ongelmia, ettei lopulta kaiken yrittämisen jälkeen ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä eri teille. Toista ei voi myöskään auttaa pakolla, jos hän ei ole sellaiseen valmis.
Koen myös, että jos toinen näkee toisessa aina vian, eikä huomaa itsessä olevan mitään ongelmaa, on sekin aika hankala tilanne. Silloin se kertoo siitä, että ihmisellä itsellään on käsittelemättömiä asioita joita hän purkaa ja projisoi puolisoonsa. Silloin sopii toivoa, että asioista voi keskustella tai toinen pysähtyisi huomaamaan niitä omia käytösmallejaan.
Totta kai nämä asiat on aina yksilöllisiä eikä näihin ole vain yhtä tee näin -reseptiä 🙁
Sinulle paljon lämpimiä ajatuksia ja ihanaa viikonloppua!