Pieniä, hyviä tekoja on helppo tehdä..

..erityisesti silloin, kun itse voi hyvin.

No niin! Mikä fiilis? Onko lähestyvä rauhan juhla joulu jo saanut kupolin kiristymään? Meitä on liikenteessä kaikenlaisia tyyppejä useilla eri mielentiloilla. Pari aamua sitten sain bussikuskin raivot päälleni, koska pimpotin pysäkin kohdalla, jossa ei tarvitsekaan painaa pysähtymisnappulaa. Eilen taas näin, kun autoilija ensin oli ajaa suojatiellä jalankulkijan päälle ja sen sijaan, että kuski olisi pyytänyt anteeksi, hän sai provosoitua säikähtäneen jalankulkijankin mukaan viuhuttelemaan nyrkkejä kohti taivasta. Vastaavanlaisia raportteja on saanut lukea myös Facebookista kavereiden päivityksistä. Kassajonoihin ja tavaratalojen hisseihin tungetaan kyynärpäätaktiikalla ja oma etu on se kaikista tärkein. Pois alta pienet ja heikommat, täältä tulen minäminäminä!

Kamoon! Nyt otetaan vähän iisimmin, eikö. Maailmassa on ihan riittävästi murheita ilman, että yhdenkään meidän tarvitsee aiheuttaa yhdellekään ihmiselle huonoja fiilareita. Jokainen sen tietää itsekin, että vaikkapa sanottuaan jolle kulle pahasti iskee ihan hirvittävä morkkis. Sellaista emme kaipaa, emme halua, emmekä tarvitse.

Olen paljon miettinyt sitä, millaiselta näyttäisi maailma, jossa ihmiset tavoittelisivat oman edun sijaan hyvää mieltä ennen kaikkea myös kanssaihmisille? Miltä näyttäisi maailma, jossa esitettäisiin mitä minä tästä hyödyn -kysymyksen sijaan ajatus siitä, miten itse voi palvella muita niin, että heillä on mahdollisimman hyvä olla? Erityisesti nyt jouluryysiksissä noita ajatusmaailmoja on oivallista testata. Sen sijaan, että tunkee väkipakolla kassajonoon, voikin antaa toisen mennä ensin. Sen sijaan, että puolustaa omia etuja, voikin tehdä asioita toisen eteen.

Eikä se, että haluaa toiselle hyvää tarkoita missään määrin sitä, että itse olisi jotenkin tossun alla, surkea tapaus tai jotenkin vähäpätöinen omine tarpeineen ja toiveineen. Enemmänkin se kertoo mielestäni siitä, että itse voi niin hyvin, että ei epäröi auttaa tai olla toisille tukena. Kun itse ammentaa virtaa omasta voimastaan, siitä riittää varmasti myös muille. Ihan huippua!

Caroline Myss kirjoittaa, että jokainen sana, ajatus, teko ja inhimillinen kosketus on voimallinen auttamaan, lohduttamaan ja muuttamaan. True dat!

Itse olen jo jonkin aikaa oikein pyrkinyt tekemään päivittäin jotain hyvää lähimmäisteni vuoksi, vaikka samalla sorrun yhä edelleen riitelemään teini-ikäiseni kanssa tai marmattamaan perheemme toiselle aikuiselle. En siis ole lähelläkään pyhimystä ja ylilyöntejäkin sattuu, ihminen kun vain olen. Onneksi jokainen tilanne on mahdollisuus oppia tapahtuneesta ja tehdä muutoksia omaankin käytökseen, jos tarvetta sellaiseen on. Toisen hyvälle mielelle saaminen kuitenkin nostaa myös sen oman fiiliksen tappiinsa. Sama pätee siihen huonoon tunnelmaan. Itse olen pitkään ihan romuna, jos olen sortunut taistoon 12-vuotiaan kanssa. Vaikka toinen olisi kuinka ”ärsyttävä”, lopulta jokaisella on valta päättää, lähteekö kinaan mukaan vai ei. Ja ihminen on peili… voi olla, että se ärsyttävyys löytyy ihan omasta itsestä.

Auttaminen on joka tapauksessa ihanaa. Ja uskon, että hyvä kiertää. Tietenkään auttamisen tai muun hyvän tekemisen ei tule lähteä asenteesta, että odottaisi itse jotain vastalahjaksi. Kyse on enemmänkin elämäntavasta. Siitä, että näkee muut ihmiset yhtä tärkeinä kuin itsensä. Siitä, että haluaa muille tismalleen yhtä hyviä juttuja kuin itselleen, riippumatta siitä, tunteeko niitä muita vai ei.

Eikä ole kyse siitä, että niiden hyvien tekojen pitäisi olla jotain elämää mullistavia. Ihan pienetkin jutut riittävät. Itse olen huomannut erikoistuneeni toisten ihmisten tiputtamien tavaroiden nosteluun. Eräs päivä ojensin naiselle bussissa hänen lattialle tiputtamansa sateenvarjon. Eilen taas noukin maasta tuplarattaita työntäneeltä äidiltä pudonneita papereita. Tiistaina annoin kaikki kolikkoni 2,80 e, katusoittajalle ja eilen vein pienen lahjan lastenkotilapselle. Maanantaina halasin haastattelemaani vanhempaa rouvaa ihan vain siksi, koska tuli sellainen olo. Lauantaina otan siskoni tytön hoitoon. Kaikki nämä ovat pieniä asioita, jotka on mahdollista tehdä, vaikka itsellä ei olisi liikaa vapaa-aikaa tai vaikka sitten edes rahaa.

Pienistä teoista kasvaa valtava virta. Voimakkaat tunteet tarttuvat ihmisestä toiseen, myös ne voimakkaat positiiviset tunteet! Anna siis palaa! Elämä voi olla tosi hyvää, vaikka siinä onkin niitä huonoja päiviä ja huonoja hetkiä. Vastoinkäymisiin ei tarvitse jäädä vellomaan ja hyvistä hetkistä kannattaa ammentaa muille niin paljon kuin vain ehtii, pystyy ja jaksaa. Eräs viisas kerran totesi, että kun meillä on itseemme hyvä sielunyhteys, silloin ajattelemme myös muista ihmisistä hyvää ja pysymme positiivisessa virrassa.

No niin! Annetaan sen sijaan, että kysytään, mitä me voimme saada. Rakastetaan sen sijaan, että kysytään, kuka meitä rakastaa.

Rentoa joulun aikaa sinulle! Otetaan iisisti.

Tällä mennään! (Kuva: Pinterest)