Raha voi herättää tunteita parisuhteessa

”Taas mä jouduin maksamaan”. Harva asia saattaa herättää tunteita parisuhteessa niin kuin raha!

Harvoin tulee riideltyä kenenkään kanssa, en edes muista, milloin puolisoni kanssa olisin riidellyt viimeksi. Uskon, että riitelemättömyys johtuu siitä, että kun ihminen voi hyvin, niin riidan haastaminen ja draaman hakeminen vain tuntuvat kovin kaukaisilta asioilta. Sitä paitsi myös uusien keinojen oppiminen ristiriitatilanteessa on mahdollista! Sen sijaan, että syyttelisin vaikka nyt sitten puolisoani, että sinä se sitten et koskaan tai eikö täällä kukaan muu ikinä osaan useimmiten kertoa jonkun asian herättämistä tunteistani pehmeämmin ja sitä kautta, miltä asia minusta tuntuu. Lisäksi riitelytapani ovat täysin muuttuneet. Kun elämä aiemmin oli vaikeaa, saatoin huutaa riidellessäni ja minulla oli paha tapa ottaa riitaan mukaan myös asioita ja ihmisiä, joilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Siis kotona, en ole koskaan huutanut kenellekään esimerkiksi työpaikalla (tällaisestakin pomosta on kokemusta). Nykyään ei tosin tulisi edes mieleenikään enää karjua tai edes korottaa ääntä. Mieluummin vaikka sitten poistun tilanteesta. Myös kymmeneen laskeminen jeesaa ja se, että oivaltaa tilanteen ja miettii, haluaako todella pahoittaa oman ja ehkäpä jonkun muunkin mielen. Useimmiten en halua.

Mitä nopeammin erimielisyyden jättää taakseen, uskon, että sitä parempi!

Aina mä maksan!

Tällä viikolla oli jostain syystä stressiä ilmassa ja kun muutama päivä sitten kävelimme kauppaan, niin kumpikin, sekä minä että puolisoni olimme aika omissa ajatuksissamme. Olin jo ilmoittanut olevani rahaton, jolloin puolisoni sitten joutui maksumieheksi tällä kertaa. Kun sitten kävimme kaupassa ja ihmettelin kireää tunnelmaa, ja kas vain, hetken päästä löysimme itsemme kaupan pihalta emme nyt riitelemästä, vaan käymästä vuoropuhelua, jonka otsikko voisi olla, että taas mä jouduin maksamaan.

Vuoropuhelu jatkui näin: Ai, no mähän maksan aina muuten. Miksi musta tuntuu, että mä maksan aina. No kappas, mustakin tuntuu siltä, että mä maksan aina. No mä maksan sen, tän ja ton. Niin no mä maksan ton, sen ja tän. Noi ostokset maksoi 15 euroa, mutta aina kun me mennään Prismaan, ne maksaa 150 euroa ja mä maksan silloin aina.

Kun huomasin, että keskustelu kuulosti kahden neljävuotiaan dialogilta, että kumman isi on parempi, mun vai sun, niin poistuin tilanteesta ja kävelin eri reittiä kotiin. Kuusivuotias, joka hieman ihmeissään seurasi keskusteluamme, ajoi minut pyörällään kiinni ja kotiovelle saavuimme kaikki suhteellisen samaan aikaan.

En sano, että kumpikaan meistä oli oikeassa, vaan ehkä enemmänkin asia oli niin, että kumpikin oli väärässä ja näki tilanteen sillä hetkellä vain omalta kantiltaan. Mutta kummallakin oli toki oikeus tunteisiinsa. Kotona ärsyyntymiseni jostain syystä kasvoi ja päätin, että olen vihainen koko illan enkä sano sanaakaan. Mutta toisin kävi, koska puolisoni tuli nauraen hieromaan sovintoa. Hän on selkeästi parempi sovinnon tekemisessä, vaikka itsekin olen asiaa harjoitellut. Harjoittelumahdollisuuksia vain tulee niin harvoin, että kehityn hitaasti!

Kuka maksoi tänään?

Seuraavana päivänä sitten menimme taas kauppaan, mutta eilinen oli jo unohdettu. Minä maksoin, kun jumppaohjauksista (joita en juuri enää tee) oli tullut muutama roponen tilille. Kun siinä sitten kävelimme kotiin hyvillä mielin ja kuusivuotias polki vierellämme ja kysyi, että muuten kuka maksoi tänään. Hämmennyimme hetkeksi ja sitten totesin, että minä maksoin. Siihen hän sitten vastasi, että aa, okei, jos sä maksoit tänään, ja isi eilen, niin se on sitten isin vuoro maksaa huomenna, jos me käydään huomennakin kaupassa!

Rahasta tuli riideltyä paljon enemmän silloin, kun sitä ei ollut. Ahdistuneena sitä oli helppo heittäytyä syyttämään toista, vaikka tiesi jo etukäteen, ettei se auta mitään. Ja jos omat fiilikset eivät olleet kaksiset, sitä oli helppo lähteä mukaan toisen ärsyyntyneeseen fiilikseen, vaikka useimmiten asia ratkeaa vaikka nauramalla.

Monissa muissakin parisuhteen asioissa pyrimme toki useimmiten tasapuolisuuteen, minkä kuusivuotiaankin neuvo piti sisällään. Maksamme esimerkiksi vuokran puoliksi, vaikkei se ehkä ole reiluakaan, sillä minun lapsia kotona asuu kaksi ja hänen lapsia vain yksi, jos näin nyt haluaa erotella. (Emme tosin koskaan erottele.) Emme usein erottele muutenkaan rahojamme, se maksaa, jolla on rahaa, mutta joskus tilanne kärjistyy pikku summan takia. Mutta kun parisuhteessa ärsyyntymisen hetkellä muistaa, että taistelukumppanien sijaan sitä on tiimi, jolla on sama tavoite, niin selviää usein varsin vähin naarmuin tilanteesta ohi.

Riitelyttääkö raha koskaan sinun huushollissasi?

Aurinkoa! Meikäläinen on pakannut pikku kapsäkin ja matkustan tänään Tukholmaan, että saan huomenna maksusta juosta 42,195 kilometriä! Minä olen maksanut matkat ja majoituksen, puoliso maratoniin osallistumisen (ja yhden viime vuoden reissuista) ;) Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta. Palaan viimeistään maananantaina kertomaan, miten meni. Siihen asti tunnelmia voi seurata Instagramissa!

Jenny

 

18 comments

  1. Hyvä kirjoitus. Itse koin vapauttavana, kun avasimme mieheni kanssa kimppatilin. Laitamme sinne molemmat samansuuruisen summan kuukausittain ja maksamme sieltä mm. Asumiseen liittyvät kulut, yhteiset ravintolalaskut ja leffaliput yms. Molemmilla on tilille Visa electron kortti. Ei ole tarvinnut rahasta riidellä ✌️

    1. Kiitos Maiko kommentistasi! Kimppatili kahdella kortilla voisi toimia meilläkin! Kivaa viikonloppua sulle :)

  2. Mulla aiheeseen liittyvä ajatus on, että ”Elämä tasaa” :) Ja että ”se minkä annat, tulee sinulle takaisin”.
    Ajattelen rahan energiana, yhtä lailla kuin kaiken muunkin, ja samalla tavalla sekin virtaa vapaasti ja sitä on riittävästi, jollei omilla ajatuksillaan ja uskomuksillaan ole tuon virran esteenä tai hidasteena. Tai ellei aiheeseen liity jotakin sielun oppituntia, joka on vielä kohtaamatta. :) Este tai hidaste on useimmiten pelko siitä, ettei ole riittävästi ja että rahat loppuvat. Tuo pelko toteuttaa itseään niin kauan kunnes se kohdataan ja siitä lasketaan irti.
    Nämä minun ajatuksia ja oman elämän punaisia lankoja :) <3

    1. Kiitos Nora hienosta kommentista! Se muistutti taas asiasta, jonka olen jotenkin unohtanut. On aikoja, jolloin rahan virtaamiseen on ollut vaikea uskoa, mutta sitten kun siihen uskoo, niin se kannattaa. Mä luulen, että olen oppiläksyni sen suhteen jo kohdannut tässä viimeisen 10 vuoden aikana ja toivon, ettei enää olisi sen asian kanssa ainakaan niin paljon opeteltavaa. Mutta täytyy vähän fiilistellä asiaa, missä mättää.
      Ihanaa alkanutta viikkoa sulle!

  3. Raha aiheuttaa kyllä riitaa. Meillä on ollut yhteinen tili yhdessä olomme alkumetreiltä eli reilu 20v. Raha tuntuu vaan olevan kortilla ja se tuo kränää. Mies hoitaa raha-asiat ja stressaa kun rahat ei riitä ja minä stressaan kun toinen stressaa. Jotenkin sitä vaan muka aina tarvitsee kaikenlaista. Just tarvitsin neopreenisukat,lakin ja hanskat.

    1. Kiitos Kirsi kommentista! Toki ymmärrän, että noita neopreenijuttuja tarvitsee, kun treenaa triathlonia :) Ymmärrän myös sen, että helposti saattaa tulla kränää. Kuulostaa kyllä siis tutulta.
      Olen huomannut, mitä enemmän jännittää, riittääkö raha, sitä vähemmän sitä sitten onkaan. Pitäisi aina muistaa ajatella, että rahaa on tarpeeksi, mutta aina se ei ole helppoa.
      Mukavaa alkanutta viikkoa sulle :)

  4. Juuri tästä syystä hankimme aikoinaan miehen kanssa yhteisen taloustilin, jolle kumpikin laittaa joka kuukausi tietyn prosenttiosuuden tuloistaan. Prosentti on siis kummallekin sama, joten enemmän tienaava joutuu maksamaan enemmän yhteisistä menoista mutta toisaalta hänelle jää vähän enemmän myös omiin menoihin. Yhteinen tili on lopettanut riitelyn rahasta lähestulkoon kokonaan. Toki jostain muistakin aiheista keksitään joskus riideltävää, mutta näin helpolla päästiin eroon rahariidoista.

    1. Kiitos Menolippu Maalle! Tuohan on oikein mainio idea! Voitaisiin harkita :) Tämä on juuri parasta näissä kommenteissa, saa ideoita, joita ei itse koskaan olisi keksinytkään.
      Mukavaa alkanutta viikkoa sulle :)

  5. Kiitos tekstistä, tämä kolahti suoraan omaan elämäntilanteeseen :)
    Meillä raha aiheuttaa eniten kärhämää juurinkin sen takia, että ollaanko molemmat hoidettu menoja tasavertaisesti vai onko toinen päässyt ”helpommalla”. Kinasteltua tulee juuri silloin, kun rahaa on vähän. Mieheni on onneksi myös hyvä sovittelija eikä yleensä lähde minun kiukutteluihin mukaan.

    Voi olla, että minä maksan ajoittain enemmän ruokaostoksia, mutta toinen maksaa esim. asumiskuluja enempi, jolloin jäädään kuitenkin + – 0 -tilanteeseen.

    1. Kiitos Lintsukka kommentistasi! Kun meillä oli vähän rahaa, kränää tuli myös helposti, vaikka samalla tiesi, ettei tilanne sillä parannu. Stressaantuneena on vain välillä helppo alkaa nahistella, oli syy sitten mikä tahansa.
      Kuten tuossa muutama mainitsikin, menojen kirjaamisesta voisi olla hyötyä monessakin merkityksessä ja itsekin ajattelin sitä nyt kokeilla. Mutta uskon, että meilläkin aika plus miinus nolla.
      Mukavaa alkanutta viikkoa sulle!

  6. Meillä ei riidellä rahasta…koskaan. Näen tähän kaksi pääsyytä: 1) rahaa on tarpeeksi ja 2) kirjaamme maksamamme yhteiset ostokset nettiexceliin, josta näemme reaaliaikaisesti että kumpi on maksanut ja mitä (oikeasti seurataan pelkästään maksettujen summien erotusta). Ennen nettikirjanpitoa asia hoidettiin ruutuvihkoon ja tämä tapa otettiin käyttöön kun muutimme yhteen 10 vuotta sitten. Kirjanpito on armoton, se paljastaa hyvin näpsäkästi, että vaikka mielikuva olisi että suurinpiirtein yhtä paljon on maksettu, niin toinen voi olla monta sataa euroa ”plussalla”. Meillä on siis omat tilit ja omat rahat, yhteisen tilin kautta hoidetaan vaan vastike ja muut säännölliset yhteiset laskut, lapsen menot plus ruokaostokset menee sitten kirjanpidon kautta.

    1. Kiitos A kommentistasi!
      Tuota exceliä olen miettinyt itse aiemmin siksikin, että pysyisin kärryillä omissa tuloissani ja ennen kaikkea menoissani. Taidan ottaa sen käyttöön nyt heti, selkeämpi aloittaa kuun alusta :)
      Lisäksi toki kiinnostelee tuo, mistä mainitsit, että vaikka olisi mielikuva tasavertaisuudesta, toinen saattaakin olla plussalla.
      Joten suuri kiitos sulle tästä kommentista, kivaa viikonloppua!

  7. Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta, sillä aikanaan parin parikymppisen yhteenmuuttaessa oli simppeliä iskeä rahat yhteen (kun kummallakaan sitä rahaa tai omaisuutta ei ollut :D) ja siitä lähtien kaikki raha, mitä talouteen on tullut ja tulee, menee yhdelle tilille. Helppo ratkaisu tuossa elämäntilanteessa, mutta toisenlaisissa tilanteissa varmastikaan ei.

    1. Kiitos Piia kommentistasi! Kiinnostavaa, mutta varmasti hyvä ratkaisu, kun omaisuus ja varallisuus ja palkkatulot kertyvät yhdessä nuoruudesta lähtien. Hienoa, että teillä on tuollainen sopiva järjestely löytynyt silloin.
      Uusperheessä toi ei ehkä kaikilla toimisi, vaikka meilläkin kyllä maksellaan ristiin monenlaista. Esimerkiksi ”isähahmo” maksaa kyllä puolilastensa juttujakin, hankalaa olis ihan täysin erottaakin tämä.
      Raha on kyllä kiinnostava aihe ja siitä aion kirjoittaa jatkossa enemmän. Mukavaa viikonloppua sulle!

  8. Onnea juoksukoitokseen! Hurja matka mennä, sisulla vaan :)

    Pahoittelut, nyt tulee niin huono aasinsilta, mutta liippaa kuitenkin käsittelemääsi raha-aihetta… Jos jollain on taskut tyhjät, tai haluaa ostaa jotain kivaa extraa, käykää lukemassa ohjeet, miten voitte voittaa 2 x 200 euron K-Lahjakortit!
    http://westendmum.fi/2017/06/02/k-citymarketin-ruokaverkkokauppa-helpompaan-arkeen-arvonta-400-eurolla/

    1. Kiitos Westend Mum kommentista ja vinkistä, ei lainkaan huono aasinsilta! Kiitos myös tsempeistä. Kivaa viikonloppua :)

  9. Lapsen suusta se totuus tulee. Ihana 6 vuotias teillä😙. Nyt ei muuta kuin ajatukset kohti Tukholmaa🏃🏃🏃
    Nautitaan viikonlopusta ja siitä mitä taivaasta sataa😉

    1. No näinpä!! Välillä sitä ihmettelee, miten 6-vuotias voi olla niin viisas ja henkisesti kypsä :)
      Kiitos, mua jännittää kovasti, mutta hyvin se menee! Nautitaan :)

Comments are closed.