Avainsana: polkujuoksu

Kolme juoksutreeniä viikossa – näin juoksen juuri nyt

Kolme juoksutreeniä viikossa – näin juoksen juuri nyt

Jos ennen keräsin enemmänkin viikoittaisia juoksukilsoja, nyt olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman erilaisia treenejä kilsojen keräilyn sijaan. Tällä hetkellä, kun olen vuokrannut spinningpyörän kahdeksi kuukaudeksi, ja se olla möllöttää parvekkeella, teen osan erityisesti peruskestävyystreenistä pyörällä. Ihanan helppoa ja kätevää! Ja tauolle vetäytyneenä sisäpyöräilyohjaajana tykkään kyllä ihan 

polkujuoksua puerto ricossa – takaisin mäkeen myös kotona

polkujuoksua puerto ricossa – takaisin mäkeen myös kotona

Olen jo viimeiset pari vuotta haaveillut ultrakisa Trans Gran Canariasta (65 kilsan kisasta tai no OIKEASTI siitä tuplasti pidemmästä, mutta enhän kehtaa sellaista vielä tässä vaiheessa edes tunnustaa kunnolla itselleni). Nyt kun pääsin ulkoilemaan ja harrastamaan polkujuoksua Gran Canarian ja Puerto Ricon poluilla, huomasin, että 

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi tammikuusta kesäkuuhun – juoksua, punttia ja valmistautuminen Tour du Mont Blancille

Treenivuosi 2019 oli mahtava – postauksessa tammi–kesäkuun treenit. Tämä vuosi alkaa olla lopuillaan, vaikka itsestäni ei tunnu yhtään siltä, että joulu lähestyisi. Toki meillä kuopus on asettanut minun mummini vanhat joulukoristeet esille, mutta tämä syksy meni niin nopeasti, että pääkoppani ei ole vielä tajunnut sitä, että edessä on joulu ja 9 päivän loma! Mutta sitä ennen toki on 5 työpäivää, joiden aikana maailma pitää saada valmiiksi.

Olen joka vuosi perinteisesti käynyt loppuvuonna vuoden kulkua läpi, mutta nyt käännän katseeni taaksepäin ja tsekkailen, millaisen treenivuoden 2019 sain viettää. Treenivuosi 2018 oli todella rikkinäinen mitä urheiluun tulee, vaikka juoksinkin ekan ultrani tuolloin. Silloin myös sairastin todella kovan influenssan, kärsin sen jälkeen pitkään rytmihäiriöistä ja kun aloin vihdoin olla kunnossa, murtui jalkani. Mutta sellaista se on, elämä ja treenaaminen. Mutta nyt itse asiaan!

Tammikuussa

olin Vauhtisammakon matkassa Littoisten poluilla ja sairastuin tämän vuoden ainoaan flunssaan. Enpä vielä tuolloin osannut ajatella, miten upean syksyn saan viettää Vauhtisammakon juoksukoulun ohjaajana Helsingissä. Meillä oli myös ensimmäinen kokoontuminen ja treeni mahtavan alppiporukkamme kanssa, jonka kanssa treenasimme koko alkuvuoden. Reissuhan huipentui Mont Blancin kiertämiseen neljässä päivässä (160 kilsaa, 10 000 nousumetriä), jonne lähdin suoraan kahden kuukauden telakalta reisi- ja lonkkavaivan takia.

Juoksin työmatkoja, mikä oli aivan mahtavaa. Välillä luminen Helsinki oli muuttunut poluiksi, mutta vaikka se hidasti hieman etenemistä, se ei haitannut ollenkaan.

Matka kohti Tour Mont Blancia alkoi tammikuisessa Espoossa.

Helmikuussa

olin kiitollinen jokaisesta treenistä. Muistissa oli edellisvuoden rikkinäinen treenivuosi, ja nautin siitä, että pystyin urheilemaan, kuten halusin. En viihtynyt duunissani, joten purin turhautumistani treenaamiseen ja liikuin 10–12 tuntia viikossa. Se kuulostaa omiin korviini paljolta nytkin, mutta olenhan tuohon määrään ja enempäänkin tottunut liikunnanohjausvuosina. Olin myös innoissani siitä, että sain 20 ohjausvuoden jälkeen itse harrastaa ja käydä ohjatuissa treeneissä. Kypsyttelin mielessäni päätöstä liikunnanohjauksen lopettamisesta kokonaan, mutta onneksi ei tarvinnut. Motivaation saamiseksi riitti, että vaihdoin sisäliikunnan ulkoliikunnan ja juoksun ohjaamiseen. Aloin myös treenata R5-salilla ja Noora Kenttämaan ohjauksessa pienryhmässä, enkä vielä tuolloin tiennyt, että olen tullut salille jäädäkseni pidemmäksi aikaa. Heinäkuisen jalan murtuman jälkeen olin tehnyt comebackin salille, mutta kesti pidempään, että sain salitreenin sellaiseksi rutiiniksi kuin se nyt on. Suunnittelin treenejäni huolellisesti, joka sitten myöhemmin jäi. Nyt vasta olen ottanut suunnittelun osaksi arkea taas. Kun treenit ovat kalenterissa, ne tulee tehtyä. Toki sovellan esimerkiksi silloin, jos olen nukkunut huonosti, mutta pääosin teen, kuten kalenterissa lukee.

Nautin suunnattomasti liikkumisesta!

Maaliskuussa

juoksimme paljon Nuuksiossa. Olin aivan liekeissä polkujuoksusta ja tunkkauksesta, josta tuli vahva treenirutiini. Vietimme myös paljon aikaa Jättärillä. Teimme pitkiä, 3–4 tunnin treenejä alppijoukkueemme kanssa. Oli mahtavaa treenata innostuneessa porukassa. Omalta osaltani tilannetta paransi entisestään se, että myös puolisoni mösjöö oli mukana, olinhan ostanut alppimatkan hänelle synttäri-, joulu-, ja hääpäivälahjaksi.

Hiihdin myös pitkästä aikaa ja vielä kisoissa! Osallistuin silloisen työpaikkani kanssa Vasaloppet-kisaan ja sain tehtäväkseni ankkuriosuuden, 19 kilometriä. Olin 20 vuoden aikana hiihtänyt kerran, ja vaikka hankin sukset tammikuussa, en sairastelun ja juoksutreenien takia ehtinyt ladulle. Hiihto meni kuitenkin superhyvin, vaikka tekniikka oli ensimmäiset 10 kilometriä hirveää, kaaduin pari kertaa ja lopulta laskin mäet alas silmät kiinni. Kokemus oli mahtava, ja kuinka yllättävää, itkin maalissa vuolaasti. Tänä vuonna aion alkaa hiihtää heti, kun lunta on, kerran sukset on nyt hankittu!

Kävin myös kehonkoostumusmittauksessa ja olin tuloksiin todella tyytyväinen. 10 kiloa rasvaa oli haihtunut hikenä ilmaan sitten viime mittauksen kuluneen parin vuoden aikana! Nyt muuten menen uusimaan mittauksen ensi viikolla. Jännittää.

Suuri osa alppijengistämme. Oi noita aikoja!
Alppimentorien kanssa treenasin paikoissa, joissa en yksin olisi treenannut.
Maalissa! Havuja, perkele!

Huhtikuussa

olin onnistunut yhdistämään punttitreenin ja juoksun omasta mielestäni sopivasti. Kesää kohti ja alppimatkan lähestyessä motivaatio salitreeniin laski, noustakseen pikkuhiljaa syksyn mittaan. Nythän olen taas treenistä ihan liekeissäni ja jos jatkan näin, kuten nyt viimeiset pari kuukautta, tuloksia on odotettavissa myös sen leuanvedon suhteen.

Jalan murtumasta oli huhtikuussa 8 kuukautta ja kävin tuolloin urheilujalkaterapeutti Sami Pesosen luona. Tajusin, että olin antanut jalan parantua, mutta en ollut kuntouttanut sitä. Siitä syystä vasemmalla puolella kroppaani oli monenmoista vaivaa. Sain kotijumppaohjeita ja jalka alkoi tuntua hyvältä.

Vietimme myös kokonaisen viikonlopun alppijengin kanssa Nuuksiossa. Se oli aivan mahtava viikonloppu, mutta koska tuon jälkeen laiskottelin kehonhuollon kanssa, sain rasitusvaivan, joka esti juoksemisen lähes kokonaan seuraavan kahden kuukauden aikana.

Nuuksioviikonloppuna matkaa kertyi 50 kilsaa ja nousua yli 3000 metriä. Treenivuoden parhaita harjoitusviikonloppuja!
Ai että! Nautin juoksusta joka askeleella, kun rasitusvaivasta ei vielä ollut tietoakaan.

Toukokuussa

juoksin maratonin ajatuksella juosta pitkä peruskestävyyslenkki. Jalkavaiva oli juuri alkanut vaivata tuossa vaiheessa, mutta Burana sai tuntemukset pois ja päätin lähteä sittenkin maratonille. Paransin aikaani 16 minuuttia ja köpöttelin alusta loppuun samaa vauhtia peruskestävyysalueella. Jälkikäteen ajatellen juoksu kipeällä jalalla ei ollut varmasti fiksua, koska tuon jälkeen pääsin kunnolla juoksemaan vasta kesäkuun loppupuolella.

En siis juossut, enkä tehnyt juuri muutakaan. Stressasin sitä, kuntoutuuko jalka alppimatkalle. Kävelykin sattui monta viikkoa ja ratikkaan juokseminen oli yhtä tuskaa. V*tutti, että olin laiskotellut kehonhuollon kanssa ja tässä oli tulos.

Ennen omaa kisaa kävin katsomassa puolikkaan juoksijoita. Siellä oli paljon tuttuja, kuten ihana Helinä!
Maalissa, erittäin onnellisena. Treenivuosi oli siksikin mahtava, että mara-aika parani paljon ja vielä pk-sykkeillä juostuna.

Kesäkuussa

kävin välillä koittamassa, onnistuiko juoksu. Lenkiltä palasin itkien kotiin ja stressasin yhä ihan hirveästi tulevasta alppimatkasta. Olin maksanut siitä ja puolisoni matkasta monta tonnia, kaikki varusteet oli hankittu, lentoliput ja majoitukset, enkä voinut juosta ilman kipua koivessa. Tiesin, että jos vaiva ei poistu, en voi lähteä matkaan. Ensimmäisen kuukaudenhan olin ollut ihan lamaantunut vaivani kanssa, kunnes sitten tajusin, että minun on pidettävä kuntoa yllä muilla keinoin ja sain mentyä takaisin salille ja löysin murtuneen jalkani kanssa niin tutuksi käyneen crosstrainerin . Kesäkuun mittaan vaiva alkoi kuitenkin helpottaa ja alkoi näyttää siltä, että pystyn juoksemaan. Kävin toistamiseen jalkaterapeutilla, joka totesi, ettei mitään ainakaan vaikuttanut olevan rikki.

Tapasimme viimeisen kerran alppijengimme kanssa yhteistreenien merkeissä, ja pystyin juoksemaan vihdoin ilman kipua. Olin pari kuukautta siis ollut juoksematta (maratonia lukuun ottamatta) ja oli pakko luottaa siihen, että jalka kestää reissussa ja selviän siitä, vaikka treenit olivat menneet ihan perseelleen. Ja niin se on kestänyt, eikä vaiva ole uusinut tuon jälkeen. Toki voimatreenillä ja kehonhuollolla on tässä varmasti osansa.

Pikku hiljaa pääsin taas juoksemaan.
I love trails! Trails, trails, trails!

Tässäpä ensimmäisen puolen vuoden treenit. Kannattaa klikkailla noita linkkejä tekstin lomassa, jos haluat lukea lisää harjoittelustani. Kirjoitan oman postauksen heinäkuu–joulukuu-treeneistäni ensi viikon kuluessa.

Ihania liikkumisen hetkiä ja mahtavaa lauantaita!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Lue myös:

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

 

Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa

Polkujuoksua Nuuksiossa – ihan parasta! Päätin jo alkuviikosta, että lauantaina haluan lähteä juoksemaan Nuuksioon, oli ilma mikä tahansa. Lauantaisin pidän usein treenivapaan päivän, koska tunnen tarvetta palautua rankasta viikosta. Nyt kuitenkin halusin mennä metsään, eikä puolisoani mösjöötä tarvinnut houkutella. Veimme kuopuksen serkulleen leikkimään ja otimme 

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin ja Alppimentorien kanssa

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin ja Alppimentorien kanssa

Olipahan viikonloppu, kipaisimme Nuuksiossa polkujuoksemassa! Noin 50 kilometriä ja 3 300 nousumetriä Nuuksion poluilla yhdessä alppijoukkueen ja Alppimentorien kanssa. Jonkin verran tuli jännitettyä viikonloppua, sillä en ole pitkään aikaan tehnyt noin pitkiä treenejä (7 h päivä pikku evästaukoineen), saati kahta samanlaista pitkää pätkää peräkkäisinä päivinä. 

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä

Huhtikuu alkaa olla pian lusittu näin positiivisesti ajatellen ja omasta mielestä ne ihanimmat juoksukelit ovat saapuneet. Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä. Vaikka nykyään juoksen läpi talven ulkona enkä viime talvena käynyt säiden takia kertaakaan sisähallissa juoksemassa, kevät ja kesä ovat mielestäni juoksijan parasta aikaa erityisesti, kun saa juoksennella metsässä ja poluilla. Toki Helsingin merenrannatkin houkuttelevat nyt eri tavalla, koska räntää ei sada vaakatasossa suoraan naamalle ja tuule niin, ettei eteenpäin pääse. Sen sijaan aurinko hellii, valoa piisaa, meri välkehtii ja ensimmäiset veneetkin on jo bongattu ja saa juosta sortseissa ja t-paidassa. Mitä paremmaksi ilmat muuttuvat, sitä vähemmän tekee kyllä muutamaa punttitreeniä lukuun ottamatta mieli liikkua sisällä. Eikä ole muuten enää montaa sisäohjauskertaa, kunnes jään eläkkeelle tai vähintäänkin ohjaustauolle 20 sisäliikunnanohjausvuoden jälkeen.

Seuraan Instagramissa monia kuntoilijoita ja kisaajiakin, joista moni juoksee todella paljon. Mutta koska ihmisten elämäntilanteet, tavoitteet ja ajankäyttö ovat erilaisia, itseä ei kannata verrata kehenkään, mutta aina voi ja kannattaa inspiroitua! Olen siis inspiroitunut muiden hurjistakin kilsamääristä, isosti respektiä. 

Lauantaina oli näin nättiä!

Alle 60 kilsan juoksuviikkoja tänä vuonna

Itsellä ei ole takana tänä vuonna vielä yhtään yli 60 kilometrin juoksuviikkoa (mutta sellainen kevyt 150 km koittaa viimeistään heinäkuun alussa Alpeilla) ja olen juossut vaatimattomia määriä esimerkiksi puolentoista vuoden takaiseen verrattuna, mutta tosiaan turha on verrata edes vaikka entiseen itseen. Kilometrejä kertyy viikossa tällä hetkellä keskimäärin 30-40 ja nyt olen alkanut taas juosta työmatkoja. Työmatkajuoksun (4-10 km/lenkki joitain kertoja viikossa) lisäksi pyrin juoksemaan yhden pitkän lenkin (20+) tai tekemään yhden pitkän tunkkauksen (2-4 h) 10 päivän sisään. Joka toinen viikko teen myös yhden vetoharjoituksen (viimeksi 10 x 200 m). Näillä mennään nyt ja se riittäköön tällä hetkellä.

En tiedä, olisinko ilman viime kesäistä jalkapöydän murtumaa löytänyt tietäni takaisin lihaskuntotreenin pariin, joten lopulta murtumasta seurasi pelkkää hyvää. Salillahan en ole säännöllisesti käynyt useampaan vuoteen, koska lihaskunto pysyi yllä (tosin ei kehittynyt enää yhtään mihinkään) ryhmäliikuntaa ohjaamalla. Tällä hetkellä teen kotona kaksi lyhyttä, noin 10 minuutin leuanvetotreeniä usein juoksun kaveriksi (negatiivisia leukoja, roikkumista, negatiivisia punnerruksia ja lapapunnerruksia), lisäksi treenaan personal trainer Noora Kenttämaan kanssa kerran viikossa ja salilla käyn yksin myös kerran viikossa. 

Viime viikon treenilukkari näytti tältä:

ma pk-spinning- ja vk-spinning-ohjaukset 75 min + 60 min

ti punttitreeni 60 min personal trainerin kanssa

ke lepo

to lepo

pe 10 x 200 vedot + lämmittely ja loppuverkka 5 km

la pk-juoksu 17,5 km

su punttitreeni 60 min + vatsat kotona jumppapallolla 10 min

Tämän viikon treenilukkari näyttää tältä:

ma lepo

ti työmatkajuoksu 9 km

ke lepo

to 60 min punttis personal trainerin kanssa

pe niskaselkä-ohjaus 60 min

la Nuuksiossa polkujuoksua ja tunkkausta 7 h

su Nuuksiossa Swing Hilliä, polkujuoksua ja tunkkausta 7 h

14 tunnin treeniviikonloppu

Ensi viikonloppu tulee olemaan ainutkertainen poikkeus, saa nähdä, kuinka monta lepopäivää se vaatii. Muuten tuntuu siltä, että treenit ovat talvesta vähentyneet, mutta kun alkaa laskea, niin viikkotreenituntimäärä on aikalailla sama kuin talvellakin, mutta treenit ovat taas hieman monipuolistuneet. Juoksu pysyy matkassa tiiviisti mukana, mutta niin pysyy punttikin. Näillä jatkan, kunnes teen jotain toisin.

Tavoitteenani on tällä hetkellä juosta heinäkuun alppimatka (150 km/10 000 nousumetriä) ja elokuun Ultravasan (90 km/900 nousumetriä) ehjänä, hyväkuntoisena, hyvinvoivana ja terveenä läpi. Lisäksi tavoitteenani on vahva, terve ja jaksava keho, joka mahdollistaa helpon arjen. Nyt vaikuttaa siltä, että puntin, juoksun ja kehonhuollon yhdistelmä toimii itselläni.

Millaisia treenitavoitteita sulla on?

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Parempia unia painopeiton alla

Syyllisyys haluaa kertoa jotain

Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona

Henkiset aamurutiinini

Alppitreenit Nuuksiossa

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

 

 

Tule kanssani polkujuoksemaan!

Tule kanssani polkujuoksemaan!

Helmikuussa vietin hauskan päivän Team Nordic Trailin juoksuohjaajakurssilla Eerikkilän urheiluopistolla. Teorian lisäksi kävimme TNT:n eri tuntityyppejä läpi ja vedimme reilun parin tunnin harjoituksen poluilla. TNT:n ohjatut juoksutreenit eivät ole vain perusjuoksua poluilla, vaan teimme esimerkiksi lyhyitä ja pitkiä intervalleja sekä mäkitreeniä hauskalla tavalla usein parin 

Vauhtisammakon matkassa Littoisten poluilla + Instassa juoksukouluarvonta

Vauhtisammakon matkassa Littoisten poluilla + Instassa juoksukouluarvonta

En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, että kun reilu pari vuotta sitten aloin juosta tauon jälkeen säännöllisesti ja tavoitteellisemmin kuin ennen, miten paljon juoksu on tuonut uusia ystäviä ja tuttuja näiden kahden vuoden aikana. Lisäksi olen viettänyt lukuisia hauskoja hetkiä lenkeillä itselleni vieraiden ihmisten kanssa, jotka 

Matka kohti Alppeja on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Matka kohti Alppeja on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Joskus viime vuonna aloin seurata Alppimentoreita Instagramissa. Ensimmäisen ultrakisani, Stockholm Multi Island Runin, jälkeen mielessä alkoi säännöllisin väliajoin kummitella ajatus, että olisipa kiva juosta Alpeilla. Sinänsä hauska ajatus, sillä olinhan alkanut juosta mäkiä vasta pari vuotta sitten. Sitä ennen olin tasamaan rakastaja ja liikunnanohjausvuosina valitsin lenkkimaastot sen mukaan, missä on tasaisinta. Haha. Those were the days.

No mutta – loppusyksystä aloin puhua  asiasta kotona ja koska mösjöö ei kerran heti tyrmännyt ajatusta, ostin lopulta Alppimentorien järjestämän reissun itselleni ja hänelle yhdistettynä joulu-, synttäri-, ja hääpäivälahjana. Senpä takia tämän vuoden suurimpia juoksukohokohtiani on Tour du Mont Blanc, jossa neljän päivän aikana kilometrejä kertyy yhteensä noin 150 ja korkeusmetrejä 9 950+. Korkein yksittäinen nousu on 2 800 metriä. Kaikki tarvittava tavara kulkee mukana juoksurepussa, ja yövymme kolmessa eri vuoristomajassa.

Juoksua kolmessa maassa

Alppijuoksumme sijoittuu heinäkuun alkuun ja starttaamme liikkeelle Chamonixista Ranskasta. Mahtavaa on, että neljän juoksupäivän aikana juoksemme myös Italiassa ja Sveitsissä. Kovin paljon en ole vielä reitin karttaan (alla) ehtinyt perehtyä, mutta kevään kuluessa alan varmasti ymmärtää tulevaa juoksureittiä syvemmin. Kevään aikana myös treenaamme yhdessä alppijoukkueemme kanssa, kuten mukavaa naisvoittoista porukkaamme itse nimitän. Oli hauska muuten se, että samalle reissulle sattui useampikin juoksuinspiraattori, joita olin jo aiemmin seurannut somessa.

Tour du Mont Blanc

Alppijengi kokoontui ensimmäistä kertaa

Lauantaina tapasimme ensimmäistä kertaa porukalla, esittäydyimme ja kävimme läpi kevään kulkua. Heti ilmeni, että pääsen juoksemaan kovassa ja innostavassa seurassa! Kävimme lopuksi yhdessä myös tunnin polkulenkillä Espoossa. Vaikka lumimössössä olikin raskasta juosta, fiilis oli sanoinkuvaamattoman upea. Aurinko paistoi, sain olla luonnon helmassa itselleni uusilla poluilla yhdessä hyvien tyyppien kanssa, joiden kanssa jaan ainakin yhden saman intohimon: juoksun. Vain mösjöö puuttui, sillä hän lähti viemään tokaluokkalaista hänen ensimmäiseen korispeliinsä ikinä.

Kuvassa toinen Alppimentoreistamme eli Janne.

Kevään mittaan tulemme treenaamaan niin yksin kuin yhdessäkin. Ohjelmassa on treenejä vanhan opinahjoni Solvallan Swing Hillissä kuin Malminkartanon jättärilläkin.

Omaan treenilukkariin on lisättävä sekä peruspitkiksiä että mäkijuoksua. Pääsiäisen jälkeen, viikko Kaarinan rataultrasta, vietämme viikonlopun juosten Nuuksiossa. Ajoitus tosin on omalla kohdallani hieman haastava, koska olen ostanut paikan Kaarinan 12 tunnin kisaan, ja aikaa palautua jää vain viikko. Täytyy katsoa, miten sen ratkaisen.

Kesäkuussa juoksemme neljänä peräkkäisenä päivänä neljässä eri paikassa pk-seudulla alppisimulaation, jossa puolitamme Tour du Mont Blancin nousumetrit ja saamme hieman esimakua siitä, mitä on luvassa. Huh! Varmasti tulossa on jännittävä seikkailu, jonka muistaa vielä mummelina kiikkustuolissa, jos maailmankaikkeus suo.

Onko kokemusta alpeilla tai muissa vuoristo-olosuhteissa juoksemisesta? Jos, niin haluan mielelläni kuulla KAIKEN!

Mukavaa eloa,

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Ylikierrostelun rauhoittelua ja haastattelu Fit-lehdessä

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

 

Juoksutavoitteet 2018 vuodelle menivät aikalailla persiilleen – sellaista elämä välillä on

Juoksutavoitteet 2018 vuodelle menivät aikalailla persiilleen – sellaista elämä välillä on

Viime vuodenvaihteessa esitin itselleni muutaman juoksuun liittyvän toiveen ja tavoitteen: pysyä mahdollisimman terveenä ilman vammoja, juosta noin 200 kilometriä kuukaudessa, juosta enemmän poluilla, juosta 5 kisaa ulkomailla, juosta samana päivänä yli 50 kilometriä ja juosta mahdollisimman paljon uusia reittejä. Juoksutavoitteeni tällä vuodelle menivät aikalailla persiilleen –