Tampere ja kolme toteutunutta toivetta

Kaupallinen yhteistyö / Sokos Hotels

Kun keski-ikää lähentelevä bloggaaja matkustaa Tampereelle, hänellä on kolme toivetta: syödä, nukkua ja katsella maisemia. Kannattaako Tampereelle lähteä vain yhdeksi yöksi? Kyllä kannattaa.

Rakastan nukkua hotellissa. Vaikka parhaiten nukun kotona omassa sängyssä.  

Hotelliaamupala on yksi ihanimpia asioita maailmassa, minkä tiedän. Kotona kippaan rahkapurkin kulhoon ja sekaan vähän hedelmiä. 

Olen koko ikäni halunnut käydä Pyynikin näkötornissa. Aika uskomatonta, etten siellä poikennut edes silloin, kun opiskelin Varalassa.  

Kun pitkän työviikon jälkeen sometyyppi huristaa Hämeenlinnan kautta Tampereelle, voi tällä lailla helsinkiläisenä mennä vähän sekaisin siinä, mikä on Ilves, Torni ja Villa. Mutta tulipa lyötyä kolme kärpästä yhdellä iskulla ja käytyä noissa kaikissa lähekkäin Tampereen ytimessä sijaitsevissa hotelleissa.

Yhteen asiaan kiinnitin huomiota retkellämme. Sokos Hotellit on tehnyt ainakin Tampereella aivan loistavia rekryjä, sillä jokainen kohtaamamme asiakaspalvelija tuntui todella olevan unelmaduunissaan. Hyvä palvelu on välillä harvinaista, mutta minusta se oli harvinaista, että saimme kaikilta hyvää palvelua! Kiitos jokaiselle. Oli kiva rupatella. Ja pahoittelen, joskus jään suustani kiinni enemmän kuin on tarkoitus.

Olen itsekin tehnyt aikanaan asiakaspalvelua vuosikausia, joten tiedän, että se voi olla rankkaa ja joskus saattaa hymy hyytyä. Mutta se, että jättää asiakkaaseen jäljen, on ensiluokkaisen tärkeää. Se tarkoittaa sitä, että ihminen tulee takuuvarmasti takaisin ja antaa myös puskaradion laulaa. Eikä siihen edes tarvita paljon. Tervehtiminen ja reagoiminen asiakkaan olemassa oloon on tärkein, muu hoituu ammattitaidolla ja olemalla oma itsensä.

Tamperetta ajatellen minulla oli kolme haavetta, jotka kuulostavat keski-ikää lähentelevän ruuhkavuosiaan läpi kahlaavan ihmisen toiveilta. Halusin syödä hyvin ja rauhassa, nukkua hyvin ja rauhassa sekä käydä munkkikahvilla Pispalan näkötornissa. Ja niin se vain on, että sitä saa mitä tilaa. Kannattaa tilata!

Nukkuminen Tampereella

Yövyimme rautatieaseman ja Torni-hotellin kupeessa sijaitsevassa Original Sokos Hotel Villassa, jonka tiiliseinät saivat heti uuden fanin. Hotelli on rakennettu vanhaan viljamakasiiniin ja sen huoneet ovat kaikki omanlaisiaan. Meidän huoneemme oli aika perus, mutta oikein siisti ja tervetulotoivotus oli mukava. Liekö hotellissa luettu tipattomasta vuodestani, sillä skumpan sijaan tarjolla oli smoothieta ja suklaata. Mums.

Olen hyvin tarkka nykyään siitä, missä suostun yöpymään. Tässä iässä ei jaksa enää mitään pissantuoksuisia kylpyhuoneita eikä lättänöitä tyynyjä. Jos hotellivalinta menee pieleen, vaikuttaa se koko reissuun. Ystävällisen palvelun lisäksi arvostan puhtautta, joka nousee huoneen telkkarien ja vedenkeittimien edelle kertaheitolla.

Ruokailu Tampereella

Illalliselle menimme Original Sokos Hotel Ilveksen ravintola Masuuniin, joka suosii keittiössään kotimaisia raaka-aineita ja käsityötä. Ravintolassa oli vielä iltakahdeksalta hiljaista. Saimme itse keittiömestarinkin käymään pöytäämme ja ruoka oli kerrassaan maittavaa. Pienet alkupalat olivat viehättäviä, pihvi kerrankin mureaa ja alkoholiton punaviini maistui juustojen kera. Jos olen rehellinen, niin ilman järjestettyä ohjelmaa emme koskaan olisi edes ajatelleet menevämme syömään hotellin ravintolaan. Siksi Masuuni olikin positiivinen yllätys. Voisin mennä toistekin.

Aamupala Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa oli paras nauttimani aamiainen pitkään aikaan. Porukkaa tosin oli paljon, ja yhdeksän aikaan jouduimme istumaan kahden vieraan henkilön pöytään. Mutta jouhevasti kaikki sujui, enkä joutunut jonottamaan meetvurstejani. Kahvi tuotiin pöytään, mistä iso plussa!

Erityisesti minua ilahduttivat pilkotut hedelmät, jotka upotin maustamattomaan jugurttiin. Myös jättikulhollinen kotimaisia mustikoita ja pienet porkkanaleivokset saivat aikaan ihastunutta huokailua. Ja pekoni – se oli todella rapeaa. Tankkasimme aamupalalla sen verran, että pärjäsimme hyvin iltapäivän munkkikokiksille.

Pakkohan se oli hurauttaa hissillä Moro Sky Bar -baariin ihailemaan koko Tamperetta. Aivan mahtavat maisemat, kivasti sisustettu miljöö ja mukava tunnelma. Mitä muuta sitä baarilta kaipaa, ei mitään.

Palasimme hotelli Ilvekseen vielä tutustumaan hiljattain remontoituun uima-allasosastoon. Pulahdus altaaseen ja löylyt jäivät tällä kertaa vain haaveeksi, ja hipsin paikalla siniset muovipussit jaloissani. Uima-allasosasto oli miellyttävä, ja saunassa olisi voinut vaikka harjoittaa pilatesta. Ja jälleen kerran kaikkialla oli ihanan puhdasta. Naisten pukuhuonetta siivosi parhaillaan ehkä iloisin kohtaamani siivoja ikinä. Terveisiä hänelle!

Retki Näkötorniin

Maailman suurimmalla soraharjulla sijaitseva Pyynikin näkötorni oli pakko kokea. Toki silloin keväinen Tampere ei aivan antanut parastaan, sillä taivaalta alkoi sataa kissankokoisia räntähiutaleita. Mutta ilma muuttui jäätävästä aurinkoiseksi pienessä hetkessä. Jouduimme jonottamaan munkkikahvilaan, mutta pääsimme hyvin istumaan. Selkeästi suosittu paikka, eikä ihme. Voin nimittäin sanoa, että syömäni munkki oli yksi parhaista koskaan syömistäni munkeista. Ja niitä on tullut syötyä paljon!

Kaiken kaikkiaan mainio pikareissu: kiitos Tampere! Vaikka teillä ei ole merta, teillä on paljon sellaista, minkä takia aion palata taas uudelleen.

Onko tamperelaisia linjoilla? Vinkkejä seuraavaa reissua varten saa antaa!