Testissä Suunnon Spartan Trainer Wrist – kannattaako urheilukello hankkia?
Talvella sain testiin Suunnon Spartan Trainer Wrist HR –urheilukellon, ja olen sitä käyttänyt nyt aktiivisesti muutamia kuukausia ihan päivittäin. Koska kellosta on kyselty niin paljon erityisesti Instagramissa, tässä postauksessa kerron omia kokemuksiani siitä. Ennen Spartania käytin useamman vuoden Suunto Ambit -kelloa, jonka olin hankkinut jo vuosia sitten. Nyt kyseinen kello koristaa kaverini rannetta, eli on siis vielä arviolta viidenkin vuoden käytön jälkeen ihan toimiva.
On ollut myös aikoja, jolloin olen juossut ilman kelloa enkä ole sen kummemmin välttämättä mittaillut matkoja, vauhteja tai aikoja edes millään älypuhelimen sovelluksella. Nyt kun juoksen tavoitteellisemmin kuin aiemmin, haluan saada muutakin faktaa lenkeistäni kuin sen, miltä minusta tuntuu juoksun aikana ja juoksun jälkeen.
Kello, korvikset ja kynsilakka sävy sävyyn.
Tarvitseeko aloitteleva juoksija urheilukelloa?
Ikuisuuskysymys taitaa olla se, tarvitseeko urheilukelloa, jos alkaa harrastaa juoksua. Toinen kysymys, jonka usein kuulen, on, että millainen liikkuja urheilukellosta hyötyy sitten eniten. Toki nämä kelloasiat ovat yksilöllisiä, mutta itse koen, että esimerkiksi juoksua aloittelevalle on runsaasti hyötyä siitä, että saa tietoa juoksun aikaisista sykkeistään. Niin moni nimittäin aloittaa juoksuharrastuksensa juoksemalla ihan liian kovaa ja ihan hervottoman korkeilla sykkeillä. Se voi johtaa siihen, että juoksu tuntuu ihan kamalalta, ja hieno harrastus saattaa lopahtaa heti alkuunsa. Ja vaikka omia henkilökohtaisia sykealueita ei olisi mitattu laktaattitestillä, netistä löytää omaa ikäluokkaa vastaavia viitteellisiä sykealueita.
Kun itse 1,5 vuotta sitten aloin juosta jälleen uudestaan tähtäimessäni Tukholman maraton, olin ohjannut vielä aktiivisesti erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Vauhtikestävyyteni oli siis hyvällä tolalla, mutta peruskestävyyteni taas kaipasi paljon petraamista. Aloitin juoksun heti yli kymmenen kilsan lenkeillä, vaikka juoksut olivat parilta viime vuodelta olleet aika vähissä. Vaikka juoksukokemusta olikin, tein klassiset aloittelijan virheet ja juoksin liian kovaa ja liian kovilla sykkeillä. Voin siis kertoa, että ensimmäiset kuukaudet juoksu tuntui ihan kamalalta. Järkevää olisi ollut tarkkailla sykkeitä ja pitää ne riittävän matalina. Jos olisin tarkkaillut sykkeitä, olisin luultavasti ensin kävellyt joitain viikkoja, jotta peruskestävyyteni olisi parantunut.
Tukholman maraton tuli tarvottua maaliin viidessä tunnissa kohtuullisen vähällä juoksulla ja luultavasti sillä 20 vuoden liikunnanohjaajaurani aikana rakentamalla (vauhtikestävyys)kunnolla. Vasta ensimmäisen maratonin jälkeen ja erityisesti aloittaessani treenit Vauhtisammakon juoksukoulussa tuli juoksuihini jotain järkeä. Nyt peruskestävyyspuoli alkaa olla aika vahvalla pohjalla ja nyt olisikin aika lisätä taas veto- ja intervallitreenejä. Mutta peruskestävyys on se pohja, jolle muut treenit rakennetaan, joten vaikka juokseminen tuntuu useimmiten kohdallani olevan pk-hölköttelyä, en ole huolissani ollenkaan. Kovempien vauhtien aika tulee vielä.
Mihin itse kelloa käytän?
Pk-köpöttelyn lisäksi teen tällä hetkellä lähinnä puolen kilometrin tai kilometrin mittaisia vetotreenejä ja myös mäkiharjoittelua. Niissä urheilukello on tarpeellinen, koska siitä näen juostun matkan ja voin tarkkailla vedoille asetetettua tavoitevauhtia. Spartan Trainerin kelloruutu on pienempi kuin muutamien muiden Suunnon mallien, mutta itse olen pärjännyt sen kanssa ihan kohtuullisesti.
Kellossa on myös rannesykemittaus, joka herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Itse en ole saanut optista sykkeenmittausta aina toimimaan täysin luotettavasti, mutta se voi johtua myös käsieni tatuoinneista. Suunnon nettisivuillakin nimittäin kerrotaan, että jos ranteessa on tatuointeja, ne voivat haitata mittausta. Olen kuitenkin huomannut sen, että treenin jälkeinen keskisykelukema usein lopulta onkin aika todenmukainen, vaikka kellon näyttämä syke olisi treenin aikana hyppinyt miten sattuu.
Itse pystyn hengityksestäni fiilistelemään sitä, millä sykealueella liikun eli onko menossa peruskestävyys- vai vauhtikestävyystreeni maksimeista puhumattakaan. Toki myös kilometriajat antavat siitä osviittaa, millä sykealueilla viipotan menemään. Spartan Traineria on mahdollista käyttää myös sykevyön kanssa, mutta pakko tunnustaa, että olen ollut laiska vyönkäyttäjä viime aikoina. Eräs ystäväni on kuitenkin testannut samaa kelloa enemmänkin vyön kanssa kuin myös ilman ja kertoi, että hänen kohdallaan rannesykemittaus antoi yhtenevät tulokset vyön kanssa. Rannesykemittaustekniikka varmaan kehittyy vielä tässä ajan kanssa, voisin kuvitella.
Kello myös mittaa unta, mutta olen ollut aina huono uskomaan minkä tahansa laitteen antamiin unilukemiin. Sitäpaitsi sillä on myös psykologista vaikutusta, jos tuntee nukkuneensa hyvin ja sitten lukeekin jostain aparaatista, että nukkui viime yönä 4 tuntia ja 31 minuuttia, sitähän väsähtää pelkästä ajatuksesta! Ja tässä toki lienee myös sillä on merkitystä, että kello saa otettua todenmukaisen sykkeen ranteesta.
Mikä Spartan Trainerissa sitten noiden perustoimintojen ja helpon käytettävyyden lisäksi itseäni viehättää? No yleisestikin Suunnon Movescount-palvelu on todella kätevä. Se kerää monenlaista dataa ja näyttää, millä sykealueilla on liikkunut (toki tämä vaatii jälleen sitä, että sykkeet on mitattu oikein) mutta ennen kaikkea rakastan tuijotella juoksemiani kilometrejä koneelta. Toisin kuin vanhassa Ambit-kellossani, Spartan Trainerissa on bluetooth-yhteys, jolloin kelloa ei tarvitse edes kiinnittää piuhalla koneeseen, jotta saa tiedot päivitettyä. Ihanan kätevää! Kello myös näyttää esimerkiksi saapuneet sähköpostit ja tekstarit, jos se on bluetooth-yhteydessä ja näin on halunnut. Itse käytän tuota toimintoa vain harvoin, mutta eräs kollegani käyttää sitä tiuhaan kokouksissa.
Kello mittaa myös askeleita ja olen asettanut tavoitteekseni 12 000 askelta päivittäin. Se jo on ihan pätevä määrä kaltaiselleni istumatyöläiselle, mutta lähes päivittäin askelteni määrä lähentelee 20 000. Kello myös kertoo päivän kokonaisaktiviisuuden, vaikka kuluttamistani kaloreista en olekaan kiinnostunut.
Kellossa on myös ajastin, joka on kätevä silloin, kun tekee waldniel-lenkkejä eli vuorottelee kävelyä ja juoksua. Silloin ei tarvitse olla kyttäämässä kellosta kävelyajan alkamista, vaan voi asettaa ajastimen hälyttämään sopivalle minuuttimäärälle. Nousut ja laskut kiinnostavat itseäni. Italian reissussa oli hauska katsoa, kuinka monia kymmeniä metrejä tuli noustua ja laskeuduttua mäkisessä maastossa.
Myös Spartanin akku on ollut yllättävän kestävä, ja lataan kelloa ehkä noin kolmen, neljän päivän välein, usein töissä koneen äärellä istuessani, sillä muuten kello on ranteessani yötä päivää. Itseni kaltaiselle juoksijalle Suunto Spartan Trainer Wrist HR siis on ollut ihan riittävän pätevä. Toki nälkä kasvaa syödessä ja seuraavaksi voisinkin hifistellä jotain spessumpaa mallia. Käyttämässäni kellossa ei esimerkiksi ole kosketusnäyttöä, ja olisi mielenkiintoista nähdä, miten sellainen toimii pikku hikikäsillä.
Jos herää kysymyksiä kellosta, jotain, jota en tajunnut kertoa, saa kysyä!
Jenny
TERVETULOA INSTAGRAMIIN!
Jyri
Hyvä teksti. Aloitin itse juoksun yksin ja ilman sykemittaria ja/tai urheilukelloa. Ostin urheilukellon vähän ennen kuin aloitin juoksukoulun, jotta oppisin ja tottuisin sen käyttöön. En sykelukemia miettinyt sen tarkemmin. Juoksukoulussa sitten selvisi, että olen juossut liian lujaa ja saman virheen tekee hyvin moni. Oli melkoisen tuskaista vääntöä, kun piti opetella juoksemaan hiljaa. Jälkikäteen ajatellen sykemittarin hankinta aikaisemmin olisi ollut järkevää. Lisäksi olisi tietysti pitänyt selvittää, että iso osa treenistä pitäisi tehdä matalalla sykkeellä.
Tässä jokin aika sitten PK-lenkillä tuli vasta nainen, joka mun teki mieli pysäyttää ja sanoa, että hiljennä nyt ihmeessä vauhtia. 🙂 Naisella oli ylipainoa ja juoksu ei näyttänyt ollenkaan nautinnolla. Todella hienoa, että oli lähtenyt liikkeelle. Harmi, jos tuolla tavalla tappaa oman innostuksensa, kun voisi juosta hyvällä omatunnolla huomattavasti hitaammin. 🙂
anu
Minulla on olemassa Garminin Forerunner 35, ihan peruskello, mutta yllättävän hyvin siitä löytyy nuo samat ominaisuudet ja varmasti sen avulla olen pystynyt aloittamaan juoksemisen ja se on tuntunut jopa ihan hyvältä, menen riittävän hiljaa ja kävelen välillä. Mutta tuo ajanottaminen olisi näppärä lisä, nyt kun pitää aina muistaa ja miettiä, että milloin jatkaa juoksua ja milloin on juossut sopivan pätkän, tokihan sitä omasta olostaankin tuntee, mutta joskus tuntuu riittävältä juoksunmäärältä, vaikka tosiasiassa aikaa on vielä jäljellä. Olen vähän katsellut sitä Suunnon uutta Fitness 3, mutta siitä puuttuu GPS, joka on kyllä vähän moka…
LODE
Tässä siis ilmeisesti on GPS? Kiinnostaisi myös kokemukset tästä luonnossa liikkuessa. Auttaako paikantamaan oman reitin?
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moikka!
Joo, on GPS! Itse en ole vielä käyttänyt tuota luonnossa, mutta voisin nyt testata viikonloppuna. Kello etsii juurikin oman sijainnin ja siihen voi tallentaa reittejä. Tuota kellon navigointi-ominaisuutta siis en ole vielä käyttänyt, kun poluillakin ollaan menty kaverien kellojen mukaan (oon itse niin aloittelija vasta). Mutta tutustunpa asiaan!
Kivaa viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moikka Anu! Garminia en ole koskaan itse käyttänyt, mutta olisipa hauska sitäkin testata. Niitäkin on niin paljon erilaisia. Itse tutkailin näitä Suunnon kelloja netissä ja melkeinpä helpoimmalla pääsisi, että menisi asiantuntevaan putiikkiin oman tarvelistan kanssa ja sitten myyjä auttaisi 🙂 Kaikilla merkeillä kun tuntuu olevan kelloja joka lähtöön.
Itse olen aika fakkiutunut noihin tiettyihin toimintoihin joita käytän, mutta nyt yritän esimerkiksi ottaa Spartanin navin haltuun. Poluilla se on kätevä, jos on vieraammassa maastossa.
Kivaa viikonloppua 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moikka Jyri!
Joo, tota näkee niin paljon, että mennään liian lujaa ja sykkeet tapissa. Itsekin kun aloin taas juosta, olin aika paljon painavampi kuin nyt ja olihan se ihan tosi raskasta. Eli sykkeiden seurailusta olis kyllä ollut hyötyä, olisi ollut kevyempi aloitus itsellekin.
Hiljaa juokseminen ei olekaan helppoa! Mutta se on taito, joka kannattaa opetella (kaikkien).
Kivaa viikonloppua 🙂
Johanna
Moi! Minulla olisi kysymys askeltenlaskusta ja mäistä. Huomasin aika varhain, että Suunto (minulla on Fitness 3) mittaa käden liikkeitä eikä askeleita. Oletko huomannut samaa? Kalibroitu on ja tarkkaan, mutta esim tietokonetyöskentelystä saan askelia ihan sillä, että käteni viuhtoo ihan istuessakin. Jos pidän kelloa yöllä, minulla on yleensä aamulla jo yli 100 askelta. 🙂 Oma ratkaisuni on sitten pitää kelloa vain treenatessa, mutta harmittaa.
Toinen kysymykseni on, että oletko mäkitreeneissä saanut selville, ottaako kello nousut huomioon? Minulla Suunto laskee aina kuntotasoani, kun kiipeän pitkiä jyrkkiä mäkiä ja joskus mietin, että ymmärtääköhän se, että ei tässä perusmaastossa syke näin paljon nouse. Voi olla myös, että saa siinä selville realistisen kuntoni…
Kiitos vastauksista!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Moikka Johanna!
Piti ihan kokeilla tuota, miten kello reagoi käden liikkeeseen. Jos kättä veivaa ihan hurjaa kyytiä isolla liikkeellä, niin ainakin hetkellisesti sain lisää askelia. Mutta jos käyttäydyn ”normaalisti”, niin silloin ei näytä tulevan (just koneella työpöydän ääressä tätä testailin). Muutenkin samantyyppiset päivät saavat aika samalla lailla askelia: jos menen joka paikkaan julkisilla enkä juuri kävele (tätä ei onneksi tapahdu oikeastaan koskaan enää), on päivän askelsaldo 3000-4000. Mä tykkään kävellä paljon ja olen aika aktiivinen ja silloin päivän saldo on helposti noin 12 000 askelta. Jos taas juoksen lisäksi pidemmän lenkin, saatan päästä 30 000 askeleeseen, ainakin 25 000. Mutta tuosta voisi varmaan kysyä Suunnolta?
Joo, tämä Spartan laskee nousumetrit, mikä on ihan kiinnostavaa, sillä tarkoitus on taas tauon jälkeen käynnistellä mäkitreenejä. Oltiin taannoin yhden kaverin kanssa Malminkartanon jätemäellä ja aika samat lukemat saatiin kelloihin nousumetreissä. Mun kellossa ei taida olla tuota kuntotason laskentaa, olisi ihan kiinnostavaa kuulla, mitä kello on mieltä. Tokihan just mäen eteneminen on ihan eri juttu kuin tasamaan, luulisi, että sekin on huomioitu.
Kivaa viikon jatkoa! 🙂