Usein mietin miten rohkea olet kun kerrot monista haastavistakin aiheista

Kirjoita rohkeudesta – sain meilin jokin aika sitten:

Usein mietin miten rohkea olet kun kerrot (tietysti omien valitsemiesi rajojen sisällä) monista haastavistakin aiheista. Jos joskus mietit kirjoitusaiheita, niin tuo rohkeus aiheena kiinnostaa. Se, että pystyy/uskaltaa olla oma itsensä, tuoda omat ajatukset esiin välittämättä muiden kommenteista. Se, ettei välitä siitä mitä muut ajattelevat. Se on uskomatonta rohkeutta. 

Kiitos viestin lähettäjälle mahtavasta ideasta. Se sai minut itsenikin miettimään lisää aihetta. En nimittäin ole koskaan pitänyt itseäni kovin rohkeana. Enemmänkin olin pitänyt rohkeutena jotain fyysistä tekemistä kuin elämänhistoriasta ammentamista. Ajattelin, että jokainen, joka uskalsi viime kesän Alppireissulla kiivetä ne pirun tikkaat, joita itse en lähtenyt edes kokeilemaan, oli minun silmissäni rohkea.

Vaikeista asioista puhuminen on sekin rohkeutta

Mutta tuota saamaani viestiä lueskellessani mietin, että no onhan se ihan rohkeaa kirjoittaa ja puhua burnoutista, taloudellisesta ahdingosta, ja masennuksesta. Siitä, että jos ei koe olevansa oikeassa työssä, lopulta lähtee. Siitä, että on kasvattanut kaksi tytärtä aikuiseksi ainoana biologisena vanhempana heidän arjessaan.

On ihan rohkeaa, että kertoo, että elämässä on ollut aikoja, kun kaikki on tuntunut sysipimeältä ja mustalta, eikä ole pystynyt näkemään mitään hyvää, vaikka toki silloinkin elämässä oli paljon positiivista. Että kurkkua on kuristanut niin paljon ja sydämen päällä on ollut möykky, ettei ole aamulla tiennyt, miten selviää päivästä. Että joskus on ollut hetkiä, kun pelko on sumentanut ajatukset ja tehnyt läsnäolosta mössöä.

Siinäpä rohkeuden aiheita kerrakseen, kun tarkemmin miettii. Se tikkaiden kiipeäminenkin on rohkeutta. Mutta rohkeutta on monenlaista.

Älä kerro kaikkea

Joskus vuosia sitten eräs läheinen sanoi minulle, että älä sitten kerro blogissasi mitään henkilökohtaisuuksia tai ainakaan kirjoita vaikeista asioista. Että nykyään työnantajat googlaa ja voi jäädä työpaikka saamatta, jos on puhunut negatiivisista asioista. Olin vahvasti eri mieltä, ja siitä kertoi myös aikanaan saamani palaute – toimin vertaistukena monelle, ensin tietämättäni.

On ihan totta, että on rohkeaa puhua vaikeista asioista. On rohkeaa puhua niistä niiden tapahtuessa, ja rohkeaa on myös näyttää se, että monenlaisesta ihminen voi selviytyä. Vaikka olisi ollut kuinka vaikeaa, on täysin mahdollista löytää elämään ihan uudenlainen onnellisuuden ja tyytyväisyyden perusvire ja alkaa elää parasta elämää koskaan.

Toki ymmärrän myös sen, jos ei halua puhua. Jotkut asiat ovat niin vaikeita, että ne mieluummin kuoppaa jonnekin syvälle, ettei niitä tarvitse ajatella. Pitelin itsekin vuosia sitten kulisseja iloisesti pystyssä pitkään. Häpesin monia asioita niin paljon, että oli helpompi leikkiä, ettei niitä ole olemassa. Ja silti ne olivat – kaiken aikaa. Onko asiaa, joka katoaa, jos siitä ei puhu? Lisäksi on kamalan raskasta miettiä, että mitä jos joku saa tietää. On paljon helpompaa nostaa itse kissa pöydälle.

Molemmat ovat ok

Kumpikin on yhtä ok: se, että asioista haluaa puhua tai niistä ei halua puhua. Mutta aina mietin, että jos ihminen petetään, rikotaan, häntä huijataan, hänelle valehdellaan, häntä satutetaan ja loukataan, ei se ole sen ihmisen vika. Jos rajat lytätään niin monta kertaa, ettei itsekään enää tiedä, missä ne kulkevat, niin miksi siitä pitäisi vaieta? Entä miksi pitäisi salailla sitä, että joku kerta toisensa jälkeen on tuottanut pettymyksiä, rikkonut lupauksia ja ollut niin arvaamaton, että ihmiset hänen ympärillään joutuvat elämään stressin äärirajoilla. Uskon, että jos ihminen joutuu kerta toisensa jälkeen pelkäämään, on se asia, jota ei edes voi kätkeä mytyksi sisälleen, vaan sellaisesta on saatava puhua ja kirjoittaa, jotta se lakkaa vaivaamasta.

Itse uskon avoimuuteen ja siihen, että jos yksikin ihminen saa itselleen toisten kokemuksista apua, niistä ehdottomasti kannattaa puhua, älä ole vaiti, ole rohkea! Ja sitä paitsi, kun itse on tehnyt asioista näkyviä, niin kukaan ei voi käyttää niitä itseä vastaan, eikä tarvitse pelätä, että joku saa tietää. Ei tarvitse enää hävetä, koska mitään hävettävää ei ole.

Rohkeutta on löytää se itselle sopiva staili elää tätä elämää – ainutkertaista arkea, joka on lyhyt häivähdys ikuisuudessa.

Rohkeaa lokakuuta just sulle!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Vahvuuteni liikunnanohjaajana

Joka päivä pitää tehdä jotain kivaa

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida

Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää