uusi vuosikymmen – 3 tärkeintä tavoitetta jotta voin paremmin

Uusi vuosikymmen, uudet tavoitteet. En itse tykkää monen muun tavoin lupauksista, mutta tavoitteiden luomista rakastan. Olen kai sitä ihmistyyppiä, joka tavoitteita myös tarvitsee, jotta saa kivojakin asioita tehdyksi eikä hukkaa itseään vain esimerkiksi työntekoon. Toisaalta työnteko on minusta ihanaa ja olen vain sitä ihmistyyppiä, joka syttyy pienen paineen alla ja nauttii siitä, kun saa asioita aikaiseksi. Jos joudun pyörittelemään peukaloita tai tekemään vain yhtä ja samaa, tylsistyn, eikä se tie kanna enää kauan. Tästä päästäänkin kolmeen tärkeimpään tavoitteeseeni tänä vuonna, jotka ovat:

1 Kuormituksen ja palautumisen välisen sopivan balanssin löytäminen

Tämä on ollut itselläni tapetilla jo pitkään, ja siihen myös panostan yhä enemmän. Tilanteesta riippuen siihen auttavat eri asiat. Juoksu on yksi suuri tekijä, jolla nollaan päätä, mutta jos tulee huonoja nukkumiskausia, ei kova tai pitkä treeni ole paras mahdollinen apukeino. Siitä olen kiitollinen, että löysin joulukuussa takaisin joogamatolle ja erityisesti yin-tuntien pariin. ”Syytän” tästä joogaa, mutta asiat, joita olen huomaamattani piilotellut mieleeni/kehooni, ovat alkaneet tulla ulos. Joogamatolla on jo itketty ja naurettu, tosin yritetty tehdä nämä molemmat kanssajoogeja häiritsemättä.

Myös uni nousee yhä prioriteettilistallani korkealle ellei korkeimmalle. Mutta siihen en voi aina vaikuttaa. Mutta kun luovun huolistani, nukun paremmin. Nyt olen nukkunut kaksi hyvää ja pitkää yötä ilman heräilyjä yöllä. Olo tuntuu mahtavalta.

2 Stressiä ei saa koskaan elämästä täysin pois, koska siihen vaikuttaa niin moni asia meidän ulkopuolellamme

Lisäksi on hyvä muistaa sekin, ettei stressi ole aina vain huono asia. Mutta olen taas alkanut uskoa siihen, että ison osan huonosta stressistäni aiheutan minä itse omilla ajatuksillani. Jos jotain yllättävää ja erityisesti mielestäni negatiivista tapahtuu, jää päähän pyörimään helposti ajatuskela asian tiimoilta.

Olen pitkästä aikaa lukenut Byron Katien kirjoituksia, jotka olivat itselleni vielä jotain vuosia sitten liian korkealentoisia. Erilaisten ajatusten jäädessä jumiin pääkoppaani olen alkanut ajatella, että onko tämä ajatus totta? Millainen olisin ilman tätä ajatusta? Ja opettelen kääntämään ajatuksen ympäri. Esimerkiksi tämä työtehtävä stressaa minua -> minä stressaan itseäni -> minä stressaannun tästä työtehtävästä -> ajatukseni työtehtävästä stressaavat minua, eivät itse työtehtävä.

3 Jossain vaiheessa minulla oli loistava buugi Nyt on näin -asenteen suhteen

Annoin elämän virrata ja ehkä olin itsekin se virta. Nyt olen huomannut olevani tai olleeni itseni ja virran tukkeena. Olen taas ollut se kaarnapala, joka on yrittänyt vastakkaiseen suuntaan. Mutta niin se on, että asioiden ja todellisuuden vastustaminen tai niiden tukahduttaminen ei johda mihinkään, paitsi korkeintaan huonoon oloon. Se, että ymmärtää ja hyväksyy sen, mikä on, auttaa myös keksimään ratkaisuja ongelmaan keskittymisen sijaan.

En tiedä, johtuuko tämä yllättävä voimaantuminen joogasta vai mistä, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että mikään ei ole mahdotonta. On myös tullut suuri tarve puhua ja kirjoittaa asioista, kuten ennen vanhaan tämän blogin alkutaipaleella. Vaikka käytän kanavani paljon Instagramia, voi olla, että Vastaisku ankeudelle -herää vielä henkiin sellaiseksi, kuin se joskus on ollutkin.

Mahtavaa tätä vuotta sinulle! Kaikkea hyvää ja parasta!

Jenny

Tule Instagramiin!

Tule Facebookiin!

Arki on nyt sitä, mistä haaveilin

Sama paino – eri kroppa 

Lepo on tehnyt tehtävänsä

Treenivuosi tammikuusta toukokuuhun