Vertaistuen voima…

…on valtava.

Eilisaamuna lähtiessäni keikalle olin niin väsynyt ja loppu taaperon sinnikkään valvomisen takia, että olisin voinut oksentaa. Kamalasti sanottu, mutta jo pelkkä valvominen ja heräily saa krapulaisen olon eikä pääkään silloin toimi ihan skarpisti. Liikennevaloissa Hakaniemessä naputin kännykällä Facebookiini lähinnä retorisen kysymyksen, että miksi mun lapsi ei osaa nukkua. Keikalle silmät ristissä. Alkaa loppua usko. 

Vastaukseksi sain liudan kannustavia viestejä. Sain vertaistukea. Sain myös biisin.

Kiitos.

Tuli hyvä mieli. Väsymys alkoi tuntua toisarvoiselta ja keikkakin sujui hienosti, sain haastatella kiinnostavaa ihmistä. Loppupäivän sitten siivosin ja pesin pyykkiä ja viihdytin lapsia eli virtaa riitti sittenkin. Tänään on taas paljon helpompi päivä, sillä nappula (1 v 9 kk) heräsi ensimmäisen kerran kuudelta. Jo eilen illalla ajattelimme, että täytyy olla tyytyväinen, sillä tilanne voisi olla haastavampi. Meillä sentään on vain lapsi, jonka ainoa vaiva on huonounisuus ja heräily. Ja kyllä vain saan olla kiitollinen. Valvominen on kuitenkin pientä verrattuna monen muun vanhemman kokemiin vaikeuksiin.

Useammilla ongelmilla ei ole ratkaisua. Ihminen selviytyy niiden läpi, ja eräänä päivänä ne ovat ohi. 

Tuon yllä mainitun olen kirjoittanut blogipostaukseeni lähes tismalleen vuosi sitten, kun tilanne oli… no, samantyyppinen mutta paljon rankempi.

Tuolloin mietin myös, mikä sen kaiken valvomisen opetuksena voisi olla. Nyt tiedän, mikä. Vielä vuosi sitten minun oli vaikea olla iloinen, kun olin väsynyt. Saatoin olla todella kiukkuinen ja senhän tietää, miten voimakkaat tunteet vaikuttavat kanssaihmisiin. Ne tarttuvat. Enää ei ole sitä ongelmaa! Olen oppinut sen, että oli olosuhde tai elämäntilanne mikä tahansa, itse voi aina valita olotilansa ja minä useimmiten valitsen hyväntuulisuuden.

Eli ei niin huonoa, jottei jotain hyvääkin! Valvominen on opettanut minulle paljon ja muuttanut minua ihmisenä myös kärsivällisemmäksi.

Silti, toivon, että ensi yönä nukumme yhtä hyvin kuin viime yönä.

Leppoisaa sunnuntaita, varokaa, ettei tuuli tartu ja vie mennessään.

Kyllä meillä osataan nukkuakin. Tässä takapenkkiläisen taidonnäyte reilun vuoden takaa.