Yhtäkkiä on helppoa olla zen ja kiitollinen
Vaikka loman jälkeen oli pientä ahdistusta töihinpaluusta ja kaikesta siitä, miten arjen saa rullaamaan heinäkuisen pellossa elelemisen jälkeen, päällimmäinen olo tällä hetkellä on vain kiitollisuus ja onnellisuus. Jos vielä heinäkuussa stressasin ja peräänkuulutin rentoa ja joustavaa elämänasennetta, sitä zeniä, joka tuntui olevan kadoksissa, mietinpä nyt vain, miksi otin niin kovia kierroksia kaikesta. Zen on siis saapunut eikä sitä hetkauttanut edes lapsen lukujärjestyksessä ollut klo kympin aamu, joka siis tietää sitä, että perjantaisin olen töissä vasta noin puoli yhdentoista aikaan! Maailmankaikkeudelle kiitos liukumista ja joustavasta työajasta.
Murehdin niin turhaan
Nyt kun on jostain syystä helppoa tuntea itsensä kiitolliseksi ja onnelliseksi tuosta noin vain ilman mitään erityistä syytä, on helppoa ihmetellä sitä, miksi moni asia tuntui niin vaikealta lomalla, jolloin luulisi, että asiat tuntuisivat helpommilta. Tuli hukattua aika monta lomapäivää heinäkuun alussa esimerkiksi jalasta (ja muutamasta muusta, kuten taloudellisesta tilanteesta) murehtimiseen, vaikkei murtuman luutumista eikä pankkitilin saldoa voinut jeesata murehtimalla eikä syvään kuoppaan uppoamisella. Sitten, kun aloin löytää tuota vaihtoehtoista treeniä, jalkavaivasta murehtiminen jäi kokonaan ja olen saanut hikoilla ihan yhtä paljon kuin juostessa. Ja saimme vietettyä kivan kesän, vaikka aika minimibudjetilla meninkin.
Kukkia sulle!
Toki minua heinäkuussa harmitti se, että jouduin siirtämään erään tärkeän tilaisuuden elokuun alusta, koska sinne olisin tarvinnut kahta toimivaa jalkaa. Olinhan valmistellut itseäni tuota päivää varten jo neljä vuotta (!!), mutta nyt koko homma jäi seuraavaan mahdolliseen kertaan. Se, pääsenkö mukaan sillä seuraavalla mahdollisella kerralla selviää vasta ensi kuun alussa, mutta uskon, että sekin asia järjestyy.
Tällä tämän hetkisellä tiedollani luulen, että tässäkin asiassa sen siirtyminen hieman eteenpäin oli oikeastaan parasta, mitä saattoi tapahtua. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tätäkään en pystynyt hyväksymään ennen kuin vasta pienen vellomisen jälkeen, vaikka eräs ystäväkin totesi, että varmaan parempi, että se siirtyy, kun sulla on toi kirjaprojektikin nyt päällä. Ah, hänpä oli niin vallan oikeassa. Minulla on nyt vielä muutama kuukausi aikaa valmistautua koitokseen, johon en ehkä olisi ollut niin valmis nyt elokuussa.
Pienet asiat tekevät kiitolliseksi
Mutta miten helppoa onkaan ottaa asiat nyt vastaan sellaisina kuin ne tulevat ja olevat. Miten helppoa oli eilen aamulla olla kiitollinen elämästä, siitä, että saa täällä höyhenen lailla leijailla ja inspiroida ja ilahduttaa muita ihmisiä ja ilahtua ja inspiroitua juuri sinusta. Miten helppoa oli olla onnellinen siitä, että pitkästä aikaa eilen meitä oli koossa 4/5 osaa perhettä (esikoiseni asuu jo omillaan eri kaupungissa ja siksi puuttui paikalta), saimme yhdessä haettua keskimmäisen vanhojentanssipuvun (kyllä, näin aikaisessa pitää olla), vietyä sairaalasta lainaamani kepit takaisin, ostettua kuopukselle kouluun sisätossut ja tehtyä viikon ruokaostokset. Tuntui mahtavalta saada hoidettua noin monta asiaa saman illan aikana! Miten helppoa oli olla kiitollinen työpäivästä, siitä, että on työpaikka jonne saa mennä. Miten helppoa oli olla kiitollinen siitä, että sain lukea hyvää kirjaa ennen nukahtamista ja käpertyä omaan peittoon omassa sängyssä, kotona ja turvassa.
En tiedä, miksi stressasin niin paljon kaikkea kesällä, enkä tiedä, miksi nyt kaikki on niin vaivatonta ja on helppoa olla zen ja kiitollinen. Ehkä olen vain ihminen, jolle rutiinit sopivat ja jonka arjen rutiinit saavat rullaamaan. Tai ehkä tämä asenne on tulosta siitä, että sain levättyä tarpeeksi, sillä olinhan hektisen kevään jälkeen ihan poikki. Vai onko tämä kirjan kirjoittamisen edistymisen tulosta ja jonkin näkymättömän stressin laukeamista? Kirjani sisältö on pian valmis, sillä on jo nimi ja kansi ja marraskuussa painokoneet alkavat raksuttaa.
En tiedä, mutta nyt on hyvä. Tiedän kuitenkin sen, että tuuli voi kääntyä, sillä kaikki menee aina ohi. Aina. Nautin kuitenkin tästä olotilasta nyt ihan täysillä.
Mahtavaa päivää sinulle!
Jenny
Lue myös:
Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon
Laura K.
Hei vitsi en malta odottaa sun kirjan valmistumista :D. Varmaan pakko ihan ostaa se, jos aihe kolahtaa, oot niin suuri inspiraation ja sellainen ”oikean” energian antaja <3.
Kääk, ja mitä tohon vellomiseen tulee niin oon kyllä mestari siinä :D. Vellon turhissa ja omassa päässä keksityissä asioissa aina päivätolkulla. Sit sitä helpottaa hirveesti kun saa sen turhan kelan päästä pois. Lomalla kerkeää kyllä paljon ajatella elämää ja sitä mitä sillä haluaisi tehdä. Kolmen viikon loma varmaan tehnyt tehtävänsä kun ei haittaa ollenkaan päästä taas rutiineihin kiinni :). Ja olla kiitollinen siitä, että tosiaan on työ minne mennä ja mistä olla lomalla.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Laura, ihana kuulla! Aihe käsittelee pitkälti hyvinvointia, elämänmuutosta ja kyllä siellä juoksukin vilahtaa jossain määrin.
Joo. Mulla on siis näköjään niitä vellomiskausia ja sitten on kausia, kun en vello yhtään. Olisko joku kultainen keskitie tässä mahdollinen ? 😀
Onneks kyllä esim. liikunta auttaa katkomaan noita vellomisputkia ja ihan vain hengittely ja oleminen. Ja senkin tiedostaminen, että ihminen on hyvä vellomaan. Kun siitä tulee tietoiseksi, saa sen helpommin poikki kuitenkin.
Mäkin niin tykkään näistä rutiineista. Pari ekaa viikkoa töissä oli vähän nihkeetä, mutta nyt taas tuntuu ihan ookoolta. Pyrin just pitämään sen mielessä, että on kiva työ, jonne SAA mennä 🙂
Kivaa viikonloppua!