Ylikierrosten rauhoittelua ja haastattelu Fit-lehdessä
Uusi vuosi alkoi tässä osoitteessa vauhdikkaasti. Uuteen nousuun -kirjani ilmestyminen, siitä saamani (positiivinen) palautevyöry, 7.1. starttaavan Minä onnistun -elämäntapamuutosvalmennuksemme viimeiset säädöt ennen sen alkamista ja melko hektinen ajankohta päivätöissä saivat itseni hetkellisesti hieman ylikierroksille, mikä näkyi huonosti nukuttuina öinä. Viime viikolla nimittäin heräsin kolmena yönä tismalleen samaan aikaan kolmelta, yhtenä yönä jo tuntia aiemmin ja ajatuskelat vain surrasivat katkeamatta päässäni. Paitsi että mietin noita kaikkia äsken mainitsemiani asioita, pyörittelin myös monia maailman murheita pääkopassani. Ja selvähän se on, ettei yöllä kannata pohtia yhtään mitään, sillä ne pienimmätkin pulmat saavat yöaikaan valtavan suuret mittakaavat.
Mutta useamman vuoden huonosti nukkuneena ja paljon heräilleenä on jännä huomata, miten jo puolen viikon huonot unet vaikuttavat ihmiseen, tekemiseen ja mielialoihin. Huh. Ei ole kyllä noita vähäunisia vuosia ollenkaan ikävä ja olen kiitollinen siitä, että saan nykyään useimmiten nukkua hyvin. Ja jälkeenpäin on hyvä huomata, että jos olisin hyväksynyt tilanteen noina huonounisina vuosina, enkä taistellut vastaan ja vielä suurennellut tilannetta jatkuvasti jauhamalla siitä, olisin saattanut selvitä kevyemmillä fiiliksillä niistäkin vajaasta 4-5 vuodesta.
Tärkeää on huomata ylikierrostelu
No, mitä sitten tein, kun huomasin, että ylikierrokset alkavat saada valtaa? Ensinnäkin muutin sunnuntain ja maanantain treenisuunnitelmia. Sen sijaan, että olisin tehnyt sunnuntaina jonkin kovan, mieltä ja elimistöä stressaavan treenin, menin uimaan. Uinti on itselleni tällä hetkellä sellainen laji, että kun laskeudun altaaseen, en voi ajatella mitään muuta kuin sitä, mitä olen siellä altaassa tekemässä. Vaikka olen vasta vapaauintimatkani alkumetreillä, uiminen selkeästi auttaa itseäni keskittymään ja tuo mielenrauhaa. (Enkä muuten olisi voinut uskoa sanovani noin!) Ja huonoista unista ja hiipivästä stressistä huolimatta teinkin parhaan uintitreenini koskaan. Sunnuntaina uin yhteensä kilometrin toki 25 metrin pätkissä, kuten jo ehdin hehkuttaakin. Maanantaina lepäilin, ja jo jaksoi uudenvuodenpäivänä juosta 17 kilometriä.
Toinen juttu oli se, että huolimatta vapaapäivistä ja mahdollisuudesta nukkua aamulla pidempään, aloin laittaa kännykän ja somen pois klo 21, kuten tavallisestikin teen ja tartuin kirjaan. Tällä hetkellä luen tosi montaa kirjaa samaan aikaan, joten valitsin niistä mieltä rauhoittavaa lukemista. Tuo kännykän lentsikkatilaan laittaminen iltaisin viimeistään ysin aikaan on itselleni kyllä ykkösjuttu: Somessa tapahtuu niin paljon ja kun viestejä on tullut viime päivinä joka päivä monia kymmeniä ja haluan kaikille vastata, ei se ole sellaista tekemistä, mitä voin tehdä iltaisin, koska jälleen kerran jutut jäävät päähäni pyörimään ja saan hommasta virtaa, jolloin rauhoittuminen on kaukana.
Fit-lehden juttu jännitti
Lisäjännitystä loppuvuoteen toi se, että olin antanut haastattelun Fit-lehteen, jossa kerron menneistä vaikeuksistani ehkä suorempaan kuin koskaan edes täällä blogissani. Mutta kuten kerron jutussakin, salailin asioita pitkään häpeän takia. Enää en häpeä mitään.
Olen ennenkin antanut haastatteluja ja vaikka jutut toki olen tarkistanutkin (kuten myös itse toimittajana lähetän jokaisen jutun luettavaksi haastatelluille), ovat ne matkan varrella silti toisinaan muuttuneet. Mutta Fit-lehden juttu oli juuri sellainen kuin pitikin. Iso kiitos toimittaja Miia Vähähyypälle, juttu oli omasta mielestäni loistavasti kirjoitettu. Tykkäsin myös tosi paljon Fabian Björkin ottamista kuvista, vaikka olin umpijäässä niiden kuvaamisen aikana.
Haastattelun antaminen oli pikakelaus menneisiin vuosiin alkaen noin 10 vuoden takaa, ja pakko on sanoa, että ei ole niitä aikoja ollenkaan ikävä. Mutta kiitollinen niistä vuosista voi silti olla. Niin paljon ne ovat itseäni muuttaneet parempaan suuntaan ja minua hyvällä tavalla opettaneet, että enpä tiedä, millainen tyyppi olisin, jos arki olisi aina ollut vain ruusunpunaa. Niin moni asia muuttui päälaelleen hyvällä tavalla.
Kaikki järjestyi
Vaikka välillä tuon Kaikki järjestyy -mantran hokeminen vuosikausia tuntui turhauttavalta ja toisinaan toivo oli hiipunut viimeiseen pisaraan enkä joka hetki jaksanut uskoa, että tulee parempaa, niin silti olen kiitollinen itselleni siitä, että jaksoin hokea noita kahta sanaa. Lopulta kaikki järjestyi ja vaikka elämässä tuskin kukaan pääsee surua, tuskaa tai erityisesti pienempiä pulmia pakoon, pienestä voi lopulta iloita, kuten jutun viimeisessä kappaleessa totean:
En haluaisi elää noita kokemuksia uudelleen, mutta en voisi elää ilman sitä, mitä ne ovat opettaneet. Nyt tiedän, että elämä on lahja ja tasapaksu arki on maagista. Hyvään päivään riittää jo se, että saan aamulla avata silmäni.
Onnenhippuja, rakkautta ja valoa tähän hetkeen!
Jenny
Lue ja laita hyvä kiertämään:
Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut
Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt
Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen
Vapaauinnin alkeet haltuun viidellä uintiopetustunnilla
Japanilainen kylpylä Tukholmassa
Emma / Harkittuja herkkuja
Ilmoittauduin just mukaan teidän verkkovalmennukseen 🙂 Mulla oli vielä viime syksynä (kun ekaa kertaa kuulin siitä) semmoinen tunne, että en ole tällä hetkellä valmis sitoutumaan mihinkään tommoiseen, mutta nyt on mieli muuttunut. Sisältö vaikuttaa tosi hyvältä ja uskon ja toivon sen tekevän mulle hyvää just nyt tällä hetkellä! Innolla ja mielenkiinnolla jään odottamaan valmennuksen alkamista!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Emma kommentista ja miten mahtavaa, tervetuloa!
Valmennus tosiaan vaatii sitä, että on valmis sitoutumaan ja myös tekemään tehtäviä, mutta ihana, jos nyt on oikea hetki. Kyllä sen itse tietää. Silloin kun on liian täyttä, ei vain pysty tekemään kaikkea samaan aikaan.
Mahtavaa perjantaita sulle!