Vuoden 2018 kolme isointa treenionnistumista

Fiilistelin tuolla Instagramin puolella jo eilen isoimpia treenionnistumisiani, mutta unohdin niistä yhden tärkeän. Vaikka treenivuosi oli kaikkea muuta kuin ehjä, pääsin ylittämään itseni useamman kerran ja se on tuonut uutta intoa kaikkeen tekemiseen.

Ensimmäinen ultrani 75 kilsaa

Isoin onnistumiseni oli ensimmäinen juoksemani ultra Stockholm Multi Island Run 2018 ja vieläpä niinkin kauniissa maisemassa kuin Tukholman saaristossa. Blogini muuton takia kyseisen SMIR-postauksen kuvat katosivat, mutta se löytyy tuolta juoksu-kategoriasta. 75 kilometriä Tukholman saaristossa yhden päivänä aikana välimatkat veneellä matkaten oli niin mahtava kokemus, että liikutun vieläkin, kun sitä ajattelen. Vaikka loukkasin koipeni viimeisillä metreillä, oli kokemus täysin sen arvoinen. En ollut helmikuisen influenssan jälkeen vielä heinäkuun alussakaan ihan kisan vaatimassa kunnossa, mutta pääsimme sen aikarajojen puitteissa maaliin, vaikka 10 joukkuetta 35:n joukosta keskeytti kisan päivän aikana. Aikaahan tuohon 75 kilometrin juoksemiseen käytimme 7 tuntia ja 34 minuuttia ja koko kisaan kului yli 12 tuntia venematkoineen.

Ultrakipinä tuli jäädäkseen. Koska olen hidas maratoonari eikä minulla ainakaan tällä hetkellä ole motivaatiota maratonaikoja parantaa, siirryn jolkottelemaan omaa tahtiani hieman pidemmille matkoille.

Tämä fiilis! Aivan mahtava.

Vapaauinnin harjoittelu ja oppiminen

Juoksutelakan aikana sain päähäni, että haluan oppia vapaauintia. Kouluaikoina olen ollut se luokan surkein uimari eikä taitojani kehittänyt se, että suorastaan vihasin uintia ja välttelin sitä, jos vain mahdollista. Mökkiuimisenikin ovat rajoittuneet pulahtamiseen ja kastautumiseen enkä ole koskaan ollut mikään vedessälutaaja.

Telakan aikana sitten löysin sattumalta Fitpit-uimaopetuksen, ja täytyy sanoa, että minun ja mösjöön uinnin pienryhmä oli paras ostos pitkään aikaan. Kehitys on ollut huimaa ihan näin kerta viikkoon uimallakin. Eilen nimittäin uin ensimmäistä kertaa elämässäni koskaan kilometrin vapaauintia, vaikka toki 25 metrin eli altaanmitan pätkissä. Kilometri tuntui vielä pari kuukautta sitten ihan utopistiselta ajatukselta, mutta nyt sekin etappi on saavutettu.

Uiminen on tuonut niin paljon onnistumisen iloa ja opettanut itseäni voittamaan pelkojani. Jos vielä ensimmäisillä uintikerroilla vaparin hengityksen mennessä puihin aloin hätäillä ja tunsin vedessä pakokauhua, nykyään pysyn rauhallisena. Joka kerralla tulen enemmän sinuiksi tuon elementin kanssa, joka on ollut käytännössä itselleni vieras usean vuosikymmenen.

Suosittelen kyllä lämpimästi yksityis- tai pienryhmäopetusta jokaiselle, joka haluaa oppia uimaan sen sijaan, että pysyy vain pinnalla. En olisi voinut kuvitella, että elämässäni koittaa hetki, kun haluan mennä halliin. Huh. Itseään ei siis tosiaan tunne täysin edes näin nelikymppisenä!

Uiminen on mahtavaa. Enkä olisi voinut uskoa!

Ambassadööriksi Hoka One Onelle

Se oli mösjöö se, joka toi kotiimme ensimmäisen kerran Hoka One Onen lenkkarit ja kääntelin kenkiä ihmeissäni, että mikäs merkki tämä on. Mösjöö jatkoi saman merkin käyttämistä ja törmäsin kenkiin esimerkiksi Vauhtisammakon Annin ja Mikon kanssa yhteistyötä tehdessäni. Itse testasin Hokia ekaa kertaa 1,5 vuotta sitten Malminkartanon jätemäellä ja sen jälkeen innostuin. Vaikka tänä vuonna olen juossut myös Sauconylla, Sarvoilla, Asicsilla ja New Balancella Hokat veivät lopulta mennessään.

Siksi olenkin enemmän kuin iloinen yhteistyöstä Hoka One Onen kanssa. Tulen levittämään tossujen ilosanomaa erittäin mielelläni. Suomessa niitä saa monesta paikasta, kuten Intersportista.

Kuvassa Hoka One Onen Challenger ATR 5 -tossut.

Ihmeellinen ihmiskeho

En jaksa olla ihmettelemättä sitä, miten ihmeellinen on ihmiskeho. Olen jokaisesta treenistä ja askeleesta kiitollinen ja niin ne vammat ja sairastumiset ovat opettaneet itseäni arvostamaan omaa kroppaani entistä enemmän. Se, että pystyy liikkumaan ja vieläpä toivomillaan tavoilla ja oppimaan uutta, ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaan etuoikeus, jota aion hyödyntää tulevanakin vuonna monin mahdollisin keinoin. Ja vaikka nämä onnistumiset motivoivat suuresti, tärkeintä on kuitenkin se joka päiväinen tekeminen ja perusasioiden vaaliminen, perustreenistäkin nauttiminen ja iloitseminen.

Ihanaa tulevaa treenivuotta ja onnistumisen iloa sulle!

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

Vapaauinnin alkeet haltuun viidellä uintiopetustunnilla

Japanilainen kylpylä Tukholmassa

Elän kuin urheilija

Saliohjelma hauiksille, selälle ja vatsalle