Yllätysten viikko – Sitä saa, mitä tilaa

Tämä on ollut jo tähän asti mahtavien sattumien viikko flunssaa lukuunottamatta! Sitä saa, mitä tilaa. Tosin flunssaa en ole tilannut, vaan terveyttä. Niin ja jonkun kivan pikku hemmottelulomasen. Kiitos, olen valmis ja kapsäkki on jo pakattuna.

Niin siinä sitten kävi, että kun syksyn pahin työrysä pari viikkoa sitten alkoi hellittää, sain flunssan, joka sitkeästi pitää meikäläistä yhä näpeissään. Yritän vain ajatella, että tämä on vain flunssaa ja samalla pyrin olemaan kiitollinen siitä, että suurimman osan ajasta saan olla terveen kirjoissa.

Mutta että tällainen puolikuntoisuus voi sitten ihmistä nyppiä. Kuumetta ei ole, mutta nuhaa, päänsärkyä, aivastelua, kröhää sekä viskibasson soundia muistuttava ääni, joka paikoin taas sortuu ja saa minut kuulostamaan äänenmurrosta läpikäyvältä teinimieheltä. Ärsyttää ravata terveyskeskuksessa hakemassa sairauslomaa jumppatunneille. Maanantaina ja tiistaina jo luulin parantuneeni ja kävin ohjaamassa. Ei olisi kannattanut. Mutta tässä kohtaa pakko antaa propsit julkiselle terveydenhoidolle nopeasta ja hyvästä työstä! En ole vuosiin käynyt heidän tykönään, mutta nyt jo kahdesti ja saanut loistavaa ja ystävällistä palvelua.

Treenitauko harmittaa

Muuten elo on ihan jees, mutta se korpeaa, että hyvin sujuneet treenit ovat nyt olleet tauolla. Ja kun liikunta on jäissä, tekisi mieli totta kai ahtaa sisuksiinsa levykaupalla suklaata, sipsejä, pakastepizzaa, mitä vain hiilaripitoista huttua, ihan vain lohdutukseksi. Eikä helpota tuo jo kello neljältä pimeääkin pimeämpi pimeys tai liukkaat kadut, jotka kuin huutavat, että astu tänne muikkeli, niin katkon vähän sun luita. Huh! Se tästä vielä puuttuisi. Ei ehkä kannattaisi tuollaista manifestoida, sillä se, mitä olen viime aikoina ajatellut, on muuttunut todeksi melkeinpä hämmentävän nopeasti.

Siinä se tuli, päivän tai ehkä kuukauden valitus. Pääosin myönteisellä hyvinvointibloggaajallakin on ne huonot hetkensä! Nyt taas keskityn hyvään, kun sain kaataa likaämpärin päällesi, rakas lukija.

Elämä yllättää ihanilla tavoilla

Tätä lentsunpoikaista lukuun ottamatta elämä on yllättänyt ihanalla tavalla. Maanantaina sain kiinnostavan puhelinsoiton, jonka seurauksista tiedän ehkä huomenna vähän enemmän. Luulin ensin, että minulle kaupataan kirjasarja Spectrumia (kuka muistaa!?), mutta kun jatkoimme keskustelua, ymmärsin, että on ehkä yritys, joka kaipaa minulta jonkinlaista työpanosta. Kun kyselin, mistä olin tullut mieleen, kuulin, että pikkulinnut olivat laulelleet. Kiitos pikkulinnuille, kävi miten kävi.

Tiistaina illan sysipimeydessä tiputin lapaseni maahan ja kas, sen vieressä makasi kahdenkympin seteli. Eikä ketään muuta mailla halmeilla. Ehkä maailmankaikkeus haluaa kertoa, että rahaa ja runsautta on tulossa?!

Tiistaina kävin myös eräässä työtilaisuudessa, jossa saimme ihailla talven ja kevään alusvaatemuotia. Saimme sieltä matkaamme paperikassin, jossa oli jokaiselle osallistujalle jouluinen yllätys. No, sen jälkeen tapasin ystäväni, ja kävimme mainiossa Levant-ravintolassa lounaalla. Ystäväni oli saanut uuden työpaikan, joten hän tarjosi minulle lounaan, ah ihanuutta, kiitos vielä.

No, kotona sitten aloin pohtia, että missäs hemmetissä se saamani paperikassi oli, jota vielä koristi nimeni. Hetken siinä sitten muistelin ja tajusin, että nyt taisi pikkarikassi jäädä sinne ravinteliin. Soitin sinne ja mestassa tiedettiin heti, että mistä oli kyse: Oh, the Change Bag! Minua hieman nauratti, kun toinen ystäväni kerran kertoi, että heidän työpaikassaan on kyllä tapana kurkistaa löytötavarakasseihin, jotta sen voi lunastaa tuntomerkkejä vastaan. Ja minulla kun ei ollut ajatustakaan siitä, mitä pussukassa oli, kun en ehtinyt lahjaan tutustumaan. Mietin, että siinä on kokkipojilla ollut hauskaa, kun daami jättää kalsarinsa paperikassissa ravintolaan. Seuraavana päivänä hain nyssäkän ja sieltä paljastui hieno kimono. Kiitos vain, Change.

Meillä on sänky!

Keskiviikkona kuljin sitten Ateneumin ohi ja mietin, että olisipa hienoa päästä katsomaan Amedeo Modiglianin näyttelyä. No kaksi tuntia myöhemmin kännykkääni saapui kuva kahdesta Ateneumin lipusta ja ihan vain puoliso kysyi, haluanko taidenäyttelyyn. En voinut muuta todeta kuin että kiitos universumi, todella nopeaa toimintaa. Odotan näyttelyn näkemistä innolla ja treffejä aikuisseurassa.

Keskiviikkona meille saapui myös sänky! Muutimme nykyiseen asuntoomme kesäkuussa puolitoista vuotta sitten. Silloinen Ikea sängyn runkomme ei mahtunut meille, joten vaihdoin sen kahteen leffalippuun kierrätyspalstalla. Siitä asti olemme nukkuneet joustinpatjoilla. Toki olisimme voineet sängyn ostaa aiemmin, mutta se vain jotenkin jäi tai sitten juuri hetkellä, kun olisi sen halunnut hankkia ei ollut tarpeeksi rahaa. Mutta kun on nukkunut liki 1,5 vuotta patjalla, sänky tuntuu arjen luksukselta! Jo kahtena aamuna olo on ollut kuin olisi herännyt hotellissa. Vau. Kannattaa välillä olla ilman jotain arkipäiväistä asiaa, niin alkaa taas nähdä sen eri valossa ja todella arvostaa sitä.

Tuottaja tässä hei

Tänään torstaina saimme AD:n kanssa viimeisteltyä julkaisun, jota olen ollut tuottamassa. Se tuntui suurelta voitolta. Oli mukava olla mukana tuollaisessa erilaisessa projektissa. Toivon, että tuottajan töitä tulee enemmänkin, sillä se vaikuttaa mukavalta hommalta. Muuten ei sitten mitään ihmeitä ole tapahtunut, odotan ihmeparantumista ja teen kirjoitushommia kotisohvalla. Ja haaveilen siitä, että saan taas hikoilla ja hengästyä. On ne ihmisen haaveet lopulta aika pieniä: sänky, jossa nukkua ja sen verran terveyttä, että voi urheilla.

Juuri nyt en kaipaa mitään, siis sen pikkuloman lisäksi, vaan heikosta hapesta huolimatta on olo, että rakastan koko maailmaa. Lähetänkin sinulle nyt liudan tätä hyvää energiaa. Käy myös lukemassa eilinen postaukseni siitä, miten nyt voit vakuuttaa jopa huonon onnen noin eurolla kuukaudessa. Pysy terveenä, pysy linjoilla, nauti olostasi ja elämästäsi. Ei raahauduta, vaan iloitaan!

P.s. Mitä SINULLE kuuluu?