Rutiinirakkautta

Vain viikko päivätöissä on palauttanut mieleeni sen, miten tärkeitä rutiinit ovat minunlaiselleni tyypille. Vaikka en olekaan taapero enkä eskari-ikäinen, tietyt rutiinit tuovat turvaa ja helpottavat huomattavasti asioita. Kun pienet asiat elämässä ovat järjestyksessä vähällä vaivalla, voi keskittyä suuriin linjoihin ja olla luova, koska ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa, eikö totta!?

Tuo lipaston kirjapino pitää saada selvitettyä ennen kuin se romahtaa. 

Näitä juttuja olen tässä viikon aikana palautellut mieleeni:

a) Tavaroilla, kuten lompakolla, avaimilla, puhelimella, bussilipulla ja kalenterilla on oma paikkansa, josta ne löytyvät ilman etsimistä.

b) Edellisiltana valitsen seuraavan päivän vaatteet ja laitan ne valmiiksi odottamaan. Ennen kuin herätän eskarilaisen, laitan itseni niin valmiiksi kuin voi olla. Sitten voin keskittyä lapseen täysillä sen ajan, kun vielä olemme kotona.

c) Edellisiltana pakkaan myös laukun valmiiksi, oli kyse sitten käsilaukusta tai treenikassista. Sainpa asiasta oivan opetuksen, kun eräänä iltana olin pakannut treenikamani lähes valmiiksi. Aamulla sitten unohtui jotain sinne lisätä, ja kun olin suihkun raikkaana pukeutumassa hyvän treenin jälkeen, huomasin, että kas, rintsikat ovat kotona, prkle.

Ensin ajattelin, että ooh, mikä painajainen ja seuraavaksi totesin, että näin on nyt. Kiitos maailmankaikkeudelle minulla oli kaksi puseroa, joten tietääkseni en aiheuttanut mitään nännigatea uudessa työpaikassa! Sitä paitsi palaverissa uuden ihmisen kanssa pystyin piiloutumaan paperinipun taakse, joten lienen selvinnyt säikähdyksellä muista puhumattakaan.

Tavaroilla kannattaa olla paikkansa! Korviksille löysin muuten ihan mahtava idean Karoliinan kolmistaan-blogista

d) Arki-iltaisin en luista kännykkäajoista tai nukkumaanmenosta. Vaikka tämä asia yhä monia huvittaa, niin yhdeksältä luuri kiinni ja viimeistään kymmeneltä kirjakin saa sulkeutua. En ole tänä pimeänä ajanjaksona kertaakaan herännyt virkeänä viideltä, kuten minulla on tapana, jos nukahdan puoli kymmenen, kymmenen kieppeillä. Mutta valoa ja aikaisia aamuja odotellessa, sillä nehän ovat i-ha-nia!

Olen muuten ihan varma, että se, etten räplää puhelinta iltamyöhällä, on yksi merkittävä asia, joka on vaikuttanut myönteisesti uniini. Toki heräilen vieläkin öisin kerran pari, mutta esimerkiksi viime kesän pätkäuniin verrattuna tämä on ihan erilaista.

e) Kun päivän tuijottaa ruutua kohtuullisen tiuhaan, yritän olla tekemättä sitä kovin paljoa täällä kotona. Blogia pyrin nyt päivittämään joka toinen päivä, saa nähdä, riittävätkö rahkeet siihen saati asia. No ainakin minulla on valtava kasa eri kustantajien kirjoja, joita haluan blogissani lähiaikoina esitellä kirjakeskiviikon merkeissä. Viikonloppuna aion niitä jo valmiiksi kuvata, toivokaamme, että tuo aurinko on ja pysyy, ainakin vähän aikaa.

Työpöytä kotona, oma akilleen kantapääni. Hukkuu pölyyn, pakko siivota.

f) Viikon liikunnat merkkaan kalenteriin jälleen sunnuntai-iltana. Joogatunnin varaan jo etukäteen, jotta varmasti mahdun mukaan taipumaan. Muistan, että liikuntahetket ovat tärkeitä tapaamisia itseni kanssa. Mielelläni otan lenkille mukaan myös kaverin, koska kahvilahengailuajan ja pitkien lounaiden aikakausi on nyt ohi ainakin toistaiseksi.

g) Edellisenä arkipäivänä jo vähintään suunnittelen, mutta mieluiten hankin seuraavan päivän eväät. Tasaisin välein syöminen, treeni, sokerin vähentäminen ja tipaton tuntuvat toimivan, muutosta on ilmassa! Pakko on varmaan alkaa käydä kaupassa kerran tai korkeintaan pari viikossa. Myös siivousasioita opettelen delegoimaan ja laskemaan vähän sitä omaa rimaa ajatuksesta, mikä onkaan puhdasta.

Aika nopeasti ihminen tottuu uuteen tai ehkä pitäisi sanoa uusvanhaan. Nyt jo tuntuu vähän siltä kuin tätä elämänvaihetta olisi jatkunut jo pidemmän aikaa.

Paljasta minulle parhaat rutiinisi: miten sinä saat oman tai perhesi arjen rullaamaan?

Ihanaa, kokonainen vapaapäivä edessä!

8 comments

  1. Hyödynnän arjessani paljon samoja rutiineja, joita olet jo maininnut, ja yhtenä tärkeimmistä pidänkin tiettyä vuorokausirytmiä. Nukkumaan mennään pääsääntöisesti kymmeneen mennessä (vähintään puoli tuntia, useimmiten tunti ennen kone, tv ja puhelin jäävät odottamaan seuraavaa päivää) ja sitä on edeltänyt mahdollisimman rauhallinen iltahetki.

    Kerran viikossa teen isommat ostokset (muistilappu must!) ruokakaupassa ja sitten tarvittaessa haen esim. salireissulla jotain täydennystä. Tai vaihtoehtoisesti sunnuntailenkin voi tehdä lähikauppaan tai sen kautta.

    Itselleni on myös tärkeää priorisoida arjen menot, jotta kalenteri ei ole aivan ylibuukattu. Toisin sanoen hoidan pääsääntöisesti ennen töitä ja töiden jälkeen vain itselleni tärkeimmät asiat (kuten liikunta ja ”pakolliset kotihommat), jotta kokonaisuus pysyy hallinnassa. Tällöin on myös hyväksyttävä, että kaikkea ei ehdi. Toisaalta saatan joskus sopia ystävän kanssa treffit töiden jälkeen, mikäli työpäivä on lyhyempi tai vaihtoehtoisesti ei ole töiden lisäksi muuta ohjelmaa. Minulla ainakin nimittäin tulee helposti stressi mykavistakin menoista, jos niitä on liikaa. Olenkin pyrkinyt kuuntelemaan itseäni herkällä korvalla ja hyväksynyt tarvitsevani paljon omaa aikaa palautuakseni ja voidakseni hyvin. Itsensä ja omien tarpeidensa huomiointi onkin tärkeä voimavara arjessa. :-)

    1. Ainiin! Piti vielä mainita, että arjen ruokailuja helpottaakseni teen usein sunnuntaisin pari eri ruokaa ja pakkaan rasioihin, jotta tulevalla viikolla on eväät töihin (tai ateria kotona syötäväksi) valmiina. Osan laitan myös pakkaseen ”pahan päivän varalle 😊

      Toisaalta, jotta tiedän, mitä raaka-aineita kaupasta ostan ja sitten ruoaksi valmistan, laitan toisinaan itselleni ylös helppoja, terveellisiä ja muuten houkuttelevia reseptejä, joita bongailen ruokakirjoistani ja blogeista. Sitten ei tarvitse enää kauppaan lähtiessä pähkiä, että mitä ruokaa tekisi.. Tämä on ehkä uusin arkea helpottava oivallukseni, jonka olen todennut toimivaksi 😊

      1. Kiitos Elina! Mun pitäisi ehdottomasti miettiä vähän enemmän, mitä kotona syödään, mutta joka ilta ei välttämättä enää lämmintä ruokaa, jos kukaan ei ole paikalla :) Mutta noita kaupassakäyntejä olen miettinyt ja ne pitäisi kunnolla keskittää yhteen viikon päivään, siinäkin säästäisi aikaa ja sitten olisi myös sitä syötävää viikolla.
        Ja vähän vaihtelua voisi toki myös olla enemmän, pitääkin kurkkia blogeista ja kirjoista helppoja reseptejä!
        Maanantaina tein kana-aurajuustopastaa vielä illalla ja oli kyllä tosi hyvää. Usein edellisen päivän ruokaa jää, mutta ei aina.

        1. Valmistelut kyllä helpottavat kummasti arkea! Ja hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty ;-)

    2. No täällä se kerran viikossa ruokakauppaan -tulikin :) Nukkumisen suhteen mulla on sama. Ja kyllä noi illat töiden jälkeen on niin lyhyitä, ettei siinä hirveästi ehdi. Munkin on pakko päästä liikkumaan, joten kahvilassa istuskeluille ei vain löydy aikaa. Onneksi kavereiden kanssa voi käydä lenkilläkin tai salilla :) Treenit kirjoitan nykyään tosiaan sunnuntai-iltaisin kalenteriin ja niitä sitten noudatan.
      Mä oon ihan samanlainen, jos kalenteri on tupaten täynnä, vaikka sitten kivaa tekemistä, alkaa ahdistaa. Kaikkea voi tehdä, mutta ei samaan aikaan :D
      Kivaa päivää! <3

      1. Itsensä kuuntelu ja oma aika kunniaan! 😊 Ihanaa loppuviikkoa!

  2. Ihania, fiksuja vinkkejä – voisin poimia jotakuinkin sanasta sanaan omaankin elämään :)
    Kiitos taas ihana Jenny <3

    1. Kiitos Terhi kommentistasi! Aina ei tietty iltaisin huvittaisi olla noin järjestelmällinen, mutta aamulla kyllä kiitän itseäni siitä, että olin :)
      Mahtavaa alkanutta viikkoa sulle!

Comments are closed.