20 ohjausvuoden jälkeen mahtavaa on saada harrastaa ja käydä ohjatuissa treeneissä

20 ohjausvuoden jälkeen mahtavaa on saada harrastaa ja käydä ohjatuissa treeneissä

Viime päivinä olen pohtinut treenihistoriaani ja miettinyt, että vaikka välillä liikkumisessani ei ole ollut järkeä saati punaista lankaa ja välillä olen liikkunut paljon siksi, että se on ollut sivutyöni ja merkittävä tulonlähteeni, kaikesta liikunnasta on varmasti ollut ja on yhä hyötyä. Ja vaikka aina välillä mietin, että lopetan ohjaamisen kokonaan, on se kuitenkin jotain, jota yhä tykkään tehdä satunnaisista leipääntymisnotkahduksista huolimatta ja pianhan sisäliikunnan lisäksi pääsen ohjaamaan juoksua. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikista mahtavinta on kuitenkin harrastaa ja käydä treeneissä! Vaikka olen elämässäni lapsena ja nuorena ennen liikunnanohjaustyötäni ehtinyt harrastaa ohjatusti vaikka mitä aina squashista karateen ja suunnistuksesta yleisurheiluun, olen aivan innoissani paitsi siitä, että minulla on nykyään omia treenejä, minulla on myös ryhmiä, joiden kanssa saan yhdessä treenata. Sanoisin, että kesän tuleva 150 kilometriä Alpeilla on yksi parhaista ostoksista, joita olen koskaan tehnyt. Uskon myös, että Nooran pienryhmästä saan paljon irti, kun treenit taas hiihtolomaviikon jälkeen jatkuvat.

Taas tunkataan!

Saan olla yksi muiden ohjattavien joukossa

Ehkä ryhmien viehätys on siinäkin, että 20 liikunnanohjausvuoden jälkeen minä en olekaan se, joka sanoo, mitä tehdään, vaan saan olla yksi muiden joukossa ja teen juuri kuten ohjaaja meille sanoo. On ihan eri juttu olla ohjaamassa, jossa on vastuu siitä, että kaikki mukana olijat ymmärtävät mitä tehdään ja myös tekevät liikkeet oikein ilman, että satuttavat itseään. Ohjaajan tehtävä on huomioida jokainen, myös ihminen siellä salin peränurkassa ja vastuu siitä, että homma toimii jouhevasti, on suuri. Siksi onkin ihanan huoletonta olla yksi ohjattavista ja tehdä, kuten ohjaaja sanoo. Aivan mahtavaa on myös saada palautetta siitä, mitä tekee, ja noudattaa jonkun toisen tekemään ohjelmaa. Nautinkin ihan täysillä siitä, ettei minun tarvitse olla päättämässä siitä, vieläkö noustaan kerran Malminkartanon jätemäelle vai oliko päivän parituntinen treeni jo siinä.

Liikuntatauon jälkeen liikkeelle

Samalla olen miettinyt paljon ihmisiä, joilla on pitkä liikuntatauko takana ja liikkumisen aloittaminen hirvittää. Jäinhän itsekin aikanaan sohvalle ylikunnon ja sitä seuranneen jojottelun vuoksi. Sanonkin siis ihan kokemuksesta, että jos yksin aloittaminen tuntuu vaikealta ja siirtyy aina ensi maanantaihin, mystiseen päivään, joka ei tule koskaan, kannattaa kartoittaa, mistä saisi apua aloittamiseen.

Voisiko salille mennä ystävän kanssa? Olisiko mahdotonta ostaa paria treeniä personal trainerilta, mennä ohjatulle tunnille tai aloittaa juoksuryhmässä, joita niitäkin on monilla paikkakunnilla olemassa. On paljon helpompi päästä jossain itselle uudessa tai uusvanhassa asiassa alkuun, kun ei itse tarvitse pähkäillä, mitä olisi hyvä tehdä tai mistä aloittaa. Ammattilainen osaa laittaa myös jarruja päälle, jos liikunta on lähteä lapasesta kuherruskuukauden aikana.

Ennen kaikkea ei kannata jossitella sitä, mitä ei ole tehnyt aiemmin, vaan keskittää kaikki paukut siihen, mitä haluaa nyt. Ei kannata miettiä sitä, mistä joutuu luopumaan, vaan sitä, mitä saa tilalle. Ei kannata miettiä sitä, mistä haluaa irrottautua, vaan sitä, mitä kohti on menossa.

Ihanaa hiihtolomaviikkoa!

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen

 

 

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *