Hyvään päivään riittää (useimmiten) se, kun saan aamulla avata silmäni

Hyvään päivään riittää (useimmiten) se, kun saan aamulla avata silmäni

Eilen aamulla kun heräsin, tunsin syvää kiitollisuutta. Olin kiitollinen perjantain treeneistä, työpäivästä ja kaikista mahdollisuuksista, joita elämä tarjoaa. Kiitollinen perheestäni, bussilipusta, auringosta ja kylppärin lattialämmityksestä. Samalla olin kiitollinen myös kaikista vaikeuksista: siitä, etten luovuttanut edes niinä pimeimpinä hetkinä, olin kiitollinen rahaongelmista, jotka opettivat, ettei mikään arkinenkaan asia ole itsestäänselvyys, kiitollinen siitä, että sain kasvattaa vanhimmat tyttäreni yksin (toki mösjöön avustaessa parhaansa mukaan myöhemmin). Kiitollinen loppuun palamisesta, jopa niistä hetkistä, kun aikanaan odotin vain, että tulee ilta, saan painaa pään tyynyyn ja pääsen pois hetkeksi kaikesta. Kiitollinen siitä, että jaksoin hokea kaikki järjestyy -mantraa niin monta vuotta, ainakin 8, enkä vieläkään ole sitä hylännyt. Kiitollinen ennen kaikkea siitä, että olen aina lopulta valinnut oman hyvinvointini ja halunnut voida paremmin, vaikka välillä valinnan tekeminen on vienyt kuukausia tai jopa useamman vuoden. Nykyään hyvään päivään riittää jo se, kun saan avata aamulla silmäni.

Näin sanoin tammikuun Fit-lehden haastattelussa.

Kiitollisuus on arkeni perusvire

Eilen ymmärsin myös, että kiitollisuus arjen perusvireenä oli palannut stressaavamman ja huonosti nukutun jakson jälkeen. Oivalsin, että kiitollisuus on arkeni perusvire niin kauan, kun pidän itsestäni ja hyvinvoinnistani huolta. Jos ihminen voi huonosti tai on kovin stressaantunut, on vaikeampaa olla kiitollinen. Totta kai kiitollisuuden tunne on niin vahva, ettei se katoa edes stressaavina ajanjaksoina, mutta ei se niin voimakas ole kuin silloin, kun olen ottanut vastuuta hyvinvoinnistani ja toistan arjessani asioita, jotka auttavat minua voimaan hyvin. Vaikeaa on olla kiitollinen vaikeuksien aikana. Itselläkin kesti vuosia, ennen kuin saatoin katsoa taaksepäin ja ymmärsin, että olen kiitollinen ihan kaikesta, vaikka suurta osaa tietyistä asioista en koskaan halua kokea uudestaan.

Liian hektinen arki pienentää kiitollisuuden tunnetta

Vaikka pyrin elämässäni jatkuvasti vaalimaan peruna kerrallaan -asennetta ja sitä, että näin on nyt, sitten taas toisin, huomaan, että se, kun tapahtuu liikaa ja arki on liian aikataulutettua, saa se kiitollisuuden tunteen laimenemaan. Toki kaikki tunteet kuuluvat arkeen, ja välillä on ihan rehdisti hyvä tunnustaa, että nytpäs vatuttaa. Mutta parhaiten voin silloin, kun arjessa on kaikkea sopivasti, mutta ei ihan överisti. Kuten olen ennenkin sanonut, olen kuin taapero, joka tarvitsee tietyt rutiinit: riittävästi unta, aikaisen nukkumaanmenon, säännöllistä urheilua ja raitista ulkoilmaa, vain olemista yksin ja olemista perheeni ja ystävieni kanssa. Itselleni on myös tärkeää se, että syön riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti. Nautin rutiineista, ne eivät ole itselleni mitään pakkopullaa. Tärkeintä onkin tunnistaa se, mikä itsen saa voimaan hyvin.

Mikä saa sinut voimaan hyvin?

Uskon, että osittain saan kiittää menneitä vaikeuksia, että tunnen itseni niin hyvin. Kun aikanaan halusin voida paremmin, oli pakko alkaa miettiä, kuka olen, mitä haluan ja mitä tunnen. Uskon, ettei noiden kolmen asian analysoiminen ei tekisi pahaa kenellekään. Aika usein ihminen kun on sellainen, että vain porskuttaa menemään miettimättä sen enempää sitä, mikä itselle on tärkeää ja mitä omassa elämässä haluaa kokea. Myöskään niitä vaikeita tunteita ei kannata pelätä, sillä niilläkin on aina jokin viesti. Oma liian pitkään jatkunut kiirejaksonikin kaikkine, myös negatiivisine tunteineen, muistutti itseäni perusasioiden tärkeydestä ja siitä, että voidakseni hyvin, minun pitää kunnioittaa arjen perusasioita, kuten syömistä, nukkumista, liikkumista ja niiden tärkeiden ihmisten läsnäoloa. Jos minä en kunnioita niitä omassa arjessani, kuka sitten? Minä voin vaikuttaa omaan elämääni, joku muu omaan elämäänsä.

Me mietimme usein sitä, mikä saa toiset voimaan hyvin, mitä voimme tehdä, jotta jollain muulla olisi parempi olla. Mutta milloin sinä viimeksi mietit sitä, mikä saa sinut voimaan hyvin? Milloin viimeksi edes fiilistelit sitä, mitä tunnet ja mitä haluat?

Ne ovat ainakin tunnustelun arvoisia asioita. Lämmin suositus.

Ihanaa sunnuntaita!

Jenny

TERVETULOA INSTAGRAMIIN 

TERVETULOA FACEBOOKIIN

Lue ja laita hyvä kiertämään:

Minusta tulee juoksuohjaaja

Matka Alpeille on alkanut – Tour du Mont Blanc 150 km

Työmatkajuoksun plussat ja miinukset

Elämänmuutos vie aikaa ja vaatii toistoa – mutta yhtäkkiä huomaa, että kaksi vuotta on kulunut

Uuteen nousuun – löydä energisempi elämä -kirjani on ilmestynyt

Vuoden 2018 juoksutavoitteet menivät aikalailla persiilleen



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *