Kuukausi: joulukuu 2011

Sinun valintasi

Sinun valintasi

Lueskelin loppuun Deepak Chopran kirjan Seitsemän onnellisen elämän ohjetta. Kirja oli selkeä ja käytännönläheinen, voin suositella. Se oli jaettu seitsemään eri lakiin, joita noudattamalla voi saavuttaa onnellisuutta ja mielenrauhaa. Elämähän on jatkuvaa valintojen tekemistä, mutta suuri osa niistä tulee tehtyä tiedostamatta. En esimerkiksi nyt sen 

Äiti hunningolla

Äiti hunningolla

Ei sentään pieni nainen hunningolla, kuten tytär, 10, lauleskelee. Edellisessä postauksessani mainitsin kirjoittaneeni paperille kymmenen minulle tärkeää asiaa, joihin aion keskittyä tulevana vuonna. Näin siis tein, ja yllättävän moni niistä käsitteli itseäni ja omaa hyvinvointiani. Huomasin, että vaikka olen onnistunut yhdistämään työn ja kotielämän (kiitos 

Eroon roinasta!

Eroon roinasta!

Uusi vuosi tarkoittaa minulle uuden alkua. Se ei näy itselläni siinä perinteisessä mielessä, että alkaisin jumpata hulluna tai ryhtyisin lakkoilemaan eri asioiden parissa, vaan enemmänkin hankkiudun eroon turhasta ja täytän innolla neitseellisen puhdasta, joululahjaksi saamaani kalenteria. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en aio tehdä yhtäkään uudenvuodenlupausta. Aion kyllä tehdä monta uudenvuodentoivomusta. Ensi alkuun kirjoitin paperille kymmenen asiaa, jotka ovat minulle tärkeitä, mutta joita olen aikapulassa (=tekosyy) laiminlyönyt tai en ole muuten vain saanut aikaiseksi toteuttaa niitä. Nyt pidän huolen, etteivät ne vain jää haaveeksi.

Olisi muutenkin mahtavaa täyttää tuleva vuosi vain asioilla, jotka tuntuvat kivoilta ja joista oikeasti nauttii. Mutta kas, hei, sehän on mahdollista, meillä jokaisella.

Minulla on työ, josta pidän, joten suuri elämänmuutos sillä saralla ei ole tarpeellinen. Mutta mitä jos olisikin niin, että olisin työpaikkaani tai ammattiini tyytymätön? Silloin vaihtaisin alaa tai muuttaisin asennettani työtäni kohtaan. Lakkaisin etsimällä etsimästä vikoja työstäni. Ja jos olisin kertakaikkisen kyllästynyt, lopettaisin koko homman ja alkaisin tehdä jotain aivan muuta. Luetteloisin asioita, joita tykkään tehdä, ja valitsisin sieltä sitten itselleni sopivan suunnan. Ajatuksella: Rakastan kukkia – pääsisinköhän kukkakauppaan töihin. Olen päättänyt, että itse en aio kuluttaa enää minuuttiakaan tekemällä mitään, mikä tuntuu epämieluisalta.

Aion nyt luopua myös aikakauslehdistä, joita joka paikka pullistelee kiitettävästi. Myös kotimme kaapit odottavat raivaajaansa. Tilan raivaamisella elämään ei tarkoiteta mielestäni kuitenkaan pelkästään materiasta eroon hankkiutumista, vaan joskus se voi koskea myös ihmissuhteita. Välillä vain nyt käy niin, että ihmiset kasvavat erilleen ja jokin suhde saattaa alkaa tuntua enemmän taakalta kuin iloa tuottavalta asialta. Jos ihmissuhde on kulahtanut eikä merkitse kummallekaan enää mitään, miksi kuluttaa sellaiseen aikaa ja energiaa. Itsensä kannattaa ympäröidä iloisilla ja aikaansaavilla ihmisillä, se nimittäin tarttuu!

Kun hankkiutuu eroon vanhasta, elämään astuu yllättäen aivan uusia asioita. Turha roina täyttää paitsi kaappeja, myös mieltä. Menemään voi heittää paitsi tavaraa, pois voi heivata myös omia jumiutuneita asenteitaan. Miksi hillota asioita, joita ei tarvitse ja jotka eivät merkitse mitään? Miksi raahata mukanaan vanhoja käyttäytymismalleja, jollainen ei edes halua olla tai jolla tavoin ei tahdo enää toimia? Ei kuitenkaan kannata olla muuta kuin oma itsensä. Eikä mitään kannata tehdä sen takia, että muutkin tekevät niin. Paitsi tietenkin, jos haluaa.

Tuleva vuosi on hyvä hetki alkaa keskittyä omaan elämäänsä ja käyttää energiansa oman elämänsä tekemiseen juuri itselle mieleiseksi. Antaa niiden muiden elää omaansa.

Ja mikä parasta, sinun ei tarvitse odottaa edes vuodenvaihteeseen saakka.

Voit aloittaa kaiken yllämainitun jo tänään. Juuri nyt.

 

 

 

Vielä ajatuksista

Vielä ajatuksista

Olen useampana iltana ennen nukkumaanmenoa pyöritellyt mielessäni asioita, joiden odotan ja tiedän toteutuvan. Puolihorroksessa kelailu on aiheuttanut sen, että olen nähnyt unta kyseisistä asioista. Alitajunta tosiaan käsittelee unessa päivällä mielessä liikkuvia asioita, minkä ymmärsin jo viime keväänä uniryhmässä. Usein minulle on käynyt niin negatiivisten asioiden 

Affirmaatioiden voima

Affirmaatioiden voima

Kun juhlii joulua toimeliaan ja puuhakkaan yksivuotiaan kanssa, ei ole juuri perinteistä lukurauhaa. Siitä huolimatta kahlasin läpi huikean hyvän kirjan: ruotsalaisen Annastina Vrethammarin Ajattele elämäsi hyväksi -opuksen (Tammi 2009). Ehdin jo googletella kirjan perään, sillä tahdon hankkia sen omakseni, Adlibriksen alessa se maksaa 3,90 e! 

Anna itsesi iloiseksi

Anna itsesi iloiseksi

Eilen tuskailin sitä, että mitä enemmän yrittää auttaa apua kaipaavia, sitä enemmän heitä huomaa olevan olemassa. Mutta oikeasti, avun ei tarvitsekaan olla aina aineellista.

Illalla sitten satuin tarttumaan Deepak Chopran Seitsemän onnellisen elämän ohjetta –kirjaan (Gummerus 1999). Kirjassa käsitellään nimensä mukaisesti seitsemän henkisen menestyksen lakia, jotka voivat auttaa onnellisen elämän saavuttamisessa.

Kirjan toisena lakina esitellään antamisen laki. Itsekin tykkään kamalasti antaa toisille pikku lahjoja tai huomionosoituksia. Ja kun huomaa toisen ilostuvan, se on itsellekin paras palkinto, minkä voi saada. Ja hauskaa siinä on se, että ainakin useimmiten tällainen pieni teko saa vähintään kaksi ihmistä iloiseksi.

Kirjan mukaan erityisen tärkeää on antaa muille sitä, mitä itsekin haluamme. Tähän liittyen seilaankin jo oikeilla vesillä, muiden auttaminen esimerkiksi työasioissa ei ole ikinä ollut minulle ongelma. Olen suositellut ystäviäni ja kollegojani toimeksiantajilleni ja jaan mielelläni myös omaa osaamistani ja ammattitaitoani, jos se on jollekin tarpeellista. Ei ole mitään järkeä pihdata jotain tietoa, josta tietää tutun tai kaverinkin hyötyvän.

Keskimmäinen, 10, askarteli kavereilleen lahjat kiiltsikoista, kurkkupurkeista ja satiininauhasta.

Chopra on sitä mieltä, että kaikissa ihmissuhteissa on kyse antamisesta ja saamisesta. Tärkeää on kuitenkin tehdä se riemulla. Jos prosessi on yhtään vastahankainen tai valheellinen, se tuskin tuottaa toivottua tulosta kenellekään. Chopra kirjoittaa, että kyseisen lain harjoittaminen on erittäin helppoa: Jos haluat iloa, anna toiselle iloa. Jos haluat rakkautta, opi antamaan muille rakkautta. Jos taas haluat rahaa, älä istu rahojesi päällä vaan laita ne kiertoon. Ja hei, vielä ehtii tiputtaa kolikot esimerkiksi Pelastusarmeijan Joulupata-keräykseen!

Ainahan tilanne ei tosiaankaan ole sellainen, että voisi auttaa toisia rahallisesti tai antaa kalliita lahjoja. Chopran mukaan kuitenkin antamisen tai siunauksen ajatuksella ja yksinkertaisella rukouksellakin voi vaikuttaa muihin ja sitä kautta myös itseen. Sen, mitä annat toiselle, ei tarvitse olla aineellista. Se voi myös olla hymy, halaus, rehellinen kohteliaisuus tai mukava ja lämmin ajatus. Välittämisen, hellyyden, huomion, arvostamisen ja rakkauden lahjat ovat jopa rahaa arvokkaampia. Ja mikä parasta, nehän ovat täysin ilmaisia. Ja nyt ehkä joku saattaa älähtää, että onko tuollainen antaminen sitten vilpitöntä. Mielestäni se on, jos se tulee sydämestä. Vastalahja tai -palvelus toki ilahduttaa, mutta itse en odota saavani sellaisia. Tähän väliin on kyllä pakko sanoa, että on sellaisiakin tyyppejä, jotka ottavat yhteyttä vain silloin, kun tarvitsevat jotain. Se on ihan syvältä, ja melko läpinäkyvää toimintaa, sanoisin.

Ja noista ajatuksista, sinun ei tarvitse edes sanoa asioita välttämättä ääneen. Sekin on jo hyvä, jos kelailet niitä hiljaa mielessäsi.

Kannet on päällystetty lakalla ja ruotsi-suomi-sanakirjan sivuilla. Kiitos kuuluu S-tädille, itsehän en osaa piirtää edes tikku-ukkoa.

Itse annoin tänään hyvää mieltä aivan tuntemattomille ihmisille ja samalla tulin iloiseksi. Autoin varmaan noin 90-vuotiasta papparaista löytämään kaupan hedelmävaa’asta oikean nappulan banaaneilleen (hän yritti tihrustaa sitä nenä kiinni vaa’assa ja vielä suurennuslasin kanssa!). Pidin perheelle hissin ovea auki, jotta he ehtivät samaan kyytiin. Kiitin bussikuskia, kun jäimme kyydistä pois. Todella pieniä ja mitättömiä tekoja, mutta uskon, että jokaiselle meistä jäi hyvä mieli. Nyt on hyvä hetki laittaa hyvä kiertämään!
Ja hei, miten se Mc Nikke T. sanoikaan aikanaan: Jos haluu saada on pakko antaa. Lol.

Näihin tunnelmiin!

 

 

Ajattele hyvää

Ajattele hyvää

Erään ihastuttavan tuttavani Facebook-status kiinnitti eräänä aamuna huomioni. Siinä luki jotenkin näin: Vetovoiman laki toimii myös siinä, mitä itsestäsi ajattelet. Se oli osuvasti sanottu. Vetovoiman laillahan tarkoitetaan sitä, että se mitä ajattelet, vahvistuu. Jos ajattelet itsestäsi huonoa, olosi tuntuu entistä kurjemmalta. Jos ajattelet itsestäsi hyvää, tunnet 

Sisustusbloggaajia SATOn Kotona-lehdessä

Sisustusbloggaajia SATOn Kotona-lehdessä

Terveiset työhuoneelta! Uusimmassa SATOn Kotona-lehdessä on kirjoittamani juttu kahdesta sisustusbloggaajasta. Käykäähän vilkaisemassa. Minulla oli ilo haastatella kahta hyvin erilaisissa kodeissa asuvaa reipasta naista. Minna K. asuu kerrostalokodissa poikaystävänsä kanssa, kun taas Kotipalapelin kirjoittajalla on puolisonsa kanssa iso talo ja tupa täynnä tenavia. Käykäähän vilkaisemassa! Nyt eivät 

Väärän ikäinen äidiksi

Väärän ikäinen äidiksi

Uudessa Olivia-lehdessä on kirjoittamani juttu kolmesta nyt 30+ ikäisestä naisesta, jotka tulivat nuorena äidiksi. Annakaisa sai esikoisensa 17-vuotiaana, Annika 13-vuotiaana ja Janica oli äidiksi tullessaan 18-vuotias. Silti he ovat menestyneet elämässään. Pystyn hyvin samaistumaan heihin, sillä sainhan esikoiseni 19 vuoden ikäisenä.

Väärässä järjestyksessä on jutun nimi. Kaikki kolme haastattelemaani naista ovat tyytyväisiä oman elämänsä järjestykseen.

Juttuideani sai alkunsa siitä, kun lueskelin erään tuttavan kandintyötä, joka käsitteli teiniäitejä. Minua raivostutti, miten suppea ja ennakkoluuloinen näkökulma ihmisillä oli varhaisesta äitiydestä. Moni ajatteli sen usein johdattavan automaattisesti yhteiskunnan elätettäväksi, nuorten äitien kuviteltiin olevan kykenemättömiä huolehtimaan lapsestaan, heidän tulevaisuutensa (kuten myös lapsenkin tulevaisuuden) katsottiin olevan tärviöllä ja varhaisen äitiyden ajateltiin johdattavan myös moniin vaikeuksiin. Moni ajatteli myös, että nuoret äidit eivät voi olla hyviä äitejä eivätkä he myöskään vaivaudu kouluttautumaan tai hankkimaan työpaikkaa tai ylipäänsä tekemään yhtään mitään. Siis mitä?! Raivostuttavaa! Mistä ihmeestä moiset ennakkoluulot kumpuavat?

Jutussani esiintyvät naiset ovat pärjänneet elämässään hienosti. Itsekin olen saanut suhteellisen nuorena lapsia, silti olen opiskellut, tenttinyt lukion, kirjoittanut ylioppilaspaperit ok arvosanoin, saavuttanut ammatillisia haaveitani, luonut uraa, hoitanut kodin ja lapset. Hitusen siis nyppii, jos yleinen mielipide on se, että varhainen äitiys tekee ihmisestä automaattisesti urpon luuserin, joka ei edes vaivaudu tekemään asioita vaan heittäytyy hulttioksi, joka tuskin pitää huolta itsestään saati lapsestaan.

En varmaankaan ollut esikoiseni saadessani samalla sekunnilla kypsä äidiksi, mutta ovatko sitten juuri esikoisensa saaneet Ritva-Helena, 36, tai Laila-Kristiina, 41, kypsempiä? Eiköhän äitiys ole useimmilla jokin sisäänrakennettu rooli tai ominaisuus, johon tulee varmuutta lapseen tutustumisen myötä ja ylipäänsä ajan kanssa. Itse kyllä ymmärsin heti esikoiseni synnyttyä hänen tuomansa vastuun, eikä se edes tuntunut haastavalta vaan maailman luonnollisimmalta asialta juuri sillä hetkellä.

Olen huomannut itsekin, että nuoria äitejä voi ilmeisesti kohdella miten vain. Muistan jopa, että minulta ovat vieraat ihmiset kysyneet samalla lapsiani sormella osoitellen, että ”onko noilla edes sama isä”, kun 24-vuotiaana olen liikkunut lasteni kanssa. Heillä kyllä on, mutta kolmannella lapsellani ei, jos nyt sattuu kiinnostamaan!!

Toki olen täysin samaa mieltä kuin jutussa haastattelemani Janica, toivon, etteivät tyttäreni seuraa jalanjälkiäni, sillä elämä voi kulkea myös helpompaa rataa. Silti en kadu yhtäkään elettyä päivää, vaikka nuorena äitinä ei aina ole ollut kovin ruusuista tai edes helppoa.

Yhtä lailla varhainen äitiys voi kuitenkin olla positiivinen tapahtuma. Yhtä lailla joukossamme voi olla nelikymppisiä tai kolmikymppisiä esikoisensa saaneita, jotka eivät ole kypsiä äideiksi. Oikeasti äitiys ei katso ikää, vaan enemmänkin yksilöä.

Janica ei toivo lapsensa seuraavan jalanjälkiään, mutta ei silti kadu mitään. Kun tytär on 18, Janica on 35.

Toiveita, ei odotuksia

Toiveita, ei odotuksia

Ulkona on harmaata, mutta sydämessä paistaa aurinko. En pode minkäänlaista joulustressiä, vaikka kaikki on jouluun liittyvä on levällään ja ensi viikolla työhommien kanssa tulee kiirettä. Tuntuu siltä, että tämä vuosi vain hurahti ohitseni. Vaikka kuopukseni Piksu toikin valon tullessaan, hyvä niin, en jää tätä(kään) vuotta