Kuukausi: lokakuu 2013

Sinusta on siihen!

Sinusta on siihen!

Jos minustakin kerran oli. Huomasin tänään, että olen kasvanut ihmisenä jälleen. En tiedä, onko itseluottamukseni vahvistunut kohisten vai olenko vain yksinkertaisesti lakannut nolostumasta. Luulen, että kyse on jälkimmäisestä. Olen siis ainakin jossain määrin oppinut ottamaan tilanteet vastaan nyt on näin -asenteella. Mokaaminen todellakin näköjään motivoi 

Tunne kertoo

Tunne kertoo

Nyt on jo pari kolme viikkoa menty kohtalaisen haipakkaa, mutta hommat ovat hanskassa. Minulla on luottavainen tunne. Koen oloni turvalliseksi. Teen sitä, mitä haluan tehdä. Olen iloinen, että palveluksiani halutaan. Itse asiassa paitsi että olen painanut hommia, olen ottanut näistä päivistä kaiken irti. Kiireellisempi jakso 

Nyt arvotaan!

Nyt arvotaan!

Sain loistomahdollisuuden ilahduttaa teitä lukijoita, kun Viisas elämä -sarjaa julkaisevan Basam Booksin asioita hoitelevasta Sugar Helsingistä tarjottiin kirjoja arvontaan. Se tapahtukoon! Viisas elämä -sarja on itselleni hyvinkin tuttu. Siihen lukeutuu monia elämäntaidollisia kirjoja, jotka eivät tietenkään anna meille valmiita vastauksia, mutta saattavat herättää oivalluksia.

Ensin ajattelin kysyä, mitä kirjasarjan nimi viisas elämä sinulle arjessa merkitsee, mutta kun pähkäilin omaakin vastausta kysymykseeni niin pitkään, päästän sinut hieman helpommalla. Siksipä kysynkin nyt seuraavaa: mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen ja ennen kaikkea miksi? Nyt siis parhaat kirjavinkit jakoon meille kaikille. Kyseessä ei siis tarvitse olla elämäntaitokirja, vaan mikä kirja tahansa.

Kun vastaat nimimerkillä yllä olevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttilaatikkoon perjantaiaamuun 1.11. klo 10 mennessä, olet mukana arvonnassa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yksi viiden kirjan paketti, jonka arvo on noin 140 euroa. Paketissa ovat seuraavat kirjat, käy ihmeessä tutustumassa niihin jo etukäteen: Taavi Kassila, Onnellisuuden jooga. Rick Hanson, Kehitä Buddhan aivot. Brene Brown, Uskalla haavoittua. Oili Valkila, Hanki ihana, peloton elämä. Goldie Hawn, 10 läsnäolon minuuttia.

Onnea matkaan!

Yksi lempipaikkojani lukea.
Yksi lempipaikkojani lukea.
Liian vanha ja lihava…

Liian vanha ja lihava…

Vai ei ehkä sittenkään? Syksyllä kaikki on synkeää, joten ihan turha edes yrittää olla iloinen. Maanantai, sepä vasta p**** päivä onkin. No siis enhän mä voi hakea sitä uutta duunia, kun ei mun ammattitaito riitä siihen kuitenkaan tai vaikka riittäisikin, ne ottaa kuitenkin jonkun muun. 

Sunnuntaita ei sovi tuhlata…

Sunnuntaita ei sovi tuhlata…

…ahdistumiselle! Siinä vaiheessa kun itse huomasin ahdistuvani jo sunnuntaiaamuna seuraavasta päivästä ja viikosta, tajusin että minun on tehtävä muutoksia. Ja niin teinkin. En ole katunut. Aika normia tuntuu olevan, että monia alkaa ahdistaa tuleva viikko ja kaikki tulevan viikon tekemättömät työt jo päivää aiemmin. Silkkaa 

Hei sinä!

Hei sinä!

Juuri sinussa on se voima, jota tarvitset. Sen sijaan, että jäisimme vain odottelemaan jotain hyvää tai mahtavaa tapahtuvaksi, voimme itse käynnistää lukuisia, erilaisia prosesseja. Me voimme laittaa uusia asioita alulle, juuri tältä istumalta.

Ei kannata jäädä odottamaan, että joku, tuolta jostain ulkopuolelta, tulee ja täyttää syvimmät toiveemme. Sen sijaan me voimme käyttää omaa voimaamme ja energiaamme. Jos jäämme odottamaan, että meille tuodaan ne asiat, joita palavasti haluamme, voi olla, että saamme odottaa elämän jos toisenkin. Me voimmekin itse aktiivisesti etsiä sitä, mitä me kaipaamme ja haluamme.

Uskon, että toiveemme, unelmamme ja tavoitteemme ovat jo olemassa. Ne ovat totta. Meidän tulee vain tehdä tilaa, jotta ne mahtuvat elämäämme. Meidän tulee luopua vanhasta, jotta uusi voi tulla.

Ihanaa lauantaita sinulle!

Näin! (Kuva: Pinterest)
Näin! (Kuva: Pinterest)

 

Koska häpeään ei voi kuolla…

Koska häpeään ei voi kuolla…

…niin häpeän tunteita nostattavasta tilanteesta on löydettävä mahdollisimman paljon hyviä asioita. Kuten, että mokasta oppii paljon enemmän kuin täydellisestä suorituksesta. No niin! Arvata saattaa, että eilinen oli aika tiukka päivä. Neljän haastattelun jälkeen vedin vielä viimeisen Olonkeveys-valmennukseni. Olo on valmennuksia ajatellen kirjaimellisestikin kevyt, sillä tiedän, 

Mukavuusalueen reunamilla

Mukavuusalueen reunamilla

No niin! Tänään vuorossa on hieman itseni haastamista ja mukavuusalueen reunamilla steppailua. Helsingin Kirjamessut nimittäin alkoivat tänään ja minulla on ilo olla paikalla tänään iltapäivällä Naisen iholla -kirjan tiimoilta niin haastattelijana kuin haastateltavanakin, myös sillä toisella kotimaisella. Toivon, uskon ja luotan, että kaikki menee nappiin ja 

Voihan tottumus!

Voihan tottumus!

Onpas menty haipakkaa tässä viimeiset viikko pari. Mutta sitä saa todella olla kiitollinen siitä, että töitä riittää. Tosin töistä kotiin palatessa olen havainnut itsessäni pientä ylikierrostelua, mutta tärkeä on oivaltaa itsessään se, milloin meno alkaa olla liian vauhdikasta. Olenkin pyrkinyt vastapainoksi olemaan roikkumatta iltoja netissä ja kohtuullisen hyvin olen siinä onnistunutkin.

Viime yönä makasin taas valveilla ja kuuntelin, kun kaatosade paukutti peltikattoon. Sade kuulosti ihanalta! En osannut edes harmitella sitä, että en saanut nukuttua, vaan enemmänkin olin tyytyväinen siitä, että juuri sillä hetkellä sain olla sisällä, omassa sängyssä, minulla oli katto pään päällä eikä tarvinnut olla ulkona sateessa. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Esimerkiksi viimeksi Tukholmassa käydessäni erään metroaseman uloskäynnin juureen oli majoittunut useampi ihminen makuupusseineen ja koko omaisuuksineen. Eikä varmasti tarvitse edes lähteä Tukholmaan etsimään kodittomia. Aamulla sade oli sitä paitsi lakannut, mutta olin yhä tosi iloinen ja kiitollinen siitä, että sain herätä uuteen päivään, kääntää ensin kylkeä, sitten vilkaista kelloa kännykästä, herätellä lasta, valita asun, johon pukeudun, juoda lasin raikasta hanavettä ja lopulta napsauttaa kahvinkeittimen päälle. Olo tuntui etuoikeutetulta. Toinen vaihtoehtohan olisi voinut olla se, että olisin ollut pahalla päällä siksi, että nukuin huonosti ja pyörin sängyssäni puoli yötä, ulkona on pimeää, yöllä oli satanut vettä kuin esterin takapuolesta, että on syksy, kesä on ohi, että pitää herätä ja on pakko mennä töihin ja valivalivali listaa lienee voisi jatkaa loputtomiin.

Totta on se, että kun aamut ovat pimeitä, niin herääminen ei tapahdu aivan yhtä energisesti kuin kesällä, mutta silti se jokavuotinen ankeudesta ja pimeydestä valittaminenkin ja itsensä lietsominen syksyn vihaajaksi ei tee omaa oloa eikä kenenkään muunkaan oloa yhtään paremmaksi. Juuri tänä vuodenaikana omalla asenteella ja sen nostattamisella hitusen parempaan, on aika paljon merkitystä. Kun näkee niissä arjen pienissä, joka päiväisissä ja välillä tasapaksuiltakin tuntuvissa asioissa jotain hyvää, niin ei voi olla huonolla tuulella. On nimittäin aivan mahdotonta tuntea samaan aikaan kiitollisuutta ja olla negatiivinen. Noista kahdesta suosittelen ensimmäisen tunnetilan lietsomista, toimii!

Uskon siihen, että moni ei edes ajattele, miten paljon negatiivisia asioita suustaan päästää kuin huomaamattaan. Ymmärrän sen täysin, olemme tottuneet niin hyvään, että valittaminen on liki automaatio. Vielä pari vuotta sitten telkkaria katsellessani saatoin arvostella uutistenlukijan kampausta tai jonkun tv-sarjan tyypin luonnetta. Kun aloin kiinnittää tähän liki automaattiseen toimintaani huomiota, että oho, taas tuli sanottua, että onpa kauhea tai onpa sitä ja tätä, korvasin negatiiviset sanat ilmaisulla erikoinen. Lopulta sitä alkoi huomata, että yhä vähemmän tuli kutsuttua ketään enää erikoiseksikaan, vaan sitä osasi antaa asioiden ja ihmisten olla juuri sellaisia kuin ne olivat, ilman, että ketään tai mitään tarvitsi luokitella.

Kun totumme johonkin tapaamme, oli se sitten mikä tahansa, niin tapaan on todella helppo jumittautua. Asioita vain tapahtuu tai tulee sanottua ilman, että tapojamme välttämättä edes tiedostamme. Uskonkin, että jos joka päivä tekisimme jotain tai ajattelisimme jostain eteen tulleesta haasteesta freesillä tavalla, se tekisi meille luultavasti ihmeitä.

Mietitään vaikka jotain pulmaa, jonka kanssa kamppailemme kuukausi- tai jopa vuositolkulla. Jos mikään ei muutu, niin onko se lopulta ihme, jos emme itse toimi ikinä toisin? Tämä ajatus istuu erityisen hyvin vaikka parisuhdeongelmiin. Erityisesti jos ihmissuhteessa ei ole mitään vakavia ongelmia, mistä se jatkuva nahistelu sitten johtuu? Uskon, että pitkälti kyse on tottumuksista: tottumukset jumiuttavat meidät esimerkiksi nahistelemaan samoista pikku asioista, joilla lopulta oikeasti ei ole mitään merkitystä. Olemme niin tottuneet vääntämään tiskivuoroista tai roskapussin viemisestä, että emme edes huomaa siihen käyttämäämme aikaa ja energiaa. Saattaa olla kyse myös oikeassa olemisen halusta, mutta itse olen monessakin suhteessa oppinut vihdoin sen, että mitä väliä oikeastaan silläkään. Kun itse tietää, että jokin asia on jollain tapaa, sehän riittää. Ei ole pakko saada ketään toista vakuutettua minkään asian oikeellisuudesta.

Hyvä uutinen kuitenkin on se, että milloin tahansa voimme luopua turhista ja meille tarpeettomista tottumuksista. Jos ei kertalaakista uskalla rysäyttää vanhoja ajatusmalleja uusiksi, voi edetä juurikin pikku hiljaa ja asioita vähä kerrallaan muuttamalla, miten itse esimerkiksi pääsin irti turhasta arvostelusta. En sano, ettenkö ikinä enää siihen sortuisi, mutta kyllä sellainen on huomattavasti vähentynyt. Ei ole salaisuus, että huonoilla tavoillamme ei ole omaa, itsenäistä tahtoa, me pystymme kyllä niihin vaikuttamaan, kun ne ensin tiedostamme ja lopulta niitä haluamme muuttaa.

No niin! Ensi kerralla kun vaikkapa valitat syksyä, säätä, uutisankkurin paidan väriä tai sitä, että ylipäänsä elämä nyt vain on synkkää, tunnustele, miksi olet valinnut tuon tottumuksen ja ajatusmallin? Onko siitä sinulle jotain hyötyä? Tekeekö se sinun olosi paremmaksi?

Aivan. Me kaikki voimme vaikuttaa ja tehdä parempia valintoja. Myös arjen automaatioidemme suhteen.

Iloista, pimeää ja sateista syyspäivää sinulle!

Ripaus kesää syksyyn! Kohta se on taas, nyt nautitaan tästä hetkestä.
Ripaus kesää syksyyn! Kohta se on taas kesä, mutta ensin nautitaan tästä hetkestä.

 

 

Vihreänä kateudesta…

Vihreänä kateudesta…

…kun kaveri on joogalomalla Nykissä, toisen elämä vain vaikuttaa olevan niin täydellistä ja kolmas osti loistokämpän keskeltä kaupunkia. Ah, en enää ollenkaan, en pitkään aikaan, ja se on hieno tunne se. Aamulla mieleeni tuli nimittäin sellainen ajatus, että onpa aika makeeta, kun milloin tahansa voi