Kuukausi: joulukuu 2016

101-tavoitelista vuodelle 2017

101-tavoitelista vuodelle 2017

Kun ei saa rehkiä, voi miettiä tavoitteita ja kirjoittaa niitä ylös: kauan eläköön 101-tavoitelista. Sillä voitteko kuvitella! Olen yhä tai siis taas tässä pirun taudissa. Eilen käväisin jopa sydänfilmissä, sillä pitkittyneen ja taas pahemmaksi muuttuneen infektion kruunasivat inhottavat rytmihäiriöt. Ne taas johtuivat siitä, että kuvittelin olevani terve, 

Vuosikatsaus 2016

Vuosikatsaus 2016

Ihanaa, arkipäivä, ajattelin, kun heräsin tänään puoli kymmeneltä hyvin nukutun yön jälkeen. Toinen ajatus oli se, että ihanaa, nenä ei ole enää tukossa, pystyn hengittämään nenän kautta! Kun on melkein kuusi viikkoa herännyt niin, että pää on ollut täynnä paksua räkää ja ensimmäiseksi on saanut 

Odota hyvää, se toimii!

Odota hyvää, se toimii!

Kärsimätön joulunjuhlija täällä hei! Vaikka voisin jo pakata koko joulun pois, päätin malttaa ja noudattaa tätä mantraa: Odota hyvää, se toimii!

Aloin jo tänään vihjailla, että josko vähät koristeet voisi pakata pois ja heivata minikuusenkin, mutta yritän nyt sinnitellä uuteen vuoteen niiden kanssa. Rakkautta, valoa ja rauhaa on nyt ollut riittävästi! Siivoilin eilisiä sotkuja ja laitoin pyykkikoneen päälle ja fiilistelin kaikkea hyvää, mitä voi tapahtua koska vain ja kelle tahansa meistä. Pari päivää pelkkää oleskelua riittää selkeästi. Jos en kärsisi yhä tästä käsittämättömästä nuhasta, olisin lähtenyt lenkille tai salille.

Uusi vuosi on jo oikein tervetullut, mutta vielä pitää malttaa! Mutta koska useimpien hetkien takana on jokin tarkoitus, niin tässä ilmeisesti tarjotaan minulle jotain kärsivällisyysharjoitusta. Täytynee ottaa se vastaan ja nauttia joka hetkestä, vaikkei millään malttaisi, kun haluaisi jo porskuttaa eteenpäin freesiin vuoteen 2017.

Joulukirkko 37 minuuttia

Eilinen vesisade ei juuri houkutellut ulkoilemaan, mutta sen verran pistimme nenänpäitämme pihalle, että kävimme lasten ja perheiden joulukirkossa. Sen kesto oli oikein sopiva niin kuusivuotiasta kuin tällaisia hieman vanhempiakin ajatellen: 37 minuuttia.

Sen jälkeen ohjelmassa oli ruokailua. Siinä sitten syödessämme keksimme loistoidean ja hankimme siltä istumalta kaksi lippua Tukholman maratonille, joka juostaan kesäkuun alussa juuri ennen nelikymppisiäni. Hinta oli kyllä aika suolainen (110 e/kpl) siitä hyvästä että saa juosta itsensä läkähdyksiin. Mutta koska juoksuharrastukseni ei ole oikein rullannut tässä viime kuukausina, niin ajattelin, että tuollainen pieni motivaattori 160 päivän päässä kannustaisi hieman lisää.

Puolikkaan maratonin juoksin muutama vuosi sitten Adidas Heimon kanssa, ja se sujui ihan hyvin, vaikka olin valmistautunut juoksuun lähinnä jumppaamalla. Ensi vuonna minulla on vain yksi oma ohjaus (niskaselkätunti), joten omaehtoista liikuntaa on ehdottomasti oltava lisää: luultavasti salia ja sitten juoksulenkkejä. Niin ja sinne joogaan on päästävä kanssa!

Joulusaunaa ja joululahjoja

Meillä kävi myös tuuri, sillä vakiosaunavuoromme osui jouluaatolle ja niinpä pääsimme joulusaunaan! Sen jälkeen availimme lahjoja ja hengailimme. Kympin aikaan painoin pääni tyynyyn ja onpa ollut ihanaa nukkua jo useana aamuna niin, ettei tarvitse herätä tiettyyn kellonaikaan.

Mutta että miten malttaa vain olla, kun haluaisi koko ajan tehdä kaikenlaista!? Yleensä pystyn hyvin elämään hetkessä, mutta nyt on pakko sanoa, että kärsimättömyys vaivaa. Jos vielä helmikuussa kärsimättömyys oli kauhea tunne, niin nyt minulla ei ole mitään epäselvyyksiä sen suhteen, etteivätkö asiat menisi parhain päin. Totta kai ne menevät, sillä miksi muka eivät?

Luottamus elämään ja kaikkeen tulevaan on vahva eikä sitä mikään voi horjuttaa, ainakin siltä tuntuu tällä hetkellä. Onko tämä nyt sitä monen vuoden harjoittelun tulosta? Että mieluummin uskoo hyvään ja odottaa myönteisiä asioita kuin pessimistisenä pelkää, että kaikki menee kuitenkin puihin eikä koskaan mitään hyvää tapahdu vaan pelkkää kurjuutta ja ahdinkoa.

Odota hyvää!

Itse kun uskon siihen, että sitä saa mitä odottaa ja viime aikoina tuo hyvän odottaminen ja sen pitäminen itsestäänselvyytenä on todella kantanut hedelmää. Pakko sanoa, että tämä, jonka joskus kirjoitin, on itselleni ainakin hyvin totta:

Hyväksy se, että elämässäsi on vastoinkäymisiä. On suuria vastoinkäymisiä, on pieniä, on kaikkea siltä väliltä. Kukaan ei selviä elämästä ilman murheita tai kriisejä. Mutta sinulla on vaihtoehtoja. Voit syyttää toisia ja kokemuksiasi siitä, että elämäsi on pilalla. Voit aina syyttää muita siitä, että asiat menivät, miten menivät. Mutta sinulla on myös mahdollisuus valita toisin. Vaikka elämä olisi antanut litsaria poskelle, vetänyt mattoa jalkojen alta ja vienyt joskus uskon ja toivon, sinä voit aina valita. Kun olet valmis, voit valita nousta, voit valita auttaa muita, voit valita, että elät hyvää elämää tästä eteenpäin, ehkä parempaa kuin koskaan aiemmin.

Ihanaa joulunjatkoa sinulle ja leppoista olemista! Mikä fiilis?

 

Rakkautta, valoa ja rauhaa sinun jouluusi

Rakkautta, valoa ja rauhaa sinun jouluusi

Syksy meni niin vauhdikkaasti ja joulukuu oli täynnä syntymäpäiväjuhlallisuuksia, että vaikea on uskoa, että huomenna tosiaan on jouluaatto! Varsinkin kun nurmikko loistaa vihertävän ruskeana eikä lumesta ole tietoakaan, mutta tällä mennään! Ahkerasti olemme muistelleet viime joulun aikaa, jota vietimme lomalla Kanarialla koko uusperheemme voimin ensimmäistä kertaa koko 

Mistä löytää positiivisuutta, kun ilo on hautautunut arjen alle?

Mistä löytää positiivisuutta, kun ilo on hautautunut arjen alle?

Miten olla myönteinen kaiken kuran keskellä? Mistä löytää positiivisuutta, kun ilo on hautautunut arjen alle? Myönteinen elämänasenne on jotain, mikä joitakin ärsyttää, mutta itse en sitä edes sen kummemmin mieti. Paitsi pari päivää sitten mietin, kun ystäväni kysyi, mistä löytää positiivisuutta, kun tuntuu, että iloisuus on hautautunut 

Entä jos vain olisi tyytyväinen siihen mikä on

Entä jos vain olisi tyytyväinen siihen mikä on

Joulu tulla jolkottaa ja kaikki on ihan levällään. Ja minä se täällä istun tyynen rauhallisena ja lähinnä hihityttää koko joulu. Sekin naurattaa, miten uhosinkaan joitain viikkoja sitten siivoavani sitä ennen kellarin kokonaisuudessaan ja kylpyhuoneen vetolaatikostot, vaikken niissä joulua aio viettääkään. No, niin onnellisesti on päässyt käymään, että työt ovat estäneet kodin järjestelyä ja lahjojen hankkimista.

Olen kyllä superkiitollinen siitä, että minulla on töitä. Aina ei vain muista olla kiitollinen työstäkään, vaan sitä tuntuu usein olevan liikaa tai liian vähän. Kiitollisuus on välillä niin vaikeaa, sillä mielellä on vahvoja mielikuvia siitä, miten asioiden pitäisi olla, jotta voisi olla tyytyväinen. Entä jos olisi tyytyväinen ihan juuri nyt, jopa sen kaiken sekamelskan keskellä?

Mitään ylenpalttista joulupynttäystä ei siis ole meillä tapahtunut eikä tule tapahtumaankaan, sillä vietämmehän minimalistien joulua. Lahjoja hankitaan sen verran, että lapset ovat tyytyväisiä, muttei mitään järkyttäviä kasoja. Muutama paketti tosin on lähtenyt jo matkaan hyväntekeväisyyden merkeissä. Hyvä niin, sillä vaikka itselläkin on aika ajoin kukkaronnyörit kireällä, on hyvä muistaa, että on heitä, joilla ei oikeasti ole mitään. Minua nauratti, kun eräs kysyi minulta perheemme joulubudjettia. No se on juuri sen kokoinen mitä tilille jää, kun laskut ja muut pakolliset kulut ovat maksettu. Silti on hienoa voida auttaa muita.

Arvosta sitä, että saat olla olemassa

Kun miettii sitä, mitä maailmalla tapahtuu, niin joulustressin poteminen vain tuntuu niin turhalta. Sitä miettii, että miten on yleensäkään koskaan edes kehdannut ärsyyntyä joistain tyhmistä pikku asioista ja tilanteista pitkin viikkoa, kuten riehaantuneesta viisivuotiaasta, tiskipöydälle sekasortoisesti jätetyistä likaisista astioista, viikkaamattomasta torkkupeitteestä. Siis haloo, torkkupeitteestä!

Joulu saa olla juuri sen näköinen kuin se omassa perheessä on eikä kannata tehdä mitään, mikä ei tunnu itsestä hyvältä jutulta. Vaikka asioita sattuu ja tapahtuu, myös niitä huonoja, elämä on hyvä juuri tällaisena kuin se on. Mikä lie joulurauha on minut vallannut, tällä hetkellä en odota oikeastaan mitään ja menen aikalailla päivä kerrallaan. Olen kiitollinen tästä fiiliksestä, joka tosin voi romahtaa minä päivänä tahansa, mutta pirujahan ei kannata maalailla seinille, vaan ottaa ilo irti kustakin vallitsevasta hetkestä.

Viime viikolla oli pari niin hankalaa päivää ja monenlaista sattui lähipiirissä, että sitä taas muisti sen, miten vain kannattaa olla tyytyväinen kaikkeen mikä on eikä pitää mitään itsestäänselvyytenä. Sillä mitä vain voi tapahtua, niin hyvää kuin huonoa eikä kaikkiin asioihin pysty itse vaikuttamaan ja se on vain hyväksyttävä. Joskus kiitollisuuden syyksi riittääkin siis ihan se, että saa olla olemassa.

Sisäinen minä -kirjan voittajat arvottu

Tällä hetkellä tuntuu myös siltä, että paras palkinto minkä voin saada on se, että neljä viikkoa piinannut flunssa on oikeasti mennyt ohi ja tänään ekaa kertaa moneen viikkoon urheileminen ei tuntunut pahalta, vaan tavalliselta. Niin se terveyden arvostaminenkin saattaa unohtua, silloin kun ei ole isompia tai pienempiäkään sairauksia.

Mutta mitä enemmän läsnä olevana elää, sitä paremmin sujuu, uskon näin. Silloin sitä myös helpommin tiedostaa ne oman arjen pulmat ja mahdolliset kehityskohdat. Nekin voi vähintään yrittää hyväksyä ja samalla sitä ehkä oivaltaa, että onni löytyy, kun oppii tulemaan toimeen juuri oman elämän haasteiden kanssa.

Mahtavaa maanantaita! Sisäinen minä -kirjat on nyt arvottu ja ne lähtevät seuraaville: Sirpa, Terhi J ja Heidi L. Laitan teille vielä henkilökohtaisesti sähköpostia viimeistään huomenna tiistaina! Kiitos kaikille hyviä tekojaan jakaneille, you rock!

Lue myös: Lapsi on paras lifecoach

Lapsi on paras lifecoach

Lapsi on paras lifecoach

Lapsi on paras lifecoach. Heiltä oppii valtavasti. Juhlaputki on alkanut vahvasti. Tänään meillä juhlittiin kaveriporukalla kuopuksen tulevia synttäreitä. Vaikea uskoa, että nuorimmaisenikin on tiistaina jo kuusi (ja vanhimmaiseni parin kuukauden päästä 20!!). Sitä todella toivoo osaavansa olla läsnä lapsille, kun juurihan he eilen syntyivät ja huomenna jo muuttavat 

Energiansäästöä ja ilmastotekoja (+arvonta)

Energiansäästöä ja ilmastotekoja (+arvonta)

Uuden Lifie-sivuston kautta olen mukana Vattenfallin kampanjassa. Pääsin pohtimaan energiansäästöä ja sitä kautta myös ilmastotekoja. Sehän sopii, sillä paitsi että olen viime aikoina miettinyt joulukrääsän ja tavaramäärän vähentämistä, olen pohtinut myös muita asioita, joilla vähentää kulutusta ja säästää maapalloamme. Siis niissä määrin kuin tällainen asiaan ei niin sataprosenttisesti vihkiytynyt maija 

Liikunta flunssan jälkeen – mistä tietää, että on terve

Liikunta flunssan jälkeen – mistä tietää, että on terve

Viime päivinä on mietityttänyt teema liikunta flunssan jälkeen. Mistä tietää, että on terve?

Itsestäni olen huomannut sen, että pitää tunnustella itseä, oloaan ja tuntemuksiaan ja sitten myös uskoa niitä. Vaikka tiesin tämän, silti en taaskaan toiminut niin loppuun asti. Kävin muutamaan otteeseen testailemassa, pystyisinkö jo ohjaamaan ja olenko jo tarpeeksi terve liikkumaan. Se oli vikatikki, sillä lauantaina tulee neljä viikkoa sairastelua täyteen enkä vieläkään ole täysin kunnossa. Sen vain tietää, kun ei ole vielä riittävän kunnossa. Jos on vähänkin sellainen olo, ettei ole täysin terve, ei kannata ainakaan kovaa treenata.

Pääsispä!

Tauti, joka muuttaa muotoaan 

Tällä kertaa flunssa alkoi aivasteluna ja niiskutuksena. Samana iltana olin ystävän juhlissa, joissa saunoimme ja kävimme uimassa. Olin etukäteen miettinyt, että voisin ehkä jättää tuon uimisen väliin, mutta kun olo tuntui seminormilta, niin pulahdinpa minäkin altaaseen.

Seuraavan viikon olin ihan tukossa, selkeästi flunssassa. Kuumetta ei ollut, mutta ääni maassa, kauhea nuha ja vetämätön olo, kurkku kipeä. Aloin toipua, ja seuraavan viikon maanantaina kävin ohjaamassa niska-selkätunnin ja tiistaina perusspinningin. Erityisesti jälkimmäinen oli virhe ja tulin taas kipeämmäksi.

Sillä kertaa sain riesakseni tukkoisen ja limaisen nenän lisäksi tajuttoman takaraivo- ja niskasäryn. Ehdin jo googlata, että nuo ovat aivokalvontulehduksen oireita, mutta minullapa ei missään vaiheessa ollut kuumetta, ei edes lämpöä.

Pääsispä!

Takaraivosärky vaihtui yskään

Kun takaraivosärystä pääsin noin neljän päivän jälkeen, sain hirveän yskän. Siis sellaisen, että yskii ja yskii ja tuntuu, että rintalasta plumpsahtaa pois paikaltaan. Hengittäminenkin oli haastavaa, erityisesti, jos vähän edes hengästyi. Yhä edelleen myös sain niistää ja välillä ääni katosi lähes kokonaan. Myös kurkku oli kipeä, mutta kun yskä alkoi hellittää, ja flunssaa oli jatkunut lähes kolme viikkoa, päätin taas käydä kokeilemassa urheilemista, sillä tunsin itseni jo terveeksi kovasta yskästä huolimatta.

Torstaina ohjasin himmaillen intervallitunnin, perjantaina kävin salilla. Siihen päälle vielä sunnuntain intervalli, maanantain niska-selkä ja tiistain spinu, niin avot, pakko oli taas myöntää, etten ole vielä kunnossa, yskä vaivaa ja aika ajoin päästä saa niistää desikaupalla limaa, tuntuu, että se tulee jostain syvältä pääkopasta.

Kolmas kerta saikulla

Nytpä olen siis tunneilta kolmatta kertaa saikulla neljän viikon aikana. Enkä voi olla miettimättä, että jos en olisi mennyt alun perinkään liian aikaisin ohjaamaan, olisinko jo terve. On vain aikaavievää ja myös yhteiskunnan rahoja vievää hakea jokaisesta ohjauksesta, jonka olen pois, sairauslomatodistusta.

Mitä sitten opin tästä? No opin sen, että jos vähänkään, yhtään edes pienesti on vielä sellainen olo, että keho ei ole täysin kunnossa, ei kannata mennä liikkumaan. Mieluummin sitten vaikka hakee sen miljoonannen sairaustodistuksen kuin riskeeraa terveyttään ja ennen kaikkea hidastaa paranemistaan.

Ärsyttää, kun en ole enää kovin kipeä, mutten kunnossakaan. Ja luulen, että naapuritkin alkavat jo kyllästyä tähän karmivaan yskään. Se on onni, että olen harvoin kipeä. Viimeksi vuosi sitten, jolloin kärsin 6 viikkoa.

Lisäksi tämä liikkumattomuus on aika hermoja riipivää. Liikunta on kyllä todellinen etuoikeus, ei pakko tai velvollisuus. En osaa haaveilla juuri nyt mistään muusta kuin siitä, että pääsen hikoilemaan ja hengästymään! Se on todellista arjen luksusta.

Toivottavasti sinä olet ollut terveenä!

Mukavaa keskiviikkoa!

Pääsispä!
Mitä tehdä, kun paino jumittaa?

Mitä tehdä, kun paino jumittaa?

Mitä tehdä, kun paino jumittaa paikallaan? Onko oikeasti niin, ettei liki nelikymppisenä voi syödä juuri mitään vai onko pulma se, että syön liian vähän? Kaipaan sinun apuasi, joka on kokenut samaa. Tämä on pieni murhe maailman mittakaavassa, mutta silti kiinnostelisi saada tilanne korjattua. Aiemmin syksyllä