Kuukausi: marraskuu 2017

Juoksija ei voi vain juosta – vinkit kehonhuoltoon

Juoksija ei voi vain juosta – vinkit kehonhuoltoon

Kyllä voi ihminen muuttua! Jos vielä puoli vuotta sitten en voinut kuvitellakaan jumppaavani kotona, niin nyt on toisin. Ja jos aiemmin treenikuteiden päälle vaihtaminen tuntui turhalta vain vartin pikajumppaa varten, niin nykyään mietin sopivan hetken tullen, että vitsi, nyt voisin hyvin vetää vaikka 5-15 minuutin 

Pikajumppa perjantai-iltaan

Pikajumppa perjantai-iltaan

3 liikettä. 10 toistoa per liike. Kaikki liikkeet putkeen. 30 sekunnin tauko. Uusi kierros, yhteensä 4 kierrosta. Askelkyykkyhyppy (10 + 10) Väärinpäin juoksu (10 + 10) Hyppy nelinkontin-asennosta, niin, että kädet ja jalat irtoavat lattiasta Nostaa takuuvarmasti sykettä! Klikkaa play-nappulaa! Jos et pysty hyppimään, niin tee 

5 asiaa, jotka tajuttuani parisuhde alkoi toimia

5 asiaa, jotka tajuttuani parisuhde alkoi toimia

Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että parisuhdeaika on jäänyt minimiin. Jos muistan oikein, tänä vuonna olemme käyneet kerran kaksin Tampereella ja kerran juoksemassa Tukholman maratonin. Melko arkista meininkiä siis ja aika ruuhkavuosien sanelemaa. Pääosin olemme lähinnä henganneet pienessä ”ydinperheessämme” ekaluokkalaisen kanssa. Vanhin tyttäreni muutti helmikuussa kotoa ja 16,5-vuotiaaallakin vaikuttaa olevan tärkeämpää tekemistä kuin hengata meidän kolmen seurassa.

Voisi kuvitella, että vähäinen aika kahden olisi tehnyt hallaa, mutta itse asiassa tuntuu siltä, että koko ajan menee paremmin ja paremmin. Uusperheen vaikeudet on selätetty, ja kumpikin on käsitellyt omat menneisyyden asiansa niin, ettei niitä tarvitse enää nykyisyydessä ottaa esille. Emme enää riitele rahasta (tai sen vähyydestä), roskien viemisestä, tai mistään muustakaan asiasta (paitsi että aina, kun kirjoitan näin, saadaan härkänen aikaiseksi jostain kärpäsestä!). Emme ole mustasukkaisia saati kontrolloi ja vahdi toisiamme. Elämä on hyvin seesteistä ja jopa tasapaksua, mutta en valita. Erityisesti parisuhteessa en kaipaa yllätyksiä, niitä olen saanut aikanaan kokea ihan riittävästi ja vain harvoin jos koskaan ne olivat myönteisiä.

1 Oman hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy parisuhteessa

Uskon vahvasti siihen, että oman hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy myös parisuhteessa. Se, kun pitää itsestään parempaa huolta on ainakin omalla kohdallani vaikuttanut kuin automaattisesti parantavan myös parisuhteen tunnelmaa. En toki sano, että se toimisi aina, ja tiedän ihan omasta kokemuksesta senkin, että joskus vain on parempi luovuttaa ja laittaa lusikat jakoon. Se on tullut kantapään kautta koettua, ettei ketään muuta voi muuttaa kuin itseään.

Ja se onkin ehkä juuri yksi salaisuuksista myös nykyisessä parisuhteessa, nimittäin oma muutos ja kasvaminen. Oma suhtautumiseni parisuhteeseen ja puolisooni on muuttunut paljon vuosien varrella. Tunnen jopa, että itse olen muuttunut enemmän viime vuosina kuin kumppanini. Ehkä minulla oli enemmän tarvetta muuttua?

2 Toinen ei voi täyttää kaikkia odotuksiamme

Olen onnellinen siitä, että tiedostan nykyään erittäin hyvin sen, ettei kaikkia omia odotuksia voi kaataa puolison niskaan. Ei voi ajatella, että puoliso (tai ylipäänsä kukaan toinen ihminen) tekisi meidät onnelliseksi. Puoliso ei ole sitä varten, että hän täyttäisi kaikki tarpeemme ja kaipauksemme. On ihan tutkittukin, että ihmiset, joilla on paljon muitakin ihmissuhteita kuin parisuhde, eroavat harvemmin.

Omasta kokemuksestani tiedän, että elämästä tulee simppelimpää, kun lakkaa odottamasta asioita toisilta ihmisiltä. Lisäksi parisuhteessa toimii se, että keskittyy siihen, mikä on hyvin, eikä takerru asioihin, joiden ehkä haluaisi olevan toisin. Toki asioista kannattaa puhua mieluummin kuin esittää epämääräisiä toiveita ja vihjailuja tai vain olettaa, että asiat tapahtuvat.

3 Olettaminen tekee tuhojaan

Olettaminen onkin muuten vihoviimeinen asia, mitä parisuhteessa kannattaa tehdä. Olen jo kauan pyrkinyt sanomaan sen, mitä oikeasti haluan, enkä oleta, että toinen osaa lukea ajatuksiani! On tärkeää sanoa se, mitä tarkoittaa ja myös tarkoittaa sitä, mitä sanoo! Niin säästyy monilta väärinkäsityksiltä niin parisuhteessa kuin itse asiassa vaikka työpaikallakin. Kukaan toinen ei voi tietää meidän toiveitamme tai ajatuksiamme, saati osaa täyttää niitä tietämättä niistä.

Muutenkin sitä helposti heittäytyy parisuhteessa odottamaan, että toinen tekee jotain parisuhteen eteen. Sitä myös helposti olettaa, että parisuhde hoituu jotenkin itsekseen. Että asiat vain tapahtuvat, ilman, että itse panostaa niihin millään tavalla. Ja jos kumpikin jää tällä tavalla vapaamatkustamaan, eikä koskaan esimerkiksi ehdota mitään yhteistä tekemistä, se ei ehkä ole kovin kestävää. Ja sitten onkin oravapyörä valmis, kumpikaan ei tee mitään suhteen eteen, mutta ei myöskään ole tyytyväinen. Silloin alkaa helposti syntyä ristiriitoja ja pian jo pelkästään toisen naaman näkeminen ärsyttää. Sen sijaan, että olettaa asioita, onkin reilumpaa keskustella asioista suoraan ja rehellisesti ja kysyä, jos jokin asia on epäselvä.

4 Parisuhde on tiimi

Minulle on nykyään kirkasta myös se, että parisuhde on tiimi siinä missä esimerkiksi työpaikalla on tiimejä. Jos parisuhteen maalit, tavoitteet, odotukset ja unelmat ovat hyvin erilaisia, voi tulla vaikeuksia. Parisuhde on joukkue eikä sen pitäisi ainakaan olla taistelua tai kilpailua. Tällaisen valaistumisen koin vasta viime vuosina tarpeeksi taisteltuani ja kamppailtuani.

Suurimpia lahjoja, minkä itse olen voinut omalle parisuhteelleni antaa, jotta se voi näinkin hyvin, on ollut omaan hyvinvointiin panostamisen lisäksi henkinen treeni: oman käytökseni, omien tunnetilojeni ja omien totuttujen ja automaattiseksikin muuttuneiden toimintamallieni ja itseni tutkiminen. Sen tiedostaminen, mitä olen raahannut aiemmasta suhteesta aikanaan mukaani ja niistä tavoista eroon pääseminen.

Aina se omien asioiden ja fiilisten kaivelu ei ole helppoa eikä sitä edes halua tehdä. Sitä ei välttämättä halua tunnustaa edes itselleen, että on jonkinlainen kumppanina, vaikka sitten riitapukari. On myös kovin helppoa verhoutua sen taakse, että sanoo, että ainahan mä oon ollut tällainen, en mä tästä muutu, tää on osa mun persoonallisuutta. Ehkä niinkin, mutta itsestäni olen huomannut sen, että jos pysähtyy tutustumaan itseensä ja huomaa, että voisi tehdä asioita myös toisin, asioita voi tehdä myös toisin.

5 Miksi riidellä?

Jälkeenpäin kaikki riitely niin aiemmassa suhteessa kuin nykyisessäkin tuntuu niin turhalta. Miksi haluaisin satuttaa ja loukata ihmistä, jonka kanssa haluan elää yhdessä? Harvoin nykyään siis edes väittelemme mistään, sillä kumpikin ymmärtää sen, että ihmiset ovat asioista eri mieltä ja sen toisen mielipide on yhtä tärkeä kuin omakin, vaikka ne sitten olisivat erilaisia. Jos elämä toisen kanssa on yhtä taistelua ja ristiriitaa, onko siinä mitään järkeä?

Ehkä oikeassa olemisen tarpeessa ja yleensäkin riitelyssä on kyse siitä, että haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Se on kuitenkin aika kova hinta, koska kuulluksi ja nähdyksi voi tulla muutenkin. Joskus toki kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ei vain ole mahdollista. Joskus sitä liukuu niin äärilaitoihin toisistaan, ettei yhdessäolo enää ole vaihtoehto.

Mutta kun oikeasti tunnustelee, kuka itse oikein on, niin huomaa, että moni asia muuttuu. Sitä ei enää rähjää viemättömästä roskapussista puolisolle, koska ymmärtää, että se, miksi itseä kiukuttaa ja tekee vain mieli rähjätä jollekulle johtuu vaikka työstressistä tai väsymyksestä. Ei siitä roskapussista, jota toinen ei ole vielä ehtinyt viemään tai häntä ei ole ehkä huvittanut viedä sitä. Ihan samalla tapaa kuin itseä ei aina huvita kaikki se, mikä olisi kuitenkin hyvä tehdä.

Sitä saattaa huomata, että itse on tottunut tietyissä tilanteissa toimimaan tavalla, jolla ei enää halua toimia. Noita tottumuksia vain ei huomaa, jos niitä ei tietoisesti huomioi. Ihanaa on, että ihmisen on mahdollista muuttua. Mutta jos ei edes ymmärrä, miten toimii, ei voi muuttua.

Bonari:  Toisen voi valita vaikka joka päivä. Päättää, että tuossa on hän, jonka kanssa haluan elää. Eikä silläkään edes ole väliä, missä ollaan vaikka 10 vuoden päästä, tärkeintä on tämä hetki. 10 vuoden päähän ei kukaan pysty näkemään.

Torstai, toivoa!
Jenny

 

Superfoodeja ja smoothieita meidän keittiössä – en olisi uskonut (sisältää alekoodin!)

Superfoodeja ja smoothieita meidän keittiössä – en olisi uskonut (sisältää alekoodin!)

Kaupallinen yhteistyö Fitnessfirst.fi Mä en tajuu, miten me ollaan pystytty elää ilman smoothiekonetta. Tääl odottaa sua sit kylmä appelsiini-päärynä-omenasmoothie mums.  Testasin tollasta porkkana-kurkku-sellerijuttua. Sen väri on niin kauhee, ettei sitä voi laittaa Instagramiin, mutta se on tosi hyvää. Superfoodeja ja smoothieita meidän keittiössä – en 

Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu

Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu

Eilen jo liippasinkin tätä teemaa sanomalla, että ensin pitää lähettää valoa ja rakkautta itselle, ja vasta sitten sitä voi lähettää muille. Mielestäni yksi tärkeimpiä juttuja elämässä on se, miten reagoi itseensä ja mitä ajattelee itsestään. Eli se, miten sinä tulet toimeen itsesi kanssa. Uskon vahvasti että elämäsi 

Valoa ja rakkautta – mantra voi auttaa, kun ajatukset pyörivät kelaa

Valoa ja rakkautta – mantra voi auttaa, kun ajatukset pyörivät kelaa

Viime viikkoina olen hokenut mielessäni mantraa valoa ja rakkautta. Aina, kun tuntuu, että maailma, jokin sen tapahtuma lähellä tai kaukana tai vaikka sitten jokin ihminen, on ollut liikaa, olen pistänyt mantran pyörimään. Olin ennen taitava ahdistumaan kovaa negatiivisista tapahtumista, niin pienistä kuin isoista, niin itselle kuin oikeastaan kelle tahansa tapahtuvista. Ahdistuminen ei kuitenkaan tilannetta auta, vaan enemmänkin lamaannuttaa ihmisen. Lamaantunut ihminen ei keksi ratkaisuja, vaan ratkaisujen sijaan mielessä pyörii sama kela, usein se jokin asia, jota ei edes haluaisi ajatella.

Kuva: Timo Turkka Photography

Viime aikoina oma arki on ollut hyvin tasapaksua, ja olenkin onnellisimmillani silloin, kun elämä on täynnä pieniä, tavallisia asioita, mitään isoa ei tarvita. Mutta mantraa olen toistellut ennen kaikkea ajatellessani tiettyjä ystäviä, joilla on ollut vaikeaa tai vaikka nettiuutisia lukiessani, jota voisin muuten taas ihan oman hyvinvointini nimissä rajoittaa. Se, ettei lue jokaisesta kauheudesta kaikkea saatavilla olevaa tietoa, ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi. Huomasin, että jos sanoja ei ole, voi maailmalle, toiselle tai vaikka sitten itselleen toivoa ja lähettää valoa ja rakkautta. Tämä tuli mieleeni oikeastaan jo lokakuisessa meditaatioretriitissä. Kun tuntuu, että on vaikea sietää maailmaa, joka on samaan aikaan sekä hyvä että paha, tuollaisen yksinkertaisen sanaparin hokeminen ja empatia muita kohtaan voivat ainakin hieman parantaa oloa, niin omaa kuin toistenkin.

Auttaa kannattaa aina, kun on voimavaroja

Joulu lähestyy ja samalla taas ihmisten kurjuus ja ahdinko nousevat pinnalle ja puheenaiheeksi. Itse pyrin siihen, että voisin pienillä teoilla auttaa ihmisiä muutenkin kuin jouluna, mutta kävinpä jo Facebookissa kurkkimassa, kerätäänkö esimerkiksi lastenkodin lapsille joululahjoja. Kyllä vain, keräys on taas tulossa ja aion siihen osallistua, kuten useana viime vuonna. Ihminen pystyy tekemään paljon, vaikka sitten vähän kerrallaan. Mutta tehdä kannattaa totta kai omien voimiensa mukaan. Jos jo itse elää hankalaa elämänvaihetta ja on ihan paskana, silloin kannattaa keskittyä oman itsensä auttamiseen sen sijaan, että yrittää pelastaa puoli maailmaa.

Mutta mitä se sitten vaatii, että jaksaa auttaa muita tai että edes on kykyä asettua toisen saappaisiin, olla ystävällinen ja toivoa toisille hyvää? Uskon, että ennen kaikkea se vaatii sitä, että ihminen on ensin ottanut vastuuta omasta hyvinvoinnista ja voi itse hyvin. Terve ihminen, jonka elämä on tasapainossa, ei voi odottaa, että joku muu tulee ja tekee asiat omasta puolesta, vaan ihan itse on järjestettävä elämää sellaiseksi, että eläminen ja oleminen olisivat mahdollisimman helppoa, vaivatonta, mukavaa ja iloistakin. Tiedän ihan omasta kokemuksestakin sen, että aina siihen ei löydy voimavaroja, mutta heti kun löytyy, kannattaa alkaa toimia pienin askelin.

En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, miten pienillä muutoksilla, kuten vähemmällä, mutta laadukkaammalla,  terveellisemmällä ja säännöllisemmin syödyllä ruoalla, enemmällä ulkoliikunnalla ja paremmalla nukkumisella on ollut näin suuri vaikutus jaksamiseeni, ajatuksiini, kehooni ja mieleeni. Teen yhä paljon töitä, mutta silti energiaa on vaikka muille jakaa.

Lopulta kai kaikki lähtee siitä, että toivoo ja lähettää sitä valoa ja rakkautta ensin itselleen. Että oppii vaikka sitten ensin pitämään itsestään, sitten rakastamaan ja tekee asioita niin, että itse voi niin hyvin kuin siinä hetkessä on mahdollista. Kun omat asiat ovat kunnossa, on paljon helpompi asettua myös kenen tahansa toisen asemaan ja tehdä parhaansa, että myös muilla on hyvä olla.

Tällaisia ajatuksia tänään,

mahtavaa maanantaita, yhtä viikon parhaista päivistä!

Jenny

Lue myös:

Juoksulenkille pukeutuminen sateella ja pakkasella

Paremman itsetunnon palasia valmennuksesta

Kiitollisuus voi olla rutiini

 

10 syytä osallistua juoksukouluun ja -valmennukseen

10 syytä osallistua juoksukouluun ja -valmennukseen

Tänä syksynä yksi parhaimpia asioita, joita olen saanut kokea, on yhteistyö Vauhtisammakon kanssa ja tiistainen juoksuvalmennusryhmämme. Olen tykännyt juoksusta jo lapsesta lähtien, oikeastaan aina, jos ei ota lukuun viimeistä kuutta vuotta, jolloin valloilla oli enemmänkin vuorotteleva viha-rakkaussuhde juoksuun kuin innostus ja intohimo. Moni asia vaikutti siihen, ettei juoksu vain 

Uskallatko tuntea, mitä tunnet?

Uskallatko tuntea, mitä tunnet?

Uskallatko tuntea, mitä tunnet? Itse otin riskin vuosia sitten ja aloin tutustua tunteisiini. Se on matka, joka ei lopu koskaan, mutta joka on muuttanut minua paljon. En ole koskaan tosin oikein ollut sitä tyyppiä, joka hirveästi patoaa tunteitaan sisälleen, yrittää tukahduttaa niitä tai lakaisee maton 

Tavallista arkea ei aina muista arvostaa, vaikka pitäisi

Tavallista arkea ei aina muista arvostaa, vaikka pitäisi

Osallistuin muutama päivä sitten hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa vajaan vuorokauden ajan ohjeistettuna käyttäydyin kuin minulla olisi ollut eräs krooninen sairaus. Kirjoitan tästä joulukuun alussa enemmän, mutta pakko sanoa, että vaikka arjessa pyrinkin olemaan päivittäin kiitollinen eri asioista ja aamuisin herään useimmiten sen ajatuksen kera, että ihanaa saada avata silmät, on elämässä vaikka kuinka paljon asioita, joita ei ehkä muista aina tarpeeksi arvostaa ja joista ei muista riittävästi mielessään kiittää. Yksi niistä on terveys. Kampanjaan osallistuminen näytti minulle taas sen, että kyllä vain elämäni kaikkine rosoineen ja sävyineen on kuitenkin lopulta varsin helppoa ja pääosin plussan puolella. Aina sitä tavallista arkea ei muista tai jaksa arvostaa tarpeeksi, vaikka pitäisi.

Ruusu elämälle!

Ei valittamista

Vaikka itsellänikin on ruuhkaisia vuosia, eri-ikäisiä lapsia kukin heistä eri elämänvaiheessa, pari kolme duunia ja välillä elämä meinaa alkaa tuntua stressaavalta, on arjessa päällisin puolin kuitenkin tosi hyvin. Minulla on katto pääni päällä, aamuisin saan herätä omasta sängystäni, olen ainakin tällä hetkellä terve, minulla on toimivat jalat, joilla voin juosta, saan tehdä erilaisia töitä, on puoliso, joka osallistuu perheen arkeen niin, että pystyn tekemään paljon (työ)asioita. Minulla on läheisiä ihmisiä ympärilläni ja ystäviäkin, joiden kanssa pystyn puhumaan ihan kaikesta. Jääkaapissa on ruokaa, lapseni pärjäävät kukin elämässään ja kaikki on vallan hyvin. Nyt istun hämärässä valossa omassa olohuoneessa omalla sohvallani ja kirjoitan tätä. Samalla kuulen, kuinka kahvi tippuu pannuun. Vettä tulee hanasta, kohta bussi kuljettaa työpaikalle sen jälkeen, kun olen vienyt nuorimmaisen päiväksi kouluun turvallisten aikuisten luokse. Sitä ennen käy lämpimässä suihkussa ja valitsen päivän vaatteet.

Olen taas vahvasti huomannut sen, että elämässäni ei ole mitään valittamista. Eikä ainakaan kannata valittaa sellaisista asioista, joille ei voi mitään eikä niistäkään, joita voi itse muuttaa.

Vaikeassa elämäntilanteessa ei aina jaksa olla kiitollinen

Tiedän, että jos ihminen on vaikeassa elämäntilanteessa, tämä kaikki voi kuulostaa ärsyttävältä ja voi olla vaikeaa. Mutta kun tiedän itsekin monella tapaa menneisyydestäni, mikä se vaikea elämäntilanne voi olla. Ja kun monet erilaiset vaikeudet kasaantuvat, on vielä hankalampaa olla. Osa niistä omista vaikeista elämäntilanteista tai niihin liittyvistä asioista on seurannut itseäni niin kauan, että jos vain olisi  jäänyt niihin vellomaan, olisi minulla mennyt vielä enemmän vuosia pilalle ja hukkaan.

Käyn itseni kanssa yhä silloin tällöin keskustelua, jossa pohdin tekemiäni ratkaisuja eri asioiden parissa ja eri elämänvaiheissa. Monet ratkaisuista olen tehnyt tosi myöhään, vähän niin kuin viime metreillä. Jälkeenpäin on ollut monesti vaikea käsittää omaa käyttäytymistä ja valintoja ja sekin mietityttää, miten paljon vähemmillä vaurioilla sitä olisi aikanaan selvinnyt, jos vain olisi tehnyt erilaisia ratkaisuja tai edes ratkaisuja aiemmin.

Mutta kun alkaa jossitella, alkaa helposti ahdistaa. Lujaa. Nykyään onnistunkin rauhoittamaan itseni sillä, että jos yksikin asia olisi jäänyt kokematta, en olisi minä, en olisi tämä tyyppi, joka nyt olen. Toivon, että pystyn jossain vaiheessa näkemään elämäni tietyn vaiheen eli noin 10 ensimmäistä vuotta 2000-luvusta vain yhtenä monista erilaisista elämänvaiheista. Harjoitukset jatkuvat.

Tänään on hyvä pysähtyä katsomaan, mikä kaikki on hyvin. Ja vaikka olisi millaisia ongelmia juuri nyt, niin onko silti asioita, jotka ovat ihan hyvin jo nyt?

Torstai, toivoa!

Jenny

 

Yksi juoksemisen parhaita puolia on yhteisöllisyys

Yksi juoksemisen parhaita puolia on yhteisöllisyys

Vaikka juoksu onkin yksilölaji, yksi sen parhaita juttuja on yhteisöllisyys. Ryhmälenkit sopivat kaltaiselleni höpöttäjälle, joka elokuisella maratonillakin jäin suustani kiinni ties kuinka monen ventovieraan ihmisen kanssa. Juostessa ei haittaa, vaikkei koskaan oltaisi tavattu tai ehkä nähtäisi enää ikinä, silti juokseminen yhdistää niin, että jutunaiheita varmasti löytyy askelten