Hyvä elämä

Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu

Eilen jo liippasinkin tätä teemaa sanomalla, että ensin pitää lähettää valoa ja rakkautta itselle, ja vasta sitten sitä voi lähettää muille. Mielestäni yksi tärkeimpiä juttuja elämässä on se, miten reagoi itseensä ja mitä ajattelee itsestään. Eli se, miten sinä tulet toimeen itsesi kanssa. Uskon vahvasti että elämäsi tärkein ihmissuhde olet sinä itse. Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu.

Sanotaan, että suuri osa siitä, miten reagoimme ulkopuoleltamme tuleviin haasteisiin, kuten kuumottaviin deadlineihin, murtuneeseen pikkuvarpaaseen, auton hajonneeseen tuulilasiin, loskaan, räntään ja ikuiseen pimeyteen, lattialle levinneeseen suodatinpussiin tai huonosti nukkuvaan taaperoon, on usein seurasta siitä, miten reagoimme itseemme.

Ah, mikä viisaus! Ja myös empiirisesti todeksi havaittu. Mitä enemmän olen alkanut pitää itsestäni ja mitä enemmän ymmärrän itseäni, sitä helpommaksi koko elämä ylä- ja alamäkineen on muuttunut. Haasteethan eivät arjesta koskaan katoa täysin, oli tilanne mikä tahansa. Aina on asioita, jotka menevät eri tavalla kuin itse toivoisi. Mutta parasta tässä onkin se, että oma suhtautumiseni kaikkeen mikä on, on muuttunut ja muuttuu jatkuvasti.

Muutos on mahtavaa!

Tekee mieli huutaa, että fantastico, kun huomaa, että enää ei ole tarvetta olla oikeassa ja väitellä vaikkapa puolison kanssa turhanpäiväisistä asioista. Mietin tässä yhtenä päivänä sitä, milloin edes olemme riidelleet viimeksi. En muista ollenkaan. Ehkä joskus vuosi sitten?

On arjen luksusta ymmärtää myös se, ettei minun tarvitse hävetä mitään, kokea kateutta eikä tuntea epävarmuutta itsestäni. No jos nyt en ihan aina ja sataprosenttisesti siinä onnistu, niin yhä useammin koen, että ensimmäinen lause on hyvinkin arkista totta. Tiedän itse, ainakin tuhat kertaa paremmin kuin ennen, kuka olen, missä menen ja mitä todella sydämessäni haluan, toki muita loukkaamatta.

Ja kun osaa olla tyytyväinen siitä mitä itse on, mitä itsellä on ja arvostaa itseään ja arkeaan, elämä on vaivattomampaa. Epävarmuudet ja häpeän tunteet katoavat ja lopulta sitä ihmettelee, miksi koskaan niitä edes kokikaan. Itsekin olen hävennyt niin paljon elämässäni, että siitä saisi pitkän listan. Nykyään ajattelen enemmänkin, että so what! Meillä kaikilla on kamppailumme ja lisäksi moni meistä on taistellut niiden samojen asioiden kanssa. Mitään hävettävää ei ole.

Ei ilmaisia lounaita

Ja ajatelkaas, tähän ei ole tarvittu hiljaisuuden retriittiä tai minkäänlaista muutakaan irtiottoa, kuten surffijoogalomaa Balilla. Kaikki tämä on tapahtunut kuin huomaamatta ihan arjen myötä, keskellä ruuhkavuosia, hektisintä eloa. Toki olen panostanut näihin asioihin sillä tapaa, että olen ottanut selvää, tutkinut mikä itselleni sopii ja toisista asioista olen innostunut enemmän kuin toisista.

Olen myös lukenut, kuunnellut, keskustellut. Miettinyt, pohtinut ja tunnustellut. Että ei tämä sillä lailla ilmaiseksi ole tullut, olen tehnyt itseni kanssa töitä oikeastaan joka päivä, jotta olen voittanut tai ainakin useimmiten voittamassa kaikenlaisen egosta nousevan epävarmuuden ja muut negatiiviset tuntemukset. Eikä niitä tunteita edes tarvitse voittaa taltuttamalla. Joskus paras keino on vain olla, ja uskaltaa tuntea, mitä tuntee.

Mutta käytänhän aikaani fyysisen itseni hyvinvointiin, eikä mielestäni henkinen hyvinvointi ole jotain, minkä voi vain unohtaa tai mikä tapahtuu itsekseen ja automaattisesti! Kaikki tämä jo tähän asti kulkemani tie, pian noin 10 vuotta, on näyttänyt, että vaikka ihmisellä olisi ollut pieniä tai suunnattomia vaikeuksia, itseen on mahdollista luoda ihan uudenlainen suhde, jos vain todella haluaa. Ja kun itseen luon ihan erilaisen suhteen, koko elämä muuttuu.

Mutta kaikki lähtee itsestä ja itsensä arvostamisesta ja asioiden hyväksymisestä. Ilmaisia lounaita ei ole. Moni homma lähtee siitä, ettei mieti mitä muut nyt sanovat tai ajattelevat itsestä, vaan miettii sitä, mitä tuntemuksia itse itsessään herättää. Se ei ole helppoa, ja monessa paikassa sanotaankin, että itsensä hyväksyminen tai edes ymmärtämään oppiminen on monella tapaa tärkeimpiä kohtaamiamme henkisiä haasteita.

Tässä siis vastaus sulle ystäväni, joka kysyit hiljattain, että miten sä teit ton. Ja kun kysyin että minkä ton, niin sain vastauksen, että ton, koko homman, muutuit tollaseksi.

Otin sen kohteliaisuutena!

Tiistai, toivoa! Mikä meininki?

Jenny *myös Instagramissa*

Lue myös:

Enää ei väsytä marraskuussa

En voi koskaan palata entiseen elämäntapoihini, kun olen ihannepainossani

Juoksukoulun 10 hyötyä

 

 

 

10 thoughts on “Kun itse muuttuu, koko elämä muuttuu

  1. Hieno jatko edelliseen postaukseen. Sulla on uskomaton kyky tuoda valoa pimeyteen (hiukan dramaattisesti sanottu, mutta sopii tähän vuodenaikaan) ja levittää positiivista fiilistä.
    Hyvää loppuviikkoa!
    Mari

  2. Mä olen huomannut sen, että mitä vanhemmaksi ja tutummaksi tulee omista tunteistaan, mitä paremmin oppii tuntemaan itsensä ja omat hyvät ja huonot puolensa, sitä rehellisemmäksi tulee myös muita kohtaan. Just pari viikkoa sitten yksi mun todella läheinen työkaveri (joka tuntee mut ihan älyttömän hyvin), sanoi mulle ”ennen sä olit semmoinen kiltti joojoo-tyttö, nykyjään sä oot tommoinen ärsyttävä keski-ikäinen ämmä, joka kaikissa tilanteissa aina aukoo päätään”! Aaaah, mun mielestä toi oli ehkä paras kohteliaisuus, mitä oon ikinä saanut (kun siis tiedän, että auon päätäni aina korrektisti ja toiset kuitenkin huomioon ottaen, enkä koskaan loukkaa ketään)! Samalla tavalla mä nykyjään uskallan ”aukoa päätäni” myös itselleni, kun joskus nuorempana vaan hyssyttelin menemään, että ”kaikki ihan ok, ei tässä mitään”.

    Ei tarvitse enää pelätä, että mitä ne muut (TAI MINÄ ITSE) musta ajattelee, kun tietää, että itseään ei tarvitse hävetä. Ihana kirjoitus Jenny, paljon herätti taas ajatuksia <3

    1. Kiitos Emma kommentistasi! Mä oon kans miettinyt, että paitsi elämänkokemuksella, varmasti myös iällä on merkitystä. Sitä kehtaa enemmän olla se, mikä on eikä niin välitä muiden mielipiteistä. Toki niitäkään ei voi täysin poissulkea, mutta ainakin itse koen, etteivät ne oikeastaan määritä tekemisiäni kovinkaan paljoa ainakaan.
      Mun mielestä sellainen terve itsekkyys ja oman mielipiteen sanominen on oikein, toki aina voi miettiä, miten sen sanoo. Yks tuttu dissasi mua tietyissä tilanteissa usein ja puhui todella ikävään sävyyn mun työstä, mun kustantajasta ja haukkui niin suomenruotsalaiset (hyvin tiesi, että 1 lapsi ja puoliso ovat ”heikäläisiä”) kuin mun bloginkin ja sanoi vain olevansa rehellinen :D Tästä muuten pitäiskin tehdä oma postauksensa!
      Tiedän myös tyyppejä, jotka on aina valittamassa ja haukkumassa ja näkevät sen oikeudekseen, mutta silti he eivät ole valmiita ratkaisemaan asioita tai muuttamaan mitään. Ehkä säkin tunnet sellaisen ihmistyypin :)
      Mutta joo, hävetä ei tarvitse! Sitä on tehty ihan liikaa jo, eikä se ole hedelmällistä.
      Lunta ja aurinkoa <3

  3. Kirjoitin eilen juuri tätä liipaten.

    Ehdottomasti mieli ja keho on paketti. Olen myös ”muuttunut tollaseksi”, koko tyyppi.

    Tänään moni on valittanut väsymystä, harmautta, sadetta. En sano mitään, mua ei haittaa. En mene siihen mukaan. Kävelin aamulla töihin, oli ihana kun hiljakseen tihutti kasvoille. Kymmenen astetta lämmintä, korviss soi ihan huvikseen jotain aika pimeitä (mutta reippaita) vanhoja hittejä.
    Nauratti melkein ääneen myrtsit naamat.

    1. Kiitos Kati kommentistasi! Piipahdankin lukemaan, kiitos vinkistä!
      Mahtavaa, että säkin olet ”tollanen” :) Se on just hyvä.
      Mäkään en jaksa noita talvesta ja pimeydestä mielensäpahoittajia, kun ei se sää sillä valittamisella muuksi muutu. Parempi olo itselläkin, kun keskittyy hyvään ja ottaa ilon irti tästä hetkestä.
      Iloa!

  4. Kiitos <3 koko postaus niin totta. Nyökyttelin vaan menemään joka kappaleen kohdalla! Niin samanlaisia juttuja olen miettinyt viimeaikoina.

  5. Upea kuva! Niin totta joka sana 😊. Asenne, elämänmyönteisyys ja kiinnostus asioita ja ihmisiä kohtaan. Ei aina oo ihan helppoo 😏

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *