Kuukausi: huhtikuu 2019

Näin on nyt – stressin sijaan iloa ja innostumista

Näin on nyt – stressin sijaan iloa ja innostumista

Niin se huhtikuu mennä hurahti ja tuli vappu! Toukokuu ja kesäloman lähestyminen hieman hirvittävät, sillä päivätöissäni maailma on saatava valmiiksi ennen kesälomani alkua. Mutta kävi miten kävi, yksinkertaisesti olen vain päättänyt olla stressaamatta. Stressaaminen ei sovi minulle ja saa minut alakuloiseksi. Huono stressi ei edesauta 

Kadehtiminen sai olon huonommaksi – opettelin iloitsemaan toisten puolesta

Kadehtiminen sai olon huonommaksi – opettelin iloitsemaan toisten puolesta

Henkinen kasvu on vähän niin kuin jokin fyysinen muutos kropassa. Sitä ei itse huomaa, ennen kuin on mennyt harppauksia eteenpäin. Mietin pari päivää sitten sitä, miten helppoa minun on iloita toisten puolesta, oli kyse sitten menestyksestä, mammonasta tai mistä tahansa. On ihanaa nähdä ihmisten onnistuvan 

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensimmäisiä askelia

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensimmäisiä askelia

Instagram muistutti minua tänään kuvasta, joka on otettu neljä vuotta sitten. Kun katsoin kuvaa, näin ihanan iloisen ilmeen, joka sai minut hihittelemään. Näin myös vahvan naisen, juoksinhan kuvassa kahden 20 kilon kiekon kanssa. Toki olisin voinut katsoa kuvasta myös kaksoisleukaa, lyllyviä olkavarsia ja pullevaa keskivartaloa, mutta en tehnyt niin (paitsi nyt tarkoituksella tätä postausta ajatellen). Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensimmäisiä askelia. Ajattelin itsestäni myönteisesti jo tuolloin, kun kuva oli otettu. Minusta siitä huokui hyvä fiilis.

Varmasti johtuen Uuteen nousuun -kirjastani (on muuten järkyttävän halvalla Adlibriksen äitienpäiväkampanjassa), omasta jojottelusta, elämäntapojen muuttamisesta ja lopulta aiemman, itselleni aikuisiällä normaalin painon pysyvästä saavuttamisesta kuuden vuoden jojottelun jälkeen puoleeni käännytään usein painonhallinta-asioissa. Omasta kokemuksesta voin aina vain sanoa sen, että pikakeinoja tai oikoteitä ei ole, vaikka niitä kuinka yrittäisi etsiä ja haluaisi löytää. Vaikka painonhallinta on toki käytännön asioiden tekemistä, tärkeitä asioita ovat myös itsensä kuunteleminen, itseensä tutustuminen, itsensä kanssa ystävystyminen, omien tunteiden tunnistaminen ja sen funtsiminen, mitä ne tunteet mahdollisesti haluavat itselle kertoa: Miksi haluan muutosta? Mitä olen valmis tekemään sen eteen? Miltä muutos minusta tuntuu? Jos muutos herättää negatiivisia ajatuksia, mitä niiden takana voisi olla? Mitä ajattelen itsestäni? Vievätkö ajatukseni kohti tavoitettani? Haluanko tavoitetta itse, vai tuleeko paine siihen ulkopuolelta?

Usein negatiivisuuden takana on pelkoa jostakin. Hyvä onkin pysähtyä tutkimaan, mikä itseä ehkä pelottaa. Tosi paljon helpompaahan on pysytellä turvallisesti vanhassa, vaikka se ei enää olisikaan itselle sopivaa, vaikka se olisi ehkä terveydelle haitallista tai jopa jotain tekemistä estävää. Joskus pelottaa pelkkä muutos, oli se mikä tahansa. Toisinaan pelko muutoksen epäonnistumisesta on niin vahva, että asioiden muuttamisen aloittamisestakaan ei tule mitään. Sitä on luovuttanut ennen kuin on aloittanut, koska ajattelee, ettei kuitenkaan pysty. Mutta myönteisyys itseä, tekemisiä ja arkea kohtaan on tarpeellista myös silloin, kun asioita alkaa muuttaa. Tarvitaan myös sen oman ainutkertaisen elämän arvostamista ja itsensä kunnioittamista. Tärkeää on nähdä itsessä ne hyvät puolet, eikä ajatella jatkuvasti niitä puolia, joita haluaa itsessään muuttaa tai joista haluaa eroon.

Tässä kuva, josta IG minua tänään muistutti. Minusta näytin silloinkin ihanalta.

Oma viimeinen painonpudotuskertani oli helpoin kaikista, koska olin asian kanssa avoin ennen kaikkea itselleni ja aloin tehdä hommaa positiivisella otteella ja rakkaudella itseäni kohtaan, en kieltojen, rajoitusten, liian liikunnan tai laihduttelun kautta (joita kaikkia siis olin myös kokeillut). Lisäksi olin iskostanut päähäni sen ajatuksen, että olen niin hyvä tyyppi, että ansaitsen parasta. Ja sillä hetkellä parasta itselleni oli elämäntapojen muuttaminen, energian lisääntyminen, jaksamisen lisääntyminen ja kuin niiden bonarina tullut painonputoaminen, joka johti taas moneen muuhun seikkaan, kuten parempaan nukkumiseen ja kevyempään juoksemiseen.

Toki ymmärrän sen, ettei rakkaus itseä kohtaan ole kaikille helppoa. Olen itsekin elämäni aikana aina välillä vihannut vartaloani ja sättinyt itseäni. Jossain on ollut liikaa ja jossain liian vähän, vaikka olisin ollut kuinka hyvässä ulkoisessa fyysisessä kunnossa ja saati sitten silloin, kun en ole ollut. Tai sitten olen ollut mielestäni tyhmä ja sinisilmäinen. Mutta niin se vain upposi tähänkin kaaliin, että vihalla ei voita mitään, rakkaudella kyllä.

Kun siis opettelin hyväksymään itseni itseeni ja tunteisiini tutustumalla sellaisena kuin olin, pääsin paljon pidemmälle kuin rankaisemalla itseäni tai haukkumalla. Opin näkemään itsessäni kokonaisvaltaisesti paljon hyvää enkä enää kiinnittänyt huomiota fyysisiin heikkouksiin tai epäkohtiin, joiden en olisi halunnut olevan olemassa. Oivalsin, että olen niin paljon enemmän kuin lyllyt olkavarret tai keskivartalolihavuus. Tänään en muuttaisi itsestäni mitään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi kehoni tai mieleni jatka muuttumista ja ettenkö tekisi joka päivä hyviä tekoja itselleni. Nyt niitä vasta teenkin, sillä olen itseni kanssa niin sujut ja myös elämäni tärkein ihmissuhde.

Tässä sama nainen kuin ekassa kuvassa.

Ajattelenkin ja kokemuksestakin tiedän, että omasta itsestä negatiivisesti ajatteleminen on sekin vain tapa, joka on mahdollinen muuttaa. Sen voi muuttaa sillä, että alkaa ajatella itsestä ja arjesta myönteisesti. Kun myönteisyydestä tulee tapa, ei negatiivisuudelle ole enää tilaa. Itse en enää edes muista, milloin olisin viimeksi sanonut itsestäni itselleni mitään rumaa, en vuosikausiin. Koska miksi sanoisin? Jos haluan muuttaa jotain itsessäni tai arjessani, ei se tapahdu negatiivisen kautta. Keskittymällä omaan potentiaaliin ja omiin hyviin puoliin muutoksen tekeminenkin on paljon mukavampaa. Pidä siis mielessä se, mihin pystyt, älä sitä, mihin et pysty. Näe itsessäsi ne hyvät puolet mieluummin kuin ne puolet, joista et niin välitä.

Ajattelen, ettei itselle kannata koskaan sanoa mitään sellaista, mitä ei voisi sanoa jollekulle toiselle kasvotusten. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi sellaiseen. Ilon ja rakkauden kautta, eikös!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Parempia unia painopeiton alla

Syyllisyys haluaa kertoa jotain

Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona

Henkiset aamurutiinini

Alppitreenit Nuuksiossa

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

 

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin ja Alppimentorien kanssa

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin ja Alppimentorien kanssa

Olipahan viikonloppu, kipaisimme Nuuksiossa polkujuoksemassa! Noin 50 kilometriä ja 3 300 nousumetriä Nuuksion poluilla yhdessä alppijoukkueen ja Alppimentorien kanssa. Jonkin verran tuli jännitettyä viikonloppua, sillä en ole pitkään aikaan tehnyt noin pitkiä treenejä (7 h päivä pikku evästaukoineen), saati kahta samanlaista pitkää pätkää peräkkäisinä päivinä. 

Kisakausi starttaa nukkumalla – osallistun unen SM-kisoihin

Kisakausi starttaa nukkumalla – osallistun unen SM-kisoihin

Arvatkaas mitä! Kisakausi starttaa nukkumalla! Jotenkin ajauduin taas itselleni uuteen tilanteeseen, nimittäin Unen SM-kisoihin. Torstain ja perjantain välisen yön uinun muiden yksilösarjan kilpailijoiden kanssa hotellissa. Nukkuminen onkin ollut yksi lempiaiheistani viime aikoina, ja oikeastaan teen kaikkeni, jotta nukkuisin mahdollisimman hyvin. Tämäkin on luonnollisesti tullut arkeeni 

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä

Huhtikuu alkaa olla pian lusittu näin positiivisesti ajatellen ja omasta mielestä ne ihanimmat juoksukelit ovat saapuneet. Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä. Vaikka nykyään juoksen läpi talven ulkona enkä viime talvena käynyt säiden takia kertaakaan sisähallissa juoksemassa, kevät ja kesä ovat mielestäni juoksijan parasta aikaa erityisesti, kun saa juoksennella metsässä ja poluilla. Toki Helsingin merenrannatkin houkuttelevat nyt eri tavalla, koska räntää ei sada vaakatasossa suoraan naamalle ja tuule niin, ettei eteenpäin pääse. Sen sijaan aurinko hellii, valoa piisaa, meri välkehtii ja ensimmäiset veneetkin on jo bongattu ja saa juosta sortseissa ja t-paidassa. Mitä paremmaksi ilmat muuttuvat, sitä vähemmän tekee kyllä muutamaa punttitreeniä lukuun ottamatta mieli liikkua sisällä. Eikä ole muuten enää montaa sisäohjauskertaa, kunnes jään eläkkeelle tai vähintäänkin ohjaustauolle 20 sisäliikunnanohjausvuoden jälkeen.

Seuraan Instagramissa monia kuntoilijoita ja kisaajiakin, joista moni juoksee todella paljon. Mutta koska ihmisten elämäntilanteet, tavoitteet ja ajankäyttö ovat erilaisia, itseä ei kannata verrata kehenkään, mutta aina voi ja kannattaa inspiroitua! Olen siis inspiroitunut muiden hurjistakin kilsamääristä, isosti respektiä. 

Lauantaina oli näin nättiä!

Alle 60 kilsan juoksuviikkoja tänä vuonna

Itsellä ei ole takana tänä vuonna vielä yhtään yli 60 kilometrin juoksuviikkoa (mutta sellainen kevyt 150 km koittaa viimeistään heinäkuun alussa Alpeilla) ja olen juossut vaatimattomia määriä esimerkiksi puolentoista vuoden takaiseen verrattuna, mutta tosiaan turha on verrata edes vaikka entiseen itseen. Kilometrejä kertyy viikossa tällä hetkellä keskimäärin 30-40 ja nyt olen alkanut taas juosta työmatkoja. Työmatkajuoksun (4-10 km/lenkki joitain kertoja viikossa) lisäksi pyrin juoksemaan yhden pitkän lenkin (20+) tai tekemään yhden pitkän tunkkauksen (2-4 h) 10 päivän sisään. Joka toinen viikko teen myös yhden vetoharjoituksen (viimeksi 10 x 200 m). Näillä mennään nyt ja se riittäköön tällä hetkellä.

En tiedä, olisinko ilman viime kesäistä jalkapöydän murtumaa löytänyt tietäni takaisin lihaskuntotreenin pariin, joten lopulta murtumasta seurasi pelkkää hyvää. Salillahan en ole säännöllisesti käynyt useampaan vuoteen, koska lihaskunto pysyi yllä (tosin ei kehittynyt enää yhtään mihinkään) ryhmäliikuntaa ohjaamalla. Tällä hetkellä teen kotona kaksi lyhyttä, noin 10 minuutin leuanvetotreeniä usein juoksun kaveriksi (negatiivisia leukoja, roikkumista, negatiivisia punnerruksia ja lapapunnerruksia), lisäksi treenaan personal trainer Noora Kenttämaan kanssa kerran viikossa ja salilla käyn yksin myös kerran viikossa. 

Viime viikon treenilukkari näytti tältä:

ma pk-spinning- ja vk-spinning-ohjaukset 75 min + 60 min

ti punttitreeni 60 min personal trainerin kanssa

ke lepo

to lepo

pe 10 x 200 vedot + lämmittely ja loppuverkka 5 km

la pk-juoksu 17,5 km

su punttitreeni 60 min + vatsat kotona jumppapallolla 10 min

Tämän viikon treenilukkari näyttää tältä:

ma lepo

ti työmatkajuoksu 9 km

ke lepo

to 60 min punttis personal trainerin kanssa

pe niskaselkä-ohjaus 60 min

la Nuuksiossa polkujuoksua ja tunkkausta 7 h

su Nuuksiossa Swing Hilliä, polkujuoksua ja tunkkausta 7 h

14 tunnin treeniviikonloppu

Ensi viikonloppu tulee olemaan ainutkertainen poikkeus, saa nähdä, kuinka monta lepopäivää se vaatii. Muuten tuntuu siltä, että treenit ovat talvesta vähentyneet, mutta kun alkaa laskea, niin viikkotreenituntimäärä on aikalailla sama kuin talvellakin, mutta treenit ovat taas hieman monipuolistuneet. Juoksu pysyy matkassa tiiviisti mukana, mutta niin pysyy punttikin. Näillä jatkan, kunnes teen jotain toisin.

Tavoitteenani on tällä hetkellä juosta heinäkuun alppimatka (150 km/10 000 nousumetriä) ja elokuun Ultravasan (90 km/900 nousumetriä) ehjänä, hyväkuntoisena, hyvinvoivana ja terveenä läpi. Lisäksi tavoitteenani on vahva, terve ja jaksava keho, joka mahdollistaa helpon arjen. Nyt vaikuttaa siltä, että puntin, juoksun ja kehonhuollon yhdistelmä toimii itselläni.

Millaisia treenitavoitteita sulla on?

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Parempia unia painopeiton alla

Syyllisyys haluaa kertoa jotain

Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona

Henkiset aamurutiinini

Alppitreenit Nuuksiossa

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

 

 

Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?

Mikä on rohkeinta, mitä olet tehnyt viime aikoina?

Mikä on rohkeinta, mitä sä olet tehnyt viime aikoina, kysyin viikonloppuna Instagramissa. Syy kysymykseen oli myös itsekäs, sillä minusta tuntui, että tarvitsin pienen rohkeusbuustauksen. Arjessa on asioita, joiden haluan muuttuvan ja joita haluan muuttaa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, en ainakaan tällä hetkellä ole niin rohkea 

Arki – sata syytä olla kiitollinen

Arki – sata syytä olla kiitollinen

Herätä aamulla omasta sängystä 8 tunnin hyvien yöunien jälkeen virkeänä ilman herätyskelloa. Kiittää, että sai taas avata silmänsä, turvassa. Kysyä hiljaa mielessään, mitähän mahtavaa tänäänkin voi tapahtua. Juoda aamukahvi puolison kanssa, tehdä aamutoimet ja lähteä juoksemaan ystävän kanssa. Pystyä juoksemaan kahdensadan metrin vetoja niin kovaa, 

Onnistuminen voi vaatia useamman kerran – älä luovuta!

Onnistuminen voi vaatia useamman kerran – älä luovuta!

Olin hiljattain tilanteessa, jossa yritin saavuttaa erään toivomani tavoitteen jo toisen kerran pidemmän aikavälin sisällä. Kuitenkin tälläkin kerralla matkani kohti maalia tyssäsi samaan asiaan kuin ensimmäisellä kerralla. Sen sijaan, että olisin ajatellut, että okei, nyt olen yrittänyt jo kahdesti, nyt kyllä luovutan, mielessäni oli vain yksi ajatus: perkele sentään, kolmas kerta toden sanoo.

Epäonnistuminen ei itseasiassa edes tuntunut epäonnistumiselta, vaan sen sijaan koin olevani aika lailla viisaampi ja oppineeni asioita, joita voisin jatkossa hyödyntää, jotta saavutan tuon toivomani päämäärän. Ymmärsin, että haluan asiaa niin paljon, että olen valmis olemaan sen suhteen kärsivällinen. Toisin oli esimerkiksi painonpudotuksen kanssa jojovuosinani. Vaikka halusin pudottaa painoani, en ollut kovin kärsivällinen, vaan halusin asioiden tapahtuvan heti.

Ja tiedänpä hyvinkin, etten ole ainoa vastaavia tunteita kokenut. Minä onnistun -verkkovalmennuksemme meneillään olevan ryhmän fb-sivuilla on käyty keskustelua siitä, mikä on, kun painonpudotus ei tunnu onnistuvan, alkuinnostus lopahtaa, motivaatio sammuu ja tavoite tuntuu luiskahtavan käsistä kuin märkä saippua. Että vaikka tavoitetta haluaa, ei pysty aina toimimaan niin, että päivittäinen tekeminen palvelisi tavoitetta.

Älä luovuta! Vielä kannattaa yrittää! P.s. Puman paita on saatu, ja sen voi hankkia vain Stadiumeista.

Niin tunnistan itseni tästäkin keskustelusta – pudotinhan ”raskauskilot” kolme kertaa ennen kuin neljäs kerta toden sanoi. Jo neljännen kerran alussa tiesin, että se kerta tulee olemaan viimeinen painonpudotukseni ja poikkeamaan noista edellisistä kerroista. Ja koska päätin toimia eri tavoin kuin aiemmin ja lakata laihduttelemasta, en kokenut laihduttaneeni grammaakaan, vaan tuo 20 kiloa katosi vuoden sisään elämäntapoja muuttaessa. Ehkä kyse oli siitä, että tiesin koko ajan, että jos menen sieltä, mistä aita on matalin, toki laihdun, mutta pysyvä muutos tapahtuu elämäntapoja muuttamalla, ei millään pikakeinolla. Ja kun aikanaan ajattelin, ettei minulla ole aikaa muuttaa elämäntapojani, hukkasin kuitenkin tuohon jojokierteeseen kuusi vuotta. Siihen kului aikaa siis kuusi kertaa enemmän kuin elämäntapojen muuttamiseen ja lopulta painonpudottamiseen elämäntapojani muuttamalla.

Vielä kun keksisi sen, miksi ihminen toivoo monissa tavoitteissaan saavuttavansa ne nopean ratkaisun kautta. Kun se nopea ratkaisu harvoin on oikeasti nopea, jos vaikka nyt vertaa tuota jojotteluani ja lopullista painonpudottamistani.

Eräs ryhmäläisemme sitten linkkasi keskusteluun lihavuuslääkäri Pertti Mustajoen blogikirjoituksen, joka olikin varsin mielenkiintoista luettavaa. Olen itsekin haastatellut Perttiä, joka on painonhallinnassa yhä yksi maamme kovimpia asiantuntijoita.

Yksi kiinnostavia ja myös itseeni tismalleen sopivia asioita oli huomio siitä, että onnistuminen voi vaatia useamman kerran. Pertti kirjoitti, että yksi erään tutkimuksen merkittävimmistä tuloksista oli se, että onnistujista vähemmän kuin kolmasosa saavutti pysyvän tuloksen ensi yrittämällä. Yli puolella takana oli vähintään kaksi yritystä, ja heistä suurin osa oli ollut neljän laihdutusyrityksen jojoilijoita.

Pertti kirjoitti myös, että hän haluaisi, että yllä oleva tieto saavuttaisi kaikki laihduttamisessa epäonnistuneet suomalaiset. Että jos laihduttamisen jälkeen olet pari kolme kertaa lihonut uudestaan, saatat ajatella, että on turha enää yrittää. Mutta onnistuneiden laihduttajien viesti tulee tässä, ja se on, että ilman muuta kannattaa yrittää. Vaikka neljännenkin epäonnistumisen jälkeen.

Itselle painonpudotus ei ole enää ajankohtainen asia, ja ne uudet tavat, joita opettelin esimerkiksi ruokailun suhteen, tulevat nykyään niin selkärangasta, etten niitä tietoisesti ajattele. Silti aion ottaa tuon Pertin viestin käytäntöön muissa elämäntavoitteissa: ilman muuta kannattaa yrittää. Vaikka neljännenkin epäonnistumisen jälkeen.

Onnistuminen voi vaatia useamman kerran, epäonnistumisista oppii jotain ja aina kannattaa yrittää, jos tavoitetta, oli se mikä tahansa, haluaa oikeasti.

Mahtavaa viikon jatkoa! Kolmas kerta toden sanoo!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Parempia unia painopeiton alla

Tule kanssani polkujuoksemaan!

Syyllisyys haluaa kertoa jotain

Jalkapöydän murtumasta 8 kk – käynti jalkaterapeutin luona

Henkiset aamurutiinini

Alppitreenit Nuuksiossa

12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi

 

 

 

 

Matkalla kohti Alppeja – ensimmäinen 2 000 nousumetrin treeni koskaan tehty

Matkalla kohti Alppeja – ensimmäinen 2 000 nousumetrin treeni koskaan tehty

Lauantaina oli taas alppijoukkueemme yhteistreenin aika. Tällä hetkellä treenaamme joka toinen viikko yhdessä ja kahden viikon päästä vietämme koko viikonlopun yhdessä juosten. Kumpaankin päivään tulee noin 7-8 tuntia juoksua ja Nuuksion kukkuloiden tunkkausta. Tunkkauksella tarkoitetaan Antti Niinikosken sanoja lainatakseni mäen hidasta kapuamista ja erityisesti ylöspäin menemistä.