3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen
3 vuotta sitten tein elämänmuutoksen – ei paluuta entiseen. On kulunut yli kolme vuotta siitä, kun päätin lakata jojottelemasta, laihduttelemasta ja muuttaa elämäntapojani. Kuusi vuotta oli mennyt vaa’alla edestakas suhaten ja eilen kun selailin omaa Instagramiani hamaan alkuun saakka, esiinnyn siellä kyllä monessa eri koossa. Mutta sitähän se oli, vuoristorataa. Kun ohjasin paljon tunteja, laihduin, mutta kun vähensin ohjaamista tai pidin taukoja, lihoin. Eikä ihme, sillä enhän tuona aikana muuttanut mitään pysyvästi. Toki välillä yritin olla jollain dieetillä, mutta sellaisen lopputuloksen nyt ymmärtää jokainen. Koska en muuttanut elämäntavoissani mitään, lihoin aina lopulta takaisin, usein korkojen kera. Kyllähän ihminen laihtuu, jos liikkuu 15–20 tuntia viikossa, mutta koska runsas liikkuminen eli omalla kohdallani ryhmäliikunnan ohjaaminen ei aina onnistunut, huvittanut tai ollut mielekästä, jojoputki oli valmis. Ja muutenkin harva pystyy liikkumaan niin paljon, että voi sillä pitää painonsa kurissa. Minulle kävi kuten uransa lopettaneelle urheilijalle, joka toisinaan lihoo uransa jälkeen, onhan tästä esimerkkejä.
Tästä lähdettiin. Ja jojottelun aikana tähän aina palattiin.
Lopulta liikapainon määrä pyöri parissakymmenessä kilossa. Olin tuossa vaiheessa kulkenut jo pitkän tien korjatakseni itsetuntoni (tämä se vasta pitkä tarina olisikin) ja tehdessäni itsetutkiskelua oikeastaan päivittäin, ja vaikka olinkin paksummassa kunnossa, pidin itsestäni, enkä ole viimeiseen viiteen vuoteen itseäni mollannut tai inhonnut. Haaveilin silti tuolloin kolme vuotta sitten energisemmästä olosta ja tuntui, että silloinen epäsäännöllinen ja ei kovin laadukas ruokavalioni ja muutkin elämäntavat väsyttivät ja saivat olon ankeaksi. Toki syön sokeria edelleen ja eilen illallakin söimme pizzaa ja jäätelöä, mutta koska määrät ovat maltilliset ja ainakin 80 prosenttia päivän syömisistä ovat laadukkaita ja terveellisiä, tuollainen on vain elämää eikä painoa heilauta suuntaan eikä toiseen.
Sysäys oli lopulta kyllästyminen olooni, ei vaa’an lukemaan. Jälkikäteen ymmärsin, että halu lopettaa paitsi jojottelu kuin myös ennen kaikkea laihduttaminen, olivat lopullisen muutoksen alku, eikä motivaatiota joitain harvoja kertoja lukuun ottamatta ollut vaikea ylläpitää. Toki muistan sen, että minäkin olin kärsimätön ja olisin aluksi halunnut nopeasti tuloksia ja nimenomaan vaa’alla. Mutta koska olo alkoi muuttua paremmaksi kaiken aikaa, vaikka vaaka ei vielä muutosta näyttänytkään, lakkasin stressaamasta painosta, mikä oli todella hyvä juttu. Ja kyllähän se paino sieltä sitten laski sen parikymmentä kiloa, ja on muuten pysynyt siinä samassa (68 kg) jo pari vuotta. Elämäntapani ovat niin erilaiset, että tiedän, että en koskaan enää palaa entiseen. Syön säännöllisesti, syön jotain proteiinia lähes joka aterialla (se pitää minut kylläisenä), urheilen, kävelen paljon ja olen arjessa aktiivinen ja nukun pääosin hyvin. Kun arjen peruspalikat ovat kunnossa, on painonhallinta helppoa eikä sitä tarvitse edes arjessa miettiä.
Tässä 2016. Ennen lopullisen elämänmuutoksen aloittamista.
Olin tuon kuuden jojovuoden aikana ajatellut, että minulla ei ole aikaa tehdä elämänmuutosta, joka antoi minulle olla luvan olla aloittamatta elämänmuutoksen tekemistä. Miten väärässä olinkaan! Arjessa moni asia muuttui helpommaksi, kun aloin miettiä juuri niitä päivittäisiä tekoja, joita voisin hyvinvointini eteen tehdä. Enkä näin jälkikäteen ymmärrä, mitä kuvittelin aikanaan saavuttavani muutaman viikon dieeteillä. Kyllä se niin on, että harvoille sopii itsensä rajoittaminen tai liian tiukan dieetin seuraaminen (toki esimerkiksi allergiat ovat asia erikseen). Jokainen tietää, etteivät nopeat ratkaisut tuo pysyviä muutoksia. Mutta silti ihminen on kärsimätön, mikä on inhimillistä. Kuitenkin elämänmuutos pitää ottaa osaksi sitä tavallista arkea, jotta sen saa osaksi sitä arkea. Ja lopulta huomaa, ettei enää tee elämänmuutosta, vaan on se elämänmuutos.
Voin kirkkain silmin nykyään sanoa, että omalla kohdallani on käynyt näin. Tein elämänmuutosta kärsivällisesti vuoden, jonka aikana elämäntavat muuttuivat rutiiniksi. Minusta tuli tekemäni muutos, ja se on yksi parhaita asioita, joita olen itselleni tehnyt.
Salilla alkulämppää viikko sitten.
Uuteen nousuun -kirjassanihan avaan tätä kaikkea enemmän. Sen voi lainata kirjastosta, kuunnella äänikirjana ainakin Storytellillä, Bookbeatilla ja Nextorylla. Kirjan saa hankittua myös Suomalaisesta kirjakaupasta, Akateemisesta kirjakaupasta tai Adlibriksesta.
Ihanaa itsenäisyyspäivää, voi hyvin!
Jenny
Tule Instagramiin!
Tule Facebookiin!
Lue myös:
Sari
Sinun innoittamana aloin minäkin vajaa vuosi sitten laittamaan elämäntapaani remonttiin. Remontti on edennyt pienin askelin, joten muutoksetkaan eivät ole suuria. Sen sijaan pysyviä, uskon niin. Suurimmat muutokset ovat varmaan nähtävissä suhtautumisessani liikuntaan. Aiemmin tein sitä siksi, että tiesin sen tekevän hyvää minulle. Nyt teen sitä siksi, että tunnen sen tekevän hyvää. Lisäksi kokeilin tammikuussa tipatonta. Se se vasta hyvältä tuntuukin! Uskomatonta, mitkä vaikutukset sillä oli: unenlaatu parani, olo muuttui energisemmäksi ja mieli pirteämmäksi (vähemmän alakuloa ja epäilyä omiin kykyihin). Allekirjoitan sanomasi: ”Paluuta entiseen ei ole.”
Kiitos Jenny blogistasi ja kirjastasi! Energistä talven jatkoa!
jenny
Kiitos Sari ihanasta viestistä! Menin ihan kananlihalle sitä lukiessa, vau! Tosi upeita juttuja, ja erityisesti toi ilahduttaa mua, kun kirjoitat, että nyt liikut, koska TUNNET sen tekevän hyvää. Tosi hienoa! Mä uskon, että just noi omat tuntemukset on tärkeitä, kun alkaa opetella uusien asioiden ujuttamista elämään. Koska kyllähän me usein tiedetään, että joku tekis meille hyvää, mutta sitten kun sen kokee ihan itse, tulee siitä ihan erilainen juttu.
Pienet askeleet ja pienet muutokset ovat tosiaan ainakin mun kokemuksen kautta se tie siihen pysyvään muutokseen. Ja olen nähnyt sen monilla muillakin. Pikareittejä ei ole, eikä ”ilmaisia lounaita” 🙂 Hyvinvointi on pienten asioiden toistamista ja kokeilua, mikä sopii itselle.
Ihanaa talven jatkoa ja kevättä sulle! Kiitos vielä ilahduttavasta viestistä <3