5 virhettä, jotka tein painonhallinnassa

Nyt kun en ole enää pitkään aikaan tehnyt elämänmuutosta, vaan olen jo kauan ollut se elämänmuutos, on aika kurkata taas vähän taaksepäin, mitä tulikaan tehtyä. Tuli pudotettua se 20 kiloa, mutta tuli tehtyä myös virheitä, erityisesti noiden 6 jojotteluvuoden aikana. Tässä merkittävimmät mokani:

1 Luulin, ettei minulla ole aikaa tai energiaa muuttaa elämäntapoja

Miten väärässä olinkaan. Pikadieetit ja nopeat, ei toimivat keinot vaativat aikaa ja energiaa ja asia pyörii jatkuvasti mielessä, jolloin ihmisestä voi tulla elämäntapalaihduttaja. Mutta kun homman tekee kerran kunnolla, on kärsivällinen ja oikeasti alkaa tehdä parempia valintoja esimerkiksi syömisten suhteen, ei tarvitse jatkuvasti olla laihduttelemassa.

Se, kun aloin muuttaa elämäntapojani, ei suinkaan vienyt ylimääräistä aikaa, vaan ainakin nyt jälkikäteen tuntuu, että aika on melkeinpä lisääntynyt, koska voin niin paljon paremmin esimerkiksi sen takia, että syön niin paljon paremmin kuin ennen. Hukkasin 6 vuotta jojotteluun ja siihen, että painonhallinta pyöri päässäni vähän väliä. Lopulta pudotin liikakilot vuodessa ja opettelin uudet ruokatavat, jotka ovat nyt rutiinia, enkä kokenut, että olisin laihduttanut grammaakaan.

2 Rajoitin syömisiäni ja olin liian ehdoton

Kun laihduttelin noiden jojovuosien aikana, saatoin syödä viikon pari parsakaalia, kanafileitä ja raejuustoa. Katselin netistä ja lehdistä esimerkkiruokavalioita, joita sitten toteutin liian yksipuolisesti. Tai sitten söin liian vähän aamupalalla ja lounaalla, ja iltaisin söin kaiken, minkä edessäni näin, koska olin nälkäinen.

Kun taas halusin muuttaa elämäntapojani, opettelin syömään paremmin, enkä kieltänyt itseltäni mitään. Aluksi söin herkkuja vain viikonloppuisin, mutta koska määrät eivät ole enää massiivisia vaan saatan syödä 5 lakupalaa tai rivin suklaata, en enää mieti, milloin voisin makeaa syödä, vaan syön sitä tietoisesti silloin, kun huvittaa ja nautin siitä.

Sen sijaan, että elämänmuutoksessa olisin rajoittanut syömisiäni, huomasin pian, että minähän syön paremmin ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Aloin vain katsoa vähän tarkemmin, mitä söin, ja esimerkiksi lisäsin kasvisten määrää radikaalisti. Olin myös tottunut siihen, että vähän väliä oli nälkä, koska söin miten sattui. Kun sitten aloin ensin syödä 6 kertaa päivässä, nälkää ei enää tullut, eikä mielitekoja esimerkiksi makeaan tai rasvaiseen, koska olin tasaisesti kylläinen. Kunnollisella ja riittävällä syömisellä on merkittävä rooli painonhallinnassa.

3 Olin laihduttanut liikkumalla

Kun aloitin elämänmuutokseni, liikuin vain 3 tuntia viikossa, mikä itselleni oli vähän verrattuna esimerkiksi aktiivisiin liikunnanohjausvuosiini. Olinhan aiemmin laihduttanut liikakilot kolmessa kuukaudessa liikkumalla ohjaamalla monta tuntia liikuntaa päivässä. Tuollakin esimerkkikerralla kilot tulivat sitten heti takaisin, kun vaihdoin työpaikkaa, lakkasin ohjaamassa enkä juuri liikkunut muutenkaan. Viidessä kuukaudessa kilot olivat palanneet korkojen kanssa ja olin taas lähtöpisteessä ihmettelemässä, mitä oikein tapahtui. Toki liikunnalla ja erityisesti arkiaktiivisuudella on merkitystä painonhallinnassa, mutta se on silti huono keino kilojen pudottamiseen. Tärkeintä on tehdä muutoksia, joita voi jatkaa myös sitten, kun on siinä tavoitepainossa. Nykyään liikun taas enemmän, mutta en painonhallinnan takia, vaan pysyäkseni terveenä, esimerkiksi purkaakseni stressiä ja koska rakastan liikkumista.

4 Huijasin itseäni, että tein kaikkeni

Itseä on helppo huijata, vaikka vieläkään en tiedä, miksi niin tein. Jotenkin onnistuin uskottelemaan, että tein kaikkeni, vaikken oikeasti tehnytkään. Toinen käsi saattoi oikeasti olla sipsikulhossa ja toinen syödä salmiakkia, ja silti ihmettelin, miksi mitään ei tapahdu, kun niin kovasti muka yritän.

Vasta, kun olin itselleni täysin rehellinen, tunnustin, että tässä ollaan nyt ja tästä haluan jatkaa eri tavalla eteenpäin, alkoi tapahtua. Mietin myös, mitä sellaisia keinoja olin kokeillut, jotka eivät olleet tuoneet pysyvää tulosta. Viimeisellä kerralla päätin unohtaa ne samantien, ja löytää uusia keinoja, kuten säännöllisen ruokarytmin, proteiinin lisäämisen aterioille ja annoskokojen pitämisen kohtuullisena.

Ja vaikka olin onnistunutkin kilot pudottamaan, olin aina yhtä hämmästynyt, kun kilot sitten palasivatkin ja olin jälleen epäonnistunut painonhallinnassa. Nyt kun katson asiaa taaksepäin, siinä ei ole mitään hämmästeltävää. Toki kilot palasivat, koska tavoitteen saavutettuani palasin niihin elämäntapoihin, jotka olivat minut lihottaneetkin. Olin pudottanut kiloja pikakeinoilla, eikä kukaan voi jatkaa niitä pikakeinoja loputtomiin, niissä ei ole kyse elämäntapojen todellisesta muuttamisesta, vaan laastarista, joka irtoaa ennemmin tai myöhemmin.

5 Olin kärsimätön ja luulin, että tarvitsen itsekuria

Toivoin saavani tuloksia heti. Viikossa olisi pitänyt jo tapahtua jotain radikaalia, vaikka eivät ne kilot viikossa olleet kertynytkään. Aluksi jouduin muistuttamaan itseäni usein siitä, että kun vain teen asioita eri tavalla kuin aiemmin, uusia tuloksia syntyy varmasti. Ja niinhän se oli. Ei voi saada samaa lopputulosta, jos tekee eri tavalla kuin ennen.

Itsekuria ei mielestäni tarvita elämänmuutoksessa. Sen sijaan tarvitaan kärsivällisyyttä. Pitää jaksaa malttaa silloinkin, kun tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja huutaa, että ihassama. Sellaisella hetkellä on hyvä tunnustella fiiliksiään ja vaikka sanoa ääneen itselleni: ahaa, nyt mua ärsyttää, koska muutos tapahtuu hitaasti ja haluaisin tuloksia HETI. Annan ärsytyksen tulla ja olla, mutta en takerru siihen, vaan muistan, että kun kärsivällisyydellä jatkan uusien asioiden opettelua, saan myös uusia tuloksia.

Herääkö ajatuksia? Mahtavaa päivää!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä