Mitä haluat elämältäsi?
Mitä sinä haluat elämältäsi? Kuinka hyvin toiveesi toteutuvat tällä hetkellä? Noita kahta lausetta kannattaa aika ajoin pohtia. Ihminen kun niin helposti luisuu sinne itselleen epäsopivaan eikä edes ymmärrä, että asioiden muuttaminen ja muutos olisivat mahdollisia.
Terveisiä freelancerin elämästä. Niin se taas perjantai jolkottaa ja viikko on pitänyt sisällään vaikka mitä. Olen ohjannut jumppaa, käynyt itse valmennettavana, nähnyt kollegoita, käynyt toimeksiantajan luona suunnittelemassa talven palstoja, palaveroinut, haastatellut, ideoinut, blogannut, nähnyt ystäviä lounaalla, käynyt pressi-infoissa, siivonnut kotona ja ollut perheen kanssa. Normiviikko siis.
Kaiken säntäilyn lomassa olen miettinyt sitä, onko tämä nyt sitä, mitä haluan tehdä. Mutta tulin jälleen siihen tulokseen, että näin on nyt ja sitten joskus myöhemmin ehkä toisin. Tällä hetkellä koen, ettei minun tarvitsekaan tietää, mitä vaikka ensi keväänä tapahtuu. Riittää, että olen tyytyväinen nyt ja tienaan sen verran, että katto on pään päällä ja laskut maksussa. Ja vaikka toimeentulo on hyvin epäsäännöllistä, olen lakannut stressaamasta. Se riittää, että perusasiat ovat kunnossa. Juuri nyt tämä sekalainen paletti sopii itselleni. Nykyään vain aistin, olenko oikealla raiteella. Käytännössä jos jokin asia yhtään epäilyttää ja joudun pohtimaan sitä pidempään, hyvin usein se myös osoittautuu itselleni vääräksi.
Oma tunne kertoo, mikä itselle sopii
Ja miten edes voisinkaan mennä nyt jonnekin päivätöihin, kun niin siistejä juttuja tapahtuu koko ajan. Saan nytkin kirjoittaa, valmentaa ja luennoida ja lisäksi jumpata ja ohjata. Pyrinkin arjessani keskittymään asioihin, jotka tuntuvat itsestäni hyvältä. Teen asioita, joita haluan tehdä. Pyrin välttämään asioiden tekemistä pakolla. Ja jos joku asia tuntuu huonolta, se tuskin on itselleni hyväksi.
Välillä tunnun etenevän tässä kyllä kantapään kautta, mutta sekin on mahtavaa, että koko ajan oppii lisää. Enkä nyt puhu mistään siivoamisesta tai muista asioista, jotka nyt vain on elämässä “pakko” tehdä. Kun oikeasti pysähtyy tunnustelemaan, miltä jokin asia tuntuu, aika hyvin sitä ajan kanssa alkaa osata irrottautua sellaisista asioista, tilanteista ja ihmissuhteistakin, jotka eivät enää ole toimivia. Sillä miksi tuhlata aikaa asioihin, jotka ovat itselle epäsopivia?
Sitä kyllä löytää kaikesta tarjonnasta ne itselle sopivimmat vaihtoehdot. Toki monet asiat vaativat, että ihminen sietää hieman epämukavuutta ennen palkintoa, mutta jos koko elämä tuntuu yhdeltä epämukavuudelta, silloin on aika tehdä jotain toisin. Oma tunne onkin hyvä mittari kertomaan, mikä sopii itselle ja mikä ei.
Asioille löytyy oma, täydellinen ratkaisunsa
Kaikki tekeminen tai kokeminen ei tietenkään aina ole yhtä ruusuilla tanssimista vaan joskus hieman tasapaksuakin ja vaikeuksia tulee vastaan, se on selvä. Mutta kun uskoo mahdollisuuksiin ja vaihtoehtoihin, rohkenee luottaa, niin huomaa, että kaikelle löytyy oma, täydellinen ratkaisunsa.
Sitä paitsi vanhan, itselle tarpeettoman tai epäsopivan haihtuminen tai siitä irti päästäminen tarkoittaa uuden syntymistä. Aina kun itse olen luopunut jostakin, joskus jopa vasten tahtoani ja pitkän taistelun jälkeen, asiasta irrottautuminen on lopulta tuonut jotain uutta, freesiä ja entistä parempaa elämääni. Siihen on vain ensin tarvittu tilanteen hyväksymistä. Tästä tulee mieleeni sekin, kun määräaikainen työsuhteeni loppui viime kevänä. Pari kuukautta stressasin asiaa, murehdin ja mielessäni vastustin, mutta katsokaapa nyt, täällä sitä ollaan vallan tyytyväisenä, oman arjen kuningattarena!
Totumme kaikkeen, siihenkin, mikä ei sovi meille
Sitä vain niin helposti tottuu monenlaisiin asioihin, jopa sellaisiinkin, joita emme oikeasti halua arkeemme. Joskus mukana saattaa olla myös yksinkertaisesti sitä, että ei osaa tai uskalla sanoa ei. Joskus tuntuu siltä, että jotkut mieluummin miellyttävät enemmän muita kuin itseään. Ja toisaalta, miksi tyytyä ihan ok:hon, kun voi saavuttaa vielä enemmän ja oikeasti elää sitä unelmiensa elämää.
Toki unelmaelämässäkin on haasteita ja vastoinkäymisiä, mutta oikeasti jos suurin osa päivän tekemisistä on sitä, mitä oikeasti sydämessään tahtoo tehdä, ja suurimman osan ajasta on iloinen ja nauttii arjesta, on todellakin oikealla tiellä. Se ei tarkoita sitä, etteikö enää ikinä tarvitsisi tiskata tai etteikö ongelmia ja surua tulisi, mutta ne satuttavatkin tilanteet osaa käsitellä toisella tapaa kuin ennen, kun on vahva ja varma siitä, että on siellä, missä kuuluukin olla, juuri nyt.
Ja hei, ihan liikaa mietimme esteitä! Sen sijaan kannattaa mieluummin miettiä sitä, miten me saavutamme haluamamme. Juuri nyt voi alkaa toimia, aika on oikea. Me kaikki voimme päästä tavoitteisiimme. Ei ilo elämässä, arjesta nauttiminen ja unelmien toteutuminen ole mikään harvojen ja valittujen juttu, vaan asia, joka kuuluu meille kaikille.
Parasta perjantaita sinulle! Toteutukoot syvimmätkin toiveesi. Kunhan ensin mietit, mitä haluat elämältäsi!
Nanne
Me oltiin eilen koko perheen voimin (mies ja koira) koko päivä retkeilemässä metsässä ja taas mietin, että tämä on juuri sitä mitä haluisin tehdä… Mutta sit toisaalta taas, olen myös hyvin iloinen että saan tehdä sitä edes viikonloppuisin ja niistä saan virtaa niin paljon tuohon normaaliin arkeen, että kyllä taas jaksaa.
Että ehkä sit loppujen lopuksi haluankin sitä, että saan aina silloin tällöin retkeillä. Ehkä siitäkin katoaisi SE hohto, jos sitä saisi tehdä päivittäin….
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Nanne kommentistasi! Itse teen sitä, mitä haluan tehdä, lähes päivittäin, eli kirjoitan ja liikun, ja kyllä se ihan työltä tuntuu 🙂 Vaikka toki usein koen niitä vau, tää on ihan sairaan mahtavaa -hetkiäkin. Uskon siihen, että on hyvä tehdä niitä mitä haluan tehdä juttuja myös vähemmän, kaikesta ei tarvitse tehdä ammattia ja duunia itselleen just sen takia, että ei se hohto karise. Kaikkeen kun ihminen tottuu ja kyllästyykin.
Toi retkeily kuulostaa niin ihanalta. Itselläkin selkeästi tarve päästä useammin metsään, pitäisi vähän suunnitella, miten sen saisi kaupungissa helposti onnistumaan. Onhan esimerkiksi Nuuksio lähellä ja haaveilen siitä, että pääsisin käymään Kouvolassa Repovedellä, siitä olen kuullut paljon kehuja.
Mahtavaa viikon alkua sulle, pitääkin sännätä blogiisi katsomaan, onko metsäisiä kuvia tarjolla 🙂
Nanne
Repovesi on minullakin haaveissa. Meidän pitäisikin järkätä sinne joku naisten voimaantumis metsäilyreissu…. Retkeilyä, ulkoilua, saunomista, hyvää ruokaa, maailman parantamista ja kunnon yöunet ♥
Jenny Belitz-Henriksson
No olisko vähän mahtava sellainen, loistava idea! Retriitti luonnon helmassa. Pidetään mielessä ja suunnittelumyssy päässä 😀