Uusia hulluja unelmia ja mukavuusalueelta astumisia

Uusia hulluja haaveita ja mukavuusalueelta astumisia! Kuten kämppä Eiranrannasta ja juoksu Helsingistä Porvooseen. Tähän voin sanoa vain yhden asian ja se on Why not!

Syksy on itselleni uudistumisen aikaa, niin on aina ollut ja niin varmaan tulee aina olemaankin. Ja vaikka nyt on vasta ainakin lämpötilallisesti vasta keskikesä, olen jo haaveillut ties mistä. Puolisoni on kuunnellut joitain unelmiani naurahdellen, mutta siihen totesin vain, että haaveita pitää olla. Mutta toki voi olla hassua, että toinen suu vaahdossa on muuttamassa milloin Eiranrantaan ja milloin Mallorcalle, siis sitten joskus.

Ai miten niin en voi juosta Helsingistä Porvooseen? Gyl.

Mutta on niitä sellaisiakin unelmia, jotka voin toteuttaa lähitulevaisuudessa. Eräällä juoksulenkillä aloin pohtia sitä, että haluan opiskella uutta kieltä. Jostain syystä eestin kieli ja espanja olivat ne, jotka putkahtivat päähäni. Haluaisin myös asua jossain ulkomailla, vaikka sitten vain joitain kuukausia, jotta pääsisi fiilistelemään, millaista se arki on, luultavasti ihan yhtä tavallista kuin Suomessakin. Saksassa olen viettänyt vuoden vaihto-oppilaana ja asuin saksalaisessa perheessä. Vajaa kymmenen vuotta sitten suunnittelin Berliinin muuttoa. Saa nähdä, ehkä sitä viimeistään löytää itsensä eläkepäiviltä jostain lämpöisestä. Ja ”eläkkeellehän” aion jäädä viimeistään viiskymppisenä!

Mutta tuo kielen opiskelu on ajankohtaisempi, ja olenkin alkanut nyt katsella, millaisia eri vaihtoehtoja olisi. En ole varma, voinko syksyllä irrottaa aikaa kielen opiskeluun esimerkiksi työväenopistossa, joten kaikki muutkin vaihtoehdot kiinnostaisivat. Mietin myös, jos voisi juostessa kuunnella jotain ”kielikasetteja” ja oppia siinä samalla, kun jalat tekevät hommia. Viime aikoina olen tosin taas juoksennellut ilman musiikkia, koska silloin on parempi rauha ajatella asioita ja antaa asioiden myös itsenäisesti putkahtaa mieleen. Vielä arvon noiden kahden kielen välillä, kumpaa alan ensin ottaa haltuun, eestiä vai espanjaa. Kummastakin saattaisi olla hyötyä jatkossa! Suunnittelin jo eilen asunnon vuokraamista Tallinnasta (tai Mallorcalta), mutta siirretään nämä unelmat toistaiseksi sinne sitten kun -laatikkoon!

Porvoo on kyllä kaunis kesäkaupunki!

Toisaalta olen ihan fiiliksissä siitä, että olen alkanut taas unelmoida ja se vanha minä, joka innostui hetkessä jostain asiasta, oli heti tarttumassa toimeen ja varaamassa tyyliin jo lentolippuja tai ottamassa muuten ekaa askelta kohti unelmaa, on palannut! Tässä mentiin pitkiä pätkiä, etten osannut oikein unelmoida mistään. Kun asuimme pari vuotta siinä karmeankuntoisessa vuokra-asunnossa 1950-luvun keittiön ja toimimattoman kylpyhuoneen kanssa (pitkä tarina, mutta löytynee jostain täältä blogista), niin silloin unelmoin toimivasta keittiöstä, suihkusta, jossa käydessä ei polttaisi selkää ikivanhaan, tulikuumaan patteriin, pyykinpesukoneesta ja astianpesukoneesta. Sitten kun ne sain ja vieläpä bonuksena lattialämmityksen kylppärissä, en osannut pitkään aikaan haaveilla oikein mistään, sillä minullahan olivat ne kaikki yllämainitut asiat, joita olin elämääni niin palavasti halunnut. En enää joka aamu herää sillä fiiliksellä, että vitsi miten ihanaa on asua nykyisessä kodissa ja onpa hienoa, että suihku on moderni eikä jostain 70 vuoden takaa, mutta yhä vielä monta kertaa viikossa fiilistelen kiitollisena kotimme isoja ikkunoita ja mukavuuksia, jotka suurimmalle osalle meistä länsimaalaisista ovat arkipäivää.

Vaikka itsekin tiedän, että osa unelmistani eivät ole niin totisinta totta, minusta on hauska fiilistellä, millaista elämä voisi olla. Maanantaina kävin ensimmäistä kertaa Löylyssä ja siellä vahvistui päätös siitä, että kyllä, haluan vielä asua Eiranrannassa niin korkealla, että kun aamulla silmäni avaan, näen ensimmäisenä meren. Kuusivuotiaani sitten ehdotti, että enkö voisi nyt nykyisessä kodissamme liimata kattoon isoa meriteemaista kuvaa, jolloin näkisin jo nyt ensimmäisenä meren, kun silmäni avaan!

Eilen, kun ennen juoksulenkkiäni kävimme Porvoossa ruokailemassa, keksin, että haluan juosta Helsingistä Porvooseen ja hommata siskoni ajamaan huoltoautoa, joka kuljettaa vettä ja energiaa, ja tuo minut ja puolisoni takaisin kotiin sitten maaliviivalta! En ole vielä päättänyt viikonloppua, mutta sen olen päättänyt, että lokakuussa juoksen Helsingistä Porvooseen. Onpa taas maratonin jälkeen joku tavoite, joka motivoi juoksemaan!

Niin on nättiä!

Yksi asia, jota harjoittelen tässä samalla kun unelmoin, on mukavuuskuplastani ulos tulemista. On nimittäin yksi asia, jota olen kammonnut, ja se on leikkimieliset tai seikkailuhenkiset kisat, olivat ne sitten juoksutapahtumia, toisiin tutustumisleikkejä uudessa opinahjossa tai hääleikkejä. Vaikka en kovin vakava olekaan, en vain omasta mielestäni ole tuota tyyppiä ollenkaan.

Siksi onkin suuri edistysaskel, kun otin vastaan Monnan ja Tuukan kutsun osallistua Helsingissä 2.9. ja Turussa 30.9. järjestettävään City Survivors -kisaan. Valitsin paikaksi Turun, sillä en ole koskaan juossut siellä ja osallistun tapahtumaan tiiminä tyttäreni kanssa, joka on asunut kaupungissa puolisen vuotta. Tuukan sanoja lainatakseni City Survivors on Amazing Race -henkinen seikkailupeli, jossa kilpailijat pääsevät haastamaan itsensä kaupunkiviidakossa. Kilpailussa edetään parin kanssa juosten, kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla ja etsitään ympäri kaupunkia sijoitettuja rasteja vihjeiden ja arvoitusten avulla. Well, sinne olen nyt menossa! Jos innostut, niin City Survivorsin nettisivuilla saat osallistumismaksusta heinäkuun loppuun saakka 10 euron alennuksen koodilla ”Jenny”. Olen jo treenannut omaa asennemuutostani leikkimielisyyttä ja seikkailuhenkeä kohtaan ja odotan innolla, että pääsen lapseni kanssa juoksentelemaan pitkin Turkua kisan muodossa! Toivottavasti en löydä itseäni Paimiosta tai Naantalista.

Vielä noihin haaveisiin ja tavoitteisiin. Koska jokainen idea ja haave ei välttämättä konkretisoidu fyysisesti, niin jotta sieltä löytyvät ne helmet, kannattaa haaveilla, unelmoida ja ideoida niin paljon kuin sielu sietää! Kyllä ne omat todelliset toiveet sieltä sitten kirkastuvat ja ne eivät niin välttämättömät karsiutuvat pois. Unelmointi on hauskaa ajanvietettä (olisiko se jopa ehkä leikkimielistä!!) eikä sinun unelmasi ole keneltäkään toiselta pois, eivät edes silloin, kun ne toteutuvat. Muista se!

Ihanaa kesäpäivää sinulle! Lisää instagramissa!

Jenny