Jokaisen juoksijan kannattaisi saada edes joskus palautetta juoksutekniikastaan
Aargh, ei ole kuulkaas juokseminen helppoa! Tänään teki mieli paiskata lenkkari seinään ja lakata juoksemasta. Onneksi paikalla olivat maailman kivoimmat ja kannustavimmat Vauhtisammakko-valmentajat Anni ja Mikko, joten tuo lenkkarin viskominen jäi vain tyhmäksi ajatukseksi. Jokaisen juoksijan kannattaisi edes joskus saada palautetta juoksutekniikastaan. Sillä voi olla juoksuun iso merkitys.
Mutta tuollainen mä en osaa mitään -fiilis tuli tänään Vauhtisammakon juoksutekniikkakuvauksissa. Kipitimme Esportin sisäradalla, juoksuamme videoitiin ja saimme juoksusta palautetta ja tekniikkaamme korjattiin. Juoksuasentoni ja -tekniikkani ovat korjaantuneet jo paljon viimeisen vuoden kuluessa, mutta aina vain löytyy säädettävää! Askel oli turhan pitkä, kosketus maahan tapahtui liikaa päkiän ulkosyrjällä, vasen nilkka lompsui ja jalka haki kehon takana outoa turhaa mutkaa, hartiat olivat eri paria ja rintaranka kireä kuin viulunkieli lonkankoukistajista puhumattakaan. Onneksi juoksuasennosta löytyi myös hyvää ja pelkästään 45 minuutin aikana tapahtui massiivista eteenpäin menemistä ja positiivista kehitystä.
Onnistuin korjaamaan paljon asioita lyhyessä ajassa.
En ollut kuvitellut ollenkaan, että juoksutekniikkani olisi täydellinen (jos sellaista voi aina ollakaan). Minusta on otettu paljon juoksukuvia, joita olen myös itse oppinut analysoimaan tässä matkan varrella. Suosittelenkin kuvien ja videon ottamista aika ajoin jokaiselle, joka juoksee edes semitosissaan, koska jos suurin piirtein ymmärtää juoksutekniikan perusteita, niin kuvamateriaalista huomaa usein niitä omia suurimpia puutteita. Ja kun niitä karsii, voi säästyä esimerkiksi erilaisilta rasitusvammoilta, juoksu voi nopeutua ja muuttua helpommaksi.
Olin itsekin pistänyt merkille esimerkiksi sen, että vasen jalkani tekee pientä mutkaa kehoni takana ja esimerkiksi lantion asentoa olen pyrkinyt korjailemaan tässä matkan varrella. Juoksuasento pysyikin tänään kohtuullisen hyvänä. Tuo jalan vispaus kehon takana saatiin poistettua kokonaan. Myös askelkontakti maahan alkoi tulla enemmän lantion alle ja isovarpaan sekä sen viereisen varpaan päälle eikä enää niin voimakkaasti päkiän ulkosivulle kuin aiemmin.
Oli todella hyödyllistä nähdä omaa juoksua videolta. Itse tarkkailen juostessani paljon myös muita juoksijoita, koska siitä oppii itsekin ja tottahan on, että tuolla näkee monenlaista menijää ja moni voisi hyötyä ihan lyhyestäkin palautteesta. Jos omaa juoksua ei näe mistään, on vaikea alkaa korjata virheitä, joista voi olla haittaa, koska ei niitä vain tiedosta.
Tämä päivä oli siis hyvin hyödyllinen ja uskon, että jatkossa juokseminen on taloudellisempaa, tehokkaampaa eikä energiaa kulu säätämiseen, vaan etenemiseen. Vaikka välillä on vain ihanaa juosta eikä sen tarkemmin miettiä kropan asentoa, välillä on myös hyvä keskittyä siihen, miten ne koivet maahan osuvat, miten jaksaa kannatella kehoa, missä kädet ovat, entä katse.
Ja vaikka tänään ensimmäinen fiilis oli se, että hitto, miten voi olla näin vaikeaa, niin onneksi jostain nousi sisu, että perkele, opetellaan nyt sitten juoksemaan paremmin kuin koskaan aiemmin. Kävin vielä tekniikkaopastuksen jälkeen yläkerrassa juoksemassa viitisen kilometriä ja yritin tarkkailla asentoani ja kerrata mielessäni äsken oppimaani.
Mikko tarkkailee, Anni neuvoo ja mösjöö kuuntelee.
Tämä oli kolmas treenini influenssan jälkeen ja pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että pääsen taas normitreeneihin kiinni. Tässä ei siis auta muu kuin juosta lisää ja juosta paljon, koska uskon yhä, että juoksemaan oppii juoksemalla. Ja sillä on toki merkitystä, että on joku, joka opettaa korjaamaan asentoa ja antaa juoksusta palautetta edes silloin tällöin.
Kehonhuolto on nyt myös toinen, johon on panostettava. Vaikka venytteleminen, foamrollerilla rullailu ja jooga olivat vielä hiljattain mallikkaasti mukana kuvioissa, niin kiireen ja sairastelujen myötä ne ovat jääneet hunningolle. Sanoinkin puolisolleni (joka oli ensimmäistä kertaa koskaan saamassa palautetta juoksemisestaan) että miten sitä ehtii enää töissä käydä, kun pitää juosta, huoltaa kehoa ja vielä olisi hyvä treenata myös lihaskuntoa, jotta jaksaa juosta!
Ei muuta kuin uuteen nousuun ja oppimaan lisää juoksemisesta! Mitä enemmän tätä päivää ja saamiani vinkkejä ajattelen, sitä enemmän alan olla turhautumisen sijaan innoissani. Koska toisaalta se, että voi oppia niin paljon lisää ja kehittyä hurjasti paremmaksi, pitää kyllä juoksumotivaation korkealla. Tästä lähdetään siis nöyränä ja ahkerana kohti parempaa juoksutekniikkaa, pidempiä matkoja, kovempia aikoja mutta juoksun iloa vaalien, koska #löparglädje on hommassa parasta.
En voinut olla tänään(kään) miettimättä sitä, miten hienoa on se, että voin juosta. Se ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja ymmärrän arvostaa sitä jokainen kerta enemmän, kun olen juoksemassa.
Muita juoksijoita linjoilla? Miten teidän reenit kulkevat?
Jenny
Kalevalainen jäsenkorjaus palauttaa juoksijaa treeneistä
Ehdolla IBA2018-kisassa! Saa äänestää!
Maria
Olisi kyllä hienoa saada asiantuntijan kommentteja juoksuun. Käyn ohjatussa uinnissa ja tekniikka on parantunut kyllä huimasti. Välillä tuntuu toki, että mikään ei suju enkä osaa uida ollenkaan, mutta sitten toisella kerralla taas kaikki luistaa. Tosi moneen asiaan pitää vielä keskittyä samaan aikaan, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa tekniikka on lihasmuistissa ja voi vaan nauttia. Ihanaa kuitenkin kun huomaa kehittyneensä. 🙂
Haluaisin juosta enemmänkin, mutta en oikein tiedä, kuinka monta treeniä uskallan lisätä viikkoon. Nyt uin kahdesti viikossa ja käyn kuntonyrkkelyssä kolmesti. Kummastakaan en haluaisi luopua (jälkimmäistä voisin vähentää), mut toisaalta haluaisin myös juosta. Olisikohan kaksi kertaa viikossa juokseminen kehittävää? Jos juoksisi yhden n. 40 min ja toisen pidemmän lenkin…
Ihanaa kun huomaat iloita mahdollisuudesta / kyvystä juosta! Aurinkoisia lenkkejä!
Elina
On kyllä todella antoisaa saada palautetta juoksutekniikasta. Mun tekniikkaa on kuvannut juoksumatolla työfysioterapeutti, Ruotsissa käydessäni Runacademyn ohjaaja samaan tapaan tabletilla kuten Anni tuossa kuvassa ja vielä viime keväänä Runner’s High’n juoksutekniikkakurssilla itse Aki Nummela juoksi vierellä ja arvioi ankaralla katseellaan. Arvaa vaan, mikä noista oli kiusallisinta? 😃 Mut kaikesta kiusallisuudesta huolimatta ilman palautteen saamista ei voi parantaa tekniikkaa. Totuus satuttaa jne.
Mulla ei mitään suurempaa ole ollut vialla, mutta juoksuasento on liian pysty ja askel liian pitkä. Tai ainakin vuosi sitten oli. Olen yrittänyt niitä parantaa. Mä vähän luulen, että tämä on sellaista, ettei koskaan tule valmista. 😃
https://lenkilla.wordpress.com
-Katri-
Tärkeä aihe, kiitos kun kirjoitit tästä! Mä oon saanut paljon tekniikkaopastusta juoksussa muutamia vuosia sitten, mutta nyt sitä palautetta taas kaipaisi, kun niistä opastuksista on jo aikaa. Pitää varmaan alkaa videoida omaa juoksua. Mulla on varmasti pitkälti samanlaisia ongelmia kuin Sinulla, ainakin kovaa juostessani tunnen, että jalat vispaavat ihan kuinka sattuu. Yksin en osaa sitä kuitenkaan korjata.
Ja voihan kehonhuolto! Ja lihaskunto… Miten ne vaan unohtuu, kun niitä ei juoksuohjelmassani lue, vaan ne pitää järkeillä sinne itse? Maratoniin aikaa 5 vkoa, ja musta tuntuu, että olen ihan kesken…
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Maria kommentistasi! Mä oon surkea uimari ja olen miettinyt uintitekniikkakurssia, mutta aikaa on nyt vähän rajallisesti tähän harrastamiseen. Mulla taitaa olla juoksun suhteen toi sama fiilis kun sulla, välillä kaikki sujuu ja sitten taas ei osaa juosta ollenkaan 🙂 Oli kyllä hyödyllinen sessio pitkästä aikaa ja olen tyytyväinen, että sain palautetta ja pystyn tekniikkaani korjaamaan. Olen usein nopea oppimaan ja kun kerran sanotaan jotain, niin se usein pysyy mielessä. Ja toivottavasti siirtyy sinne lihasmuistiinkin.
Kyllä kaksi kertaa viikossa juoksua on varmaan tuon setin päälle tai lähes tuon setin päälle hyvä! Jos ehtii ja jaksaa! Tää on just tää, kun kaikkea haluis tehdä, tunnistan saman…
Kivaa viikkoa sulle 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Elina! Oon samaa mieltä, todella antoisaahan se on.
Hahahaha mä veikkaan, että toi jälkimmäinen oli kiusallisinta?
Mä olin jokunen vuosi sitten mukana Adidas Heimossa ja siellä saatiin kans Joonas Laurilalta hyviä neuvoja, joista osa kaikuu mun korvissa vieläkin. Joonas myös arvioi meidän tekniikkaa ja silloinkin oma kehitys oli nopeaa. Mutta aina sitä löytyy säädettävää, vaikka se oma juoksuasento kohtuullisen hyvältä näyttääkin.
Mulla on kans toi sama pystyasento vielä näiden muiden hommien lisäksi. Paljon saatiin jo lauantaina korjattua ja loput korjaan tässä, kun pääsen lenkkeihin kunnolla käsiksi. Tänään aloitan treeniviikon kotijumpalla 🙂
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Katri kommentistasi!
Joo, mäkin olen saanut tekniikkaopastusta muun muassa Adidas Heimon aikaan ja urheiluopistoissa opiskellessani, mutta näköjään sitä löytyy aina säädettävää. Vaikka aluksi nytkin tuli sellainen olo, että ei osaa juosta eikä edes kävellä niin ehdottomasti tämäkin sessio jäi plussan puolelle. Lisäksi esimerkiksi Heimoaikaan Joonas Laurilan vinkit jäivät hyvin mieleen ja kaikuvat mun korvissa välillä vieläkin. Eli onneks oon nopea oppimaan, kun vain tiedän, mitä korjata. Ja sama viime syksynä sammakkovalmennuksessa, tuli tosi hyviä vinkkejä, jotka tsekkaan joka lenkillä. Mutta nyt tuli vielä lisää huomioita.
Mulla oli tosiaan pulmana toi vasemman jalan outo notkahdus tuolla takana, jonka olin kuvista huomannut. Mutta ajattele, se saatiin poistettua tuon 45 minuutin aikana. Siihen varmaan vaikuttivat nämä: se, että lyhensin askelta, pyrin pitämään nilkat tiukkana ja askel päkiän ulkosyrjän sijaan alkoi tulla enemmän päkiän keskiosalle. Aika pientä viilausta, mutta jolla oli iso merkitys.
Joo, vitsi sentään kehonhuollon ja lihashuollon kanssa… ja varsinkin kun olin kipeänä enkä ole treenannut moneen viikkoon, niin tää aloittaminen on nihkeetä. Mutta ihan just kotijumppaan ja sitten venyttelen.
Tsemppiä maratonille! Tuu kertomaan, miten kisa meni! Ihanaa viikkoa!