Lisää järjestelmällisyyttä arkeen, kiitos!
Kirjoitin pari päivää sitten, että en muuttaisi itsessäni mitään, mutta pakko sanoa, että yhden asian keksin, jonka voisin muuttaakin. Haluaisin nimittäin opetella järjestelmällisemmäksi ja lakata olemasta se perheenjäsen, jota joudutaan odottamaan, koska hukassa ovat avaimet, aurinkolasit, urheilukellon sykevyö tai hiuspanta. Lisää järjestelmällisyyttä arkeen, kiitos!
Sanottakoon nyt puolustukseksi, etten sentään ole ihan pahimmasta päästä, mutta petrattavaa tässä on, varsinkin kun on naimisissa säntillisen, joka tavaralle on oma paikkansa -ihmisen kanssa. Ihmeen hyvin on mösjöö jaksanut kaltaistani huithapelia.
Kaikki pitää kirjoittaa ylös, siis KAIKKI
Koska muistettavaa on runsaasti, olen jo kauan aikaa sitten huomannut, että kaikki, siis ihan KAIKKI, pitää kirjoittaa ylös. Siihen käytän mieluiten to do -listoja tai perinteistä paperikalenteria. Myös kännykän muistutukset muistuttavat jostain lähes päivittäin ja päivätyöhön liittyvät asiat näkyvät kännykän kalenterissa ja työkoneella.
Blogiin liittyvissä asioissa käytän Tallinnan Stradivariuksesta ostamaani I’m gonna live my life -monthly planneria. Toimii! Planneriin merkitsen postauspäivät, mahdolliset yhteistyöt ja esimerkiksi postausideat.
Perheeseen liittyvät asiat, liikunnanohjaukset, valmennukset sun muut menoni merkitsen perhekalenteriin, joka roikkuu keittiön seinällä. Sinne merkitään myös yhteiset menot ja jokainen kirjaa omista menoistaan sinne ne, jotka vaikuttavat muuhun perheeseen.
Tässä mä oon ja chillaan! Mutta nyt pitää alkaa löytää myös sitä järjestelmällisyyttä.
Ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa
Ihan rehellisesti sanottuna tämä pakka toimii melko hyvin, ja tulisin hulluksi tai heräilisin öisin miettimään, mitä pitää muistaa, jos olisin näiden asioiden suhteen huolettomampi. Keväällä unohdin ikävä kyllä muutaman tärkeän asian siksi, etten ollut kirjoittanut niitä heti ylös ja stressitasojen ollessa koholla myös muistikapasiteetti oli tuolloin täynnä. Se olikin taas opetus siitä, että kun kirjoittaa kaiken ylös, ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa.
Vuosi sitten aloin pitää Bullet Journalia, johon kirjasin ylös kaiken mahdollisen, mutta ihme kyllä, vaikka listoja ja muistivihkoja rakastankin, tuo ei osoittautunut omaksi jutukseni. Vai pitäisikö antaa sille ehkä vielä uusi mahdollisuus?
Mutta palatakseni tuohon tavaroiden etsimiseen tai itseasiassa niiden etsimättömyyteen. Vaikka kesälomalla piti myllätä ja järjestää kaapit ja myydä ylimääräiset kirpparilla, homma jäi syksyyn. Tapahtuu tämä järjestelyasia sitten milloin tahansa, tulee se helpottamaan elämääni, koska viimeistään silloin myös jokaisella minun asiallani tai tavarallani on paikkansa. Ja kun asioilla on paikkansa, ei niitä tarvitse etsiä! Tuo viimeinen lause kuvaa nyt yhtä suurta haavettani ja tavoitettani.
Mikä sun arkea ja muistamista helpottaa? Otan kaikki vinkit ilolla vastaan!
Jenny
Lue myös:
Ulpukka
Naurattaa! Aivan samat haasteet. Ja edessä viikkokalenteri, oma paperikalenteri ja kauppalista. Jääkaapin ovessa perhekalenteri 😂 Töissä kerran kuulin hyväntahtoisen lauseen siitä, että onneksi pää on kaulalla kiinni vartalossa niin se ei joudu hukkaan!
Odottelen myös sadesäitä. En pysty aurinkoisena päivänä vetäytymään komeroihin tai kellariin.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Hihih, kiitos Ulpukka kommentistasi! Ja oikeasti, mua lohduttaa, että on muitakin! Onneksi tosiaan on pää kaulalla kiinni, ei voi muuta sanoa 🙂
Sadesäät on kyllä parasta järjestelyaikaa. Ei näitä aurinkopäivä oikein malta ”tuhlata”, kun saamme elää kuitenkin pitkän talven pimeydessä.
Ja komerot ja kellari kyllä siellä odottavat järjestelijäänsä…
Ihanaa viikonloppua!
Hanna
Ei taida montaa vinkkiä täältä herua, kun ihan samassa veneessä ollaan 😀 Molemmat vaatehuoneet on niin täynnä, ettei sisään mahdu astua… Odottelen myös niitä huonompia kelejä ja sitä, että kolme nuorinta ovat koulussa ja olisi joku hetki käydä tavaroita yksin läpi 😉
Reilun kuukauden olen tehnyt niin, että koko ajan torissa on myynnissä vähintään kolme tuotetta. Ilmoitus on tosi helppo tehdä ja vaikka ne onkin pieniä pennosia niin kaikki on kotiin päin! Ja meille turhat tavarat saavat uuden elämän. On se vaan ihme juttu, miten sitä roinaa aina vaan kertyy. Toisaalta osa (lasten) harrastusvälineistäkin on sellaisia, että tuli juuri pieneksi yhdelle, mutta vuoden päästä menee jo seuraavalle. Sitten nämä tavarat tukkivat kaikki paikat ja estävät yleisen järjestyksen pidon 🙂 Syitä löytyy aina…hmmm…myönnettävä on rehellisyyden nimissä, että niin paljon mieluummin sitä lähtee vaikka koiran kanssa lenkille kuin hautautuu röykkiön alle ja siksi kaikki paikat on täynnä ja epäjärjesyksessä. Luonnevika siis 😀
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Hanna kommentistasi! Ja toisaalta kyllä lohduttaa kuulla, että meitä on muitakin!
Pienten lasten kanssa tuo yksin tekeminen onkin usein se, mitä saa odotella. Oma nuorin apulaiseni on jo 7, joten hänestä on jo ihan hyvin apua. Muistan, kun hän oli pienempi ja vaikka siivosi vaatekaappia. Lapsi kiskoi samaa tahtia vaatteita kaapista kuin itse niitä sai sinne viikattua 🙂
Noissa nettikirppareissa mua on väsyttänyt jo ajatus siitä, että kaikki pitäis laittaa sinne samaan aikaan. Mutta toi oli ihan loistava idea, että vaikka kolme tuotetta kerralla! Kiitos, otan toteutukseen.
Joo, kyllähän ihminen tekee mieluiten asioita, jotka ovat kivoja. Toisaalta sitten sen järjestyksen näkeminen ja kokeminen on kyllä aika mahtava palkinto.
Ihanaa sunnuntaita!
Michaela
Mä en selviäisi ilman Todoist-appia! Myös Trello on hyvä suurempien kokonaisuuksien suunnittelemiseen. Olen myös koukussa Toggl-appiin, jonka avulla mittaan kauan kuluu aikaa mihinkin duuneihin! Suosittelen tsekkaamaan nää! 🙂
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Michaela mahtavista vinkeistä! Tutustunpas noihin kaikkiin.
Mahtavaa viikkoa sulle 🙂