Näin opin nukkumaan – poppakonsteja ei ole
Viimeksi tammikuussa tuli nukuttua monta viikkoa huonosti niin, että heräsin yöllä valvomaan, eikä uni tullut. Päässäni pyörivät tekemättömät työt, sovitut asiat, asiat, joista en ollut vielä sopinut. Yhtäkkiä saatoin muistaa jonkin asian, jota en ollut muistanut enkä saanut siltä enää rauhaa, vaikka asian hoitaminen keskellä yötä ei toki onnistunutkaan. Tuntui, että yhdestä ajatuksesta siirtyi seuraavaan, ajatuskela pyöri, kiihdytti vauhtiaan ja lopulta oli hallitsematon. Usein kesti parikin tuntia, että nukahdin ja toki aamulla olo oli kamala valvomisen takia. Tammikuun valvomisjakson jälkeen nukuin pari viikkoa tosi hyvin, mutta tällä viikolla keskiviikon ja torstain välinen yö oli taas samanlainen. Kun yöllinen ajatuskela lähti rullaamaan, sitä oli vaikea pysäyttää ja lopputuloksena oli valvominen ja nahkea olo seuraavana päivänä.
Huonot yöt ovat nykyään enemmän poikkeus
Nykyään nukun noin 5-6 yötä viikosta hyvin. Nukahdan samantien, kun huomaan, että nyt minua nukuttaa ja laitan pääni tyynyyn. Päiväni ovat niin aktiivisia, että menen usein sänkyyn jo ennen yhdeksää. Viimeistään puoli kymmeneltä olen unten mailla, toisinaan aiemminkin.
Ainahan ei ole ollut näin.
Kuopukseni kaksi ensimmäistä vuotta mentiin todellisilla pätkäunilla – herätyksiä yössä oli jopa 10 ja välillä lapsi valvoi pitkään keskellä yötä, esimerkiksi kolmesta kuuteen. Kun hän alkoi kaksivuotiaana tuosta noin vain tykittää 12 tunnin unia, kesti vielä kolme vuotta, että itse aloin nukkua hyvin. Tiedän, että moni on nukkunut yönsä huonosti läpi elämänsä, ja itsellänikin on tuon viiden vuoden lisäksi ollut jaksoja, kun on ollut vaikea esimerkiksi nukahtaa, mutta enää en haluaisi tuhlata yhtäkään yötä huonosti nukkumiseen. Nykyään nukun 8-9 tuntia yössä. Hyvä ja riittävä uni on kaiken jaksamiseni perusta.
Kevään ohjelmassa tätä: rentoutumisen opettelua.
Korjaan mieluummin syytä kuin seurausta
Jonkin verran olen näistä uniasioista puhunut Instagramissa. Eräs ystävällinen seuraajani kysyi, mitä mieltä olen unilääkkeistä, ja voisivatko ne auttaa huonoina unijaksoina, mutta koska tiedän ja uskon, että huonosti nukkuminen tai yöllä valvomaan herääminen aiheutuu itselläni huonosta stressistä, mieluummin keskityn sen vähentämiseen tai poistamiseen eli itse syyhyn kuin seurauksen hoitamiseen. Ja toki nämä huonot yöt ovat nykyään aika harvassa, että pärjään kyllä niiden kanssa. Sen sijaan en ymmärrä, miten olen pystynyt toimimaan esimerkiksi vuodet 2010-2015, kun nukuin niin huonosti. Mutta täällä ollaan! Kokeilin 10 vuotta sitten nukahtamislääkkeitä, kun en pystynyt nukahtamaan silloisten vaikeuksien vuoksi. Niistä tuli niin krapulainen olo, että se jäi kokeiluksi enkä sen koommin ole lääkkeitä käyttänyt. En ole lääkevastainen, mutta jotenkin vain en usko niihin omalla kohdallani.
Näin opin nukkumaan
Monia aina kiinnostaa se, miten olen oppinut nukkumaan uudestaan. Valitettavasti tähän on pätenyt kohdallani sama kuin esimerkiksi painonhallinnassa: poppakonsteja ei ole. On vain rutiineja, joita toistan, ja jotka saavat päivän kierrokset laskemaan.
- Laitan kännykän/tietokoneen pois ajoissa, usein puhelimeni on jo iltakahdeksalta lentokonetilassa eteisen pöydällä. Vain harvoin sometan tai vastailen viesteihin ainakaan enää klo 21 jälkeen. En itsekään voinut uskoa, että iltasomettamisen lopettamisella olisi näin iso vaikutus uniini kuin mikä sillä oli, mutta kannattaa kokeilla. Jos joskus roikun kännykällä netissä vaikka iltakymmeneen, huonot unet ovat sinä yönä sääntö, eivät poikkeus. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan sitä, että somettamisen lopettaa viimeistään yhdeksältä. Eron huomaa jo muutamassa viikossa.
- En tee töitä enää iltaisin. Vielä vuosi sitten tein töitä usein myös arki-iltaisin, jolloin esimerkiksi haastattelemani ihmiset, joista kirjoitin juttua, tulivat uniini pyörimään. Ei hyvä. En siis tee enää töitä iltaisin, mieluummin herään sitten viideltä kirjoittamaan, jos tilanne sitä vaatii.
- Luen iltaisin kirjaa, vaikka sitten vain muutaman sivun. Oli kirja kuinka kiinnostava tahansa, se toimii ihan parhaana unilääkkeenä. Jossain vaiheessa silmät alkavat lupata ja alan nukkua. Alan nukkua heti, kun tunnen, että nyt kohta nukahdan. Jos nukahtamisfiilis menee nimittäin ohi, sitä saa odotella puolitoista tuntiakin.
- En tee kovia treenejä myöhään illalla. Joskus kävin sijaistelemassa klo 21.15 loppuvaa sisäpyöräilytuntia ja sain siitä niin paljon energiaa, että olin vielä puolilta öin hereillä ja olisin voinut lähteä tunnin jälkeen iltahölkälle!
- En mene nukkumaan liian tyhjällä enkä liian täydellä vatsalla. Jos olen syönyt esimerkiksi päivän treenien jälkeen liian vähän, saatan herätä aamuyöllä kurnivan massun kanssa. Eikä uni sitten enää tule.
- En juo alkoholia, varsinkaan iltaisin. Jo 1-2 annosta sekoittavat uneni ihan täysin ja usein se näkyy niin, että kyllä saatan nukahtaa kuten tavallista, mutta herään parin tunnin päästä valvomaan. Alkoholi siirtää palauttavaa unta, joten vaikka nukahtaisikin, uni ei ole niin hyvää kuin ilman alkoholia.
Kevään ohjelmassa stressinhallinnan opettelua
Asia, jota en ole vielä täysin pystynyt korjaamaan, on tuon huonon stressin parempi sietäminen tai käsittelykyky. Siinä onkin sarkaa täksi kevääksi ja tavoitteena on myös pysähdellä enemmän ja oppia rauhoittumaan paremmin, jottei huono, epätoivottu stressi ainakaan vie yöuniani. Voin siihen vaikuttaa niin, etten tee kovin paljon ylimääräisiä päivätyön ulkopuolisia töitä, mutta vielä pitää keksiä se, miten toimia päivätyöstä johtuvan stressin takia. Onneksi tilanne ei ole koko aikaa liian kiireinen, vaan kiirejaksot tulevat omissa hommissani tosiaan jaksoissa.
Onko muita, jotka heräävät yöllä joskus valvomaan? Entä muita, jotka ovat oppineet nukkumaan?
Ihanaa viikonloppua! Tuonne alas on ilmestynyt sydän, saa painaa <3
Jenny
Lue ja laita hyvä kiertämään:
Eikö sua haittaa mennä nukkumaan puoli kymmeneltä?
Comments are closed.