Onnellisuuskohtaus!

Poden täällä voimakasta ja tunteita herättävää onnellisuuskohtausta! Ja nautin joka hetkestä.

Onpa ollut leppoisa viikonloppu: vähän töitä, paljon lepoa, itseni hemmottelua, ystävien kanssa viestittelyä, hyvää ruokaa ja ulkoilua. Ennen kaikkea iloitsen siitä, että auton perjantainen isohko huoltotoimenpide onnistui ja siihen varaamani budjetti kesti ilman, että jouduin jäämään vaihtamaan renkaita tai pesemään lattioita kyseiseen putiikkiin koko viikonlopuksi. Setä tiskillä tosin kommentoi, että mielellään he ottaisivat minut heille hommiin, mutta vasta parin kuukauden päästä, heh. Ja kaikki tämä kokemani hyvä huipentuu tänään päivällislasagneen ja yinjoogaan. Nyt jos koska voin sanoa, että elämä on hyvä. Lisäksi perjantaina kävin kampaajalla ja vietin myös kahdenkeskistä aikaa keskimmäisen tyttären kanssa. Voi sitä iloa. Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen ihmisen tulisi saada nauttia yhtä taivaallisesta päähieronnasta kuin minä kampaajalla ja mielellään joka päivä. Jos muuten etsitte Helsingistä osaavaa tukkataituria, suosittelen lämpimästi omaani.

Olen miettinyt paljon onnellisuutta teidän ajatusta herättävien onnellisuusvastaustenne innoittamana. Arvonta on siis jo päättynyt, onnekkaat voittajat ilmoitan viimeistään huomenna maanantaina. Pysykää linjoilla siis.

Jostain monista muistivihoistani löysin seuraavan lauseen: Onnea on se, että saa olla siellä missä haluaa ilman, että haluaa olla muualla. 

Juuri näin, osuvasti sanottu! Onnellisuutta on se, että on hyvä olla siinä missä on, juuri nyt, paikasta riippumatta. Onnea on myös se, että saa viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa on helppoa olla oma itsensä. Että saa tehdä asioita, jotka ovat itselle mielekkäitä ja tuovat merkitystä omaan arkeen. Että on tyytyväinen siihen mitä itsellä on, ilman, että haikailee jatkuvasti jotain lisää. Että saa olla muille avuksi ja antaa jotain itsestään ilman, että odottaa mitään vastapalveluksia. Että ymmärtää sen, että myös huonot hetket kuuluvat elämään, mutta sateen jälkeen paistaa aurinko. Aina. Että tuntee löytäneensä oman elämäntehtävän. Ja se muuten on makea tunne se, erityisesti kun kyseinen tehtävä stressaavina aikoina on kadonnut kaiken (turhan) murehtimisen alle.

Olen myös pistänyt merkille, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan asioita ja tavaraa ympärilleni. Totta kai on paljon juttuja, jotka ilahduttaisivat minua ja helpottaisivat arkea, mutta se tuo hyvää fiilistä, kun ei ole asioita, jotka olisi pakolla saatava. Ihminen tottuu niin nopeasti uusiin asioihin, että jo kuukaudessa niiden merkitys unohtuu, ellei kiitollisuutta muista vaalia. Tämä on oma kokemukseni.

En tiedä, mitä minulle on tapahtumassa, mutta tuntuu kuin olisin tekemässä oivallusten saralla jonkinlaista läpimurtoa monessa asiassa. Asiat vain kirkastuvat itselleni jatkuvasti ilman, että yritän pakolla päästä niistä perille. Jo pidempään minun on ollut helppoa nähdä kauneutta ja iloa niin monissa, täysin arkisissakin asioissa. Kohta kai löydän itseni viettämästä jotain hiljaisuuden retriittiä autiolla saarella ja puhumassa palmuille tuntikausia meditoiden. Tosin ei sekään kuulostaisi hullummalta, mutta onneksi lapset pitävät äitinsä jalat maassa ainakin joltain osin! Kiitos siis heille.

Kiinalaisfilosofi Laotse on sanonut, että kun tajuat, ettei mitään puutu, maailma on sinun.

Minusta tuntuu vahvasti siltä, että olen vihdoin oikeasti alkanut ymmärtää, mitä tuo yllä oleva tarkoittaa. Kaikki on hyvin, juuri nyt.

Rauhallista sunnuntaita, minä syön nyt lasagnea!

Ajatelkaas, ihan kohta on kesä!