Anna itsesi iloiseksi

Eilen tuskailin sitä, että mitä enemmän yrittää auttaa apua kaipaavia, sitä enemmän heitä huomaa olevan olemassa. Mutta oikeasti, avun ei tarvitsekaan olla aina aineellista.

Illalla sitten satuin tarttumaan Deepak Chopran Seitsemän onnellisen elämän ohjetta –kirjaan (Gummerus 1999). Kirjassa käsitellään nimensä mukaisesti seitsemän henkisen menestyksen lakia, jotka voivat auttaa onnellisen elämän saavuttamisessa.

Kirjan toisena lakina esitellään antamisen laki. Itsekin tykkään kamalasti antaa toisille pikku lahjoja tai huomionosoituksia. Ja kun huomaa toisen ilostuvan, se on itsellekin paras palkinto, minkä voi saada. Ja hauskaa siinä on se, että ainakin useimmiten tällainen pieni teko saa vähintään kaksi ihmistä iloiseksi.

Kirjan mukaan erityisen tärkeää on antaa muille sitä, mitä itsekin haluamme. Tähän liittyen seilaankin jo oikeilla vesillä, muiden auttaminen esimerkiksi työasioissa ei ole ikinä ollut minulle ongelma. Olen suositellut ystäviäni ja kollegojani toimeksiantajilleni ja jaan mielelläni myös omaa osaamistani ja ammattitaitoani, jos se on jollekin tarpeellista. Ei ole mitään järkeä pihdata jotain tietoa, josta tietää tutun tai kaverinkin hyötyvän.

Keskimmäinen, 10, askarteli kavereilleen lahjat kiiltsikoista, kurkkupurkeista ja satiininauhasta.

Chopra on sitä mieltä, että kaikissa ihmissuhteissa on kyse antamisesta ja saamisesta. Tärkeää on kuitenkin tehdä se riemulla. Jos prosessi on yhtään vastahankainen tai valheellinen, se tuskin tuottaa toivottua tulosta kenellekään. Chopra kirjoittaa, että kyseisen lain harjoittaminen on erittäin helppoa: Jos haluat iloa, anna toiselle iloa. Jos haluat rakkautta, opi antamaan muille rakkautta. Jos taas haluat rahaa, älä istu rahojesi päällä vaan laita ne kiertoon. Ja hei, vielä ehtii tiputtaa kolikot esimerkiksi Pelastusarmeijan Joulupata-keräykseen!

Ainahan tilanne ei tosiaankaan ole sellainen, että voisi auttaa toisia rahallisesti tai antaa kalliita lahjoja. Chopran mukaan kuitenkin antamisen tai siunauksen ajatuksella ja yksinkertaisella rukouksellakin voi vaikuttaa muihin ja sitä kautta myös itseen. Sen, mitä annat toiselle, ei tarvitse olla aineellista. Se voi myös olla hymy, halaus, rehellinen kohteliaisuus tai mukava ja lämmin ajatus. Välittämisen, hellyyden, huomion, arvostamisen ja rakkauden lahjat ovat jopa rahaa arvokkaampia. Ja mikä parasta, nehän ovat täysin ilmaisia. Ja nyt ehkä joku saattaa älähtää, että onko tuollainen antaminen sitten vilpitöntä. Mielestäni se on, jos se tulee sydämestä. Vastalahja tai -palvelus toki ilahduttaa, mutta itse en odota saavani sellaisia. Tähän väliin on kyllä pakko sanoa, että on sellaisiakin tyyppejä, jotka ottavat yhteyttä vain silloin, kun tarvitsevat jotain. Se on ihan syvältä, ja melko läpinäkyvää toimintaa, sanoisin.

Ja noista ajatuksista, sinun ei tarvitse edes sanoa asioita välttämättä ääneen. Sekin on jo hyvä, jos kelailet niitä hiljaa mielessäsi.

Kannet on päällystetty lakalla ja ruotsi-suomi-sanakirjan sivuilla. Kiitos kuuluu S-tädille, itsehän en osaa piirtää edes tikku-ukkoa.

Itse annoin tänään hyvää mieltä aivan tuntemattomille ihmisille ja samalla tulin iloiseksi. Autoin varmaan noin 90-vuotiasta papparaista löytämään kaupan hedelmävaa’asta oikean nappulan banaaneilleen (hän yritti tihrustaa sitä nenä kiinni vaa’assa ja vielä suurennuslasin kanssa!). Pidin perheelle hissin ovea auki, jotta he ehtivät samaan kyytiin. Kiitin bussikuskia, kun jäimme kyydistä pois. Todella pieniä ja mitättömiä tekoja, mutta uskon, että jokaiselle meistä jäi hyvä mieli. Nyt on hyvä hetki laittaa hyvä kiertämään!
Ja hei, miten se Mc Nikke T. sanoikaan aikanaan: Jos haluu saada on pakko antaa. Lol.

Näihin tunnelmiin!