Hyvä arki

Arki on täällä

Mistä tietää, että arki on täällä? Siitä, että saa wilma-viestin, jossa lukee, että luokassa on täitä. (Aiheuttaa muuten meikäläisessä välittömän raaps, raaps -efektin.) Siitä, että ensin on teinari flunssassa. Sitten ekaluokkalainen. Ja lopulta se katkus on omassa kurkussa juuri, kun pitäisi valmistautua lauantain juoksukisoihin ja ehkä tehdä uusi ennätys.

Ehkä pieni juoksutauko tekee vain hyvää, eikä nyt vielä kaada sitä 160 kilometrin syyskuun juoksutavoitettakaan, josta on täynnä vasta 15,2 kilometriä. Puolikuntoiselle ololle kun ei voi oikein mitään. Nyt on näin ja sitten taas toisin, kyllä vain, tätä yritän pääkoppaani iskostaa.

Arki on lahja, kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi!

Miten muuten voi olla, että ei tarvitse kun jonkun pienen vaivaisen pöpön iskeä, niin heti tekee mieli ahtaa napaansa kaikki makea, jonka vain sattuu kohtaamaan? Kun liikun säännöllisesti, en halua pilata liikkumista syömällä mitä sattuu ja tunkemalla herkkuja napaan. Mutta auta armias, kun suunnitellut urheilut jäävätkin välistä, yhtäkkiä kaikkia omituisia mielihaluja ilmaantuu kuin sieniä sateella. Kun yksi osa-alue luhistuu vaikka sitten hetkellisesti, tekee mieli hutiloida myös muiden osa-alueiden kanssa. En aio edes kertoa, kuka nappasi maailman sokerisimman pullan tänään työpaikan taukohuoneesta.

No, pulla sinne tai tänne ja pari liikuntavapaata päivää, kuka niitä laskee.

Tuli mieleen erään viisaan ihmisen sanat näin flunssakautena, jos olet samassa tilanteessa ja joudut miettimään, voitko urheilla. Tämä viisas ihminen sanoi, että jos joudut miettimään, oletko terve vai kipeä, ehdottomasti et voi mennä treenaamaan!

Itse tunnen itseni nykyään jo niin hyvin, että vain aistin sen, kun pöpö on vasta iskemässä. Ajattelen niin, että jo siinä vaiheessa kannattaa alkaa hidastaa tahtia ja tehdä itselle kaikkia hyviä, parantavia tekoja. Nukkua, levätä, ottaa iisimmin, syödä paremmin ja vain olla. Eilen menin nukkumaan puoli yhdeksältä.

Mutta se arki. Otetaan se niin kuin sekin olisi juhlaa. Kaikkia tunteita tulee, mutta niille negatiivisille ei kannata uhrata kovin paljon aikaa. Ikinä ei saisi olla niin kiire, ettei ehdi huomata arjen kauneutta. Sitä kauneutta, johon kuuluvat myös tiskiröykkiö, kaksi päivää vanha roskapussi eteisen nurkassa, viikkaajaansa odottava Matterhornin korkuinen pyykkikasa ja pari kolme asiaa, jotka nyt vain pitää hoitaa.

Tänään on hyvä päivä keskittyä arjen hyviin puoliin ja päästää irti kaikesta, mihin ei voi vaikuttaa. Ja vaikka välillä arki on niin arkea, niin silti välillä voi päättää, ottaako ne kaikista arkisimmat asiat vastaan opetuksena, ilon kautta vai taakkana. Vai ihan sellaisena, että ne nyt vain kuuluvat elämään.

Toivottavasti sinä pysyt terveenä!

Jenny

Instagramissa

Facebookissa

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *