Entä jos vain olisi tyytyväinen siihen mikä on

Joulu tulla jolkottaa ja kaikki on ihan levällään. Ja minä se täällä istun tyynen rauhallisena ja lähinnä hihityttää koko joulu. Sekin naurattaa, miten uhosinkaan joitain viikkoja sitten siivoavani sitä ennen kellarin kokonaisuudessaan ja kylpyhuoneen vetolaatikostot, vaikken niissä joulua aio viettääkään. No, niin onnellisesti on päässyt käymään, että työt ovat estäneet kodin järjestelyä ja lahjojen hankkimista.

Olen kyllä superkiitollinen siitä, että minulla on töitä. Aina ei vain muista olla kiitollinen työstäkään, vaan sitä tuntuu usein olevan liikaa tai liian vähän. Kiitollisuus on välillä niin vaikeaa, sillä mielellä on vahvoja mielikuvia siitä, miten asioiden pitäisi olla, jotta voisi olla tyytyväinen. Entä jos olisi tyytyväinen ihan juuri nyt, jopa sen kaiken sekamelskan keskellä?

Mitään ylenpalttista joulupynttäystä ei siis ole meillä tapahtunut eikä tule tapahtumaankaan, sillä vietämmehän minimalistien joulua. Lahjoja hankitaan sen verran, että lapset ovat tyytyväisiä, muttei mitään järkyttäviä kasoja. Muutama paketti tosin on lähtenyt jo matkaan hyväntekeväisyyden merkeissä. Hyvä niin, sillä vaikka itselläkin on aika ajoin kukkaronnyörit kireällä, on hyvä muistaa, että on heitä, joilla ei oikeasti ole mitään. Minua nauratti, kun eräs kysyi minulta perheemme joulubudjettia. No se on juuri sen kokoinen mitä tilille jää, kun laskut ja muut pakolliset kulut ovat maksettu. Silti on hienoa voida auttaa muita.

Arvosta sitä, että saat olla olemassa

Kun miettii sitä, mitä maailmalla tapahtuu, niin joulustressin poteminen vain tuntuu niin turhalta. Sitä miettii, että miten on yleensäkään koskaan edes kehdannut ärsyyntyä joistain tyhmistä pikku asioista ja tilanteista pitkin viikkoa, kuten riehaantuneesta viisivuotiaasta, tiskipöydälle sekasortoisesti jätetyistä likaisista astioista, viikkaamattomasta torkkupeitteestä. Siis haloo, torkkupeitteestä!

Joulu saa olla juuri sen näköinen kuin se omassa perheessä on eikä kannata tehdä mitään, mikä ei tunnu itsestä hyvältä jutulta. Vaikka asioita sattuu ja tapahtuu, myös niitä huonoja, elämä on hyvä juuri tällaisena kuin se on. Mikä lie joulurauha on minut vallannut, tällä hetkellä en odota oikeastaan mitään ja menen aikalailla päivä kerrallaan. Olen kiitollinen tästä fiiliksestä, joka tosin voi romahtaa minä päivänä tahansa, mutta pirujahan ei kannata maalailla seinille, vaan ottaa ilo irti kustakin vallitsevasta hetkestä.

Viime viikolla oli pari niin hankalaa päivää ja monenlaista sattui lähipiirissä, että sitä taas muisti sen, miten vain kannattaa olla tyytyväinen kaikkeen mikä on eikä pitää mitään itsestäänselvyytenä. Sillä mitä vain voi tapahtua, niin hyvää kuin huonoa eikä kaikkiin asioihin pysty itse vaikuttamaan ja se on vain hyväksyttävä. Joskus kiitollisuuden syyksi riittääkin siis ihan se, että saa olla olemassa.

Sisäinen minä -kirjan voittajat arvottu

Tällä hetkellä tuntuu myös siltä, että paras palkinto minkä voin saada on se, että neljä viikkoa piinannut flunssa on oikeasti mennyt ohi ja tänään ekaa kertaa moneen viikkoon urheileminen ei tuntunut pahalta, vaan tavalliselta. Niin se terveyden arvostaminenkin saattaa unohtua, silloin kun ei ole isompia tai pienempiäkään sairauksia.

Mutta mitä enemmän läsnä olevana elää, sitä paremmin sujuu, uskon näin. Silloin sitä myös helpommin tiedostaa ne oman arjen pulmat ja mahdolliset kehityskohdat. Nekin voi vähintään yrittää hyväksyä ja samalla sitä ehkä oivaltaa, että onni löytyy, kun oppii tulemaan toimeen juuri oman elämän haasteiden kanssa.

Mahtavaa maanantaita! Sisäinen minä -kirjat on nyt arvottu ja ne lähtevät seuraaville: Sirpa, Terhi J ja Heidi L. Laitan teille vielä henkilökohtaisesti sähköpostia viimeistään huomenna tiistaina! Kiitos kaikille hyviä tekojaan jakaneille, you rock!

Lue myös: Lapsi on paras lifecoach