Hirviötyökaveria ei tarvitse sietää eikä ainakaan miellyttää
Uuteen työyhteisöön mennessä on ensin tarkkailijan asemassa. Millaisia jo paikalla työskentelevät ihmiset ovat, millaisia heidän keskinäiset välinsä ovat ja millainen kunkin rooli on suuressa joukossa. Vaikka olen tehnyt hommia useita vuosia myös ilman omaa työyhteisöä, olen aina sulautunut erilaisiin työyhteisöihin hyvin. Luonnollista on, että näihin ikälukemiin mennessä on nähnyt monenlaisia työyhteisöjä, eikä kaikki niistä ole olleet hattaraa ja popkornia. Hirviötyökaveria ei tarvitse kuitenkaan sietää eikä ainakaan miellyttää, koska niin ei mikään muutu.
Työpaikkaa vaihtaessa en välttämättä ole kaivannut niinkään sitä vanhaa työtä, vaan enemmänkin niitä entisiä kollegoja. Niin on nytkin. Edellisessä työpaikassa minulla oli huipputiimi ja mahtavat työkaverit, mutta innolla ja uteliaisuudella myös odotan sitä, että tutustun pikkuhiljaa nykyisiin kollegoihini. Verkostoituminen uusien ihmisten kanssa on mahtavaa ja uusien ihmisten kanssa töiden tekeminen usein on hyvin hedelmällistä ja innostavaa.
Sen minkä sallii tapahtuvan, sen sallii jatkuvan
Olen myös työskennellyt pariin otteeseen työyhteisöissä, joissa ihmiset eivät ole voineet hyvin tai ihmisten välit ovat olleet kireät. Olen joskus aiemmin jopa pelännyt joitain kollegoita ja pyrkinyt olemaan huomaamaton, jotta joku kiukuttelija ei ärsyyntyisi minusta lisää. Olen pyrkinyt välttelemään hirviötyökaveria ja pysymään pois hänen tieltään. Tai vaihtoehtoisesti olen pyrkinyt miellyttämään juuri sitä kollegaa, joka on purkanut negatiivisia tunteitaan muihin, unohtanut yleiset käytöstavat ja esimerkiksi huomenta-, kiitos- ja voisitko-sanat ja josta ei koskaan ole voinut tietää, millä tuulella hän tänään sattuu olemaan. Olen mennyt vatsa kipeänä töihin ja jo lauantaiaamuna alkanut miettiä tulevaa maanantaita, että mitähän silloin töissä tapahtuu. Olen sietänyt paljon niin työkavereilta kuin esimieheltä ja myös sellaista käytöstä, johon nykyään puuttuisin automaattisesti joko kysymällä suoraan ihmiseltä, miksi hän tekee niin tai viemällä asiaa sitten ylemmälle taholle. Olen miettinyt paljon sitä, miksi en ole tehnyt niin silloin vuosia sitten, kun aihetta olisi ollut. Ehkä se hirviötyökaverin sietäminen on ollut nuoruudenkin epävarmuutta ja pelkoa siitä, että jos asiasta huomauttaa, itselle käy köpelösti. Mutta ihminen sallii paljon ja usein noihin huonotuulisiin kollegoihin totutaan, oli työympäristö millainen tahansa. Mutta se, minkä sallii tapahtuvan, sen myös sallii jatkuvan, eikä hiljentymällä tai se nyt on vain on tuollainen -hymistelyllä tapahdu muutosta.
Monesti sitä kai ajattelee, että jos asiaan ei puutu, kaikki pääsevät helpommalla. Itse ajattelen nykyään ihan päinvastoin. Jos asiaan ei puutu, tekee myös karhunpalveluksen sille rähjäävälle kollegalle ja hän jää ehkä ilman sitä apua ja tukea, jota hän tilanteessa tarvitsisi ja joka hänen kuuluisi saada. Työ vie niin ison osan ajasta, että kaikkeen kannattaa aina puuttua niin oman kuin toisten hyvinvoinninkin takia. Myös sitä rumasti sanottuna hirviötyökaveria pitää ainakin yrittää auttaa.
Tunteiden kokeminen ei ole sama asia kuin niiden esille tuominen
Vaikka itse työ olisikin mieleistä, jos työyhteisössä ei pysty olemaan itsensä tai joutuu pelkäämään jonkun toisen tunnereaktioita tai miettimään, että millähän tuulella hän tänään on, on se stressaavaa ja vaikuttaa myös motivaatioon ja sitä kautta työn jälkeen. Ajattelen, että hyvä työyhteisö on kuin perhe, joka toimii ja arvostaa ja kunnioittaa toisiaan.
Tunteet voivat olla monelle vaikea laji ja toki tiedän omasta kokemuksestakin, että jos ihminen voi huonosti, ei omia tunteita osaa tunnistaa eikä niitä pysty käsittelemään saati hallitsemaan. Mutta tunteiden kokeminen ei ole sama asia kuin niiden esille tuominen. Mutta aina kannattaa miettiä sitä, miten itse itseään ilmaisee niin töissä, kotona kuin vaikka sitten ruokakaupassa. Usein rehellisesti ja avoimesti puhuminen on tiukassa elämäntilanteessa paras ratkaisu, ei esimerkiksi työkaverille rähjääminen tai huono käytös esimiehenä.
Herättääkö asia ajatuksia?
Mahtavaa keskiviikkoa!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Lue lisää ja laita kiertoon:
Hyvinvointi alkaa siitä, että ymmärtää olevansa hyvinvoinnin arvoinen
Hanna-Maria
Kiitos, tämä oli erinomainen teksti. Sait sanoitettua monta asiaa, joiden kanssa painin työssäni tällä hetkellä.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Hanna-Maria kommentistasi! Toivottavasti asiat selkeytyvät työyhteisössäsi.
Mukavaa kesää!