Hyvän dominoefekti

Viime viikolla totesin, että just nyt on ihan älyttömän makee putki meneillään, oikea hyvän dominoefekti ja sen sijaan, että pelkään, että se loppuun, nautin siitä ihan täysillä. No sitten jo vallan seuraavana päivänähän kävi ilmi eräs virhe töissä, joka olisi mielellään saanut jäädä tapahtumatta. Melkein olisi tehnyt mieli todeta, että no nyt, siitäs sain, koska hehkutin, mutta kerrankin en tehnyt niin. Sen sijaan huomasin, että opin itsestäni jälleen lisää virheen jälkivaikutuksia korjatessani. Vaikka minua otti päähän, en stressaantunut, vaan tein sen, minkä saatoin tehdä, pahoittelin asiaa, ja mietin, miten voin jatkossa välttää vastaavan. Ei tunti- tai päiväkausien vatvomista, itsesyytöksiä ja katastrofin suurentelua, kuten joskus aiemmin, vaikka vielä muutama vuosi sitten.

Seuraavana päivänä palautin itseni taas siihen älyttömän makeeseen putkeen ja hyvän dominoefektiin. Uskon, että kun ihminen odottaa hyvää ja näkee ne pienet ja isotkin hyvät asiat ympärillään, on kiitollinen, arvostaa asioita, itseään ja sitä, että saa olla olemassa, myös tapahtuu paljon hyviä asioita. Tai varmasti niitä kivoja asioita tapahtuu muutenkin, mutta jos asenne on peruspessimistinen tai arki on yhtä suorittamista, eikä ehdi näkemään, mitä kaikkea elämässä onkaan, voi olla, että ne hyvyydetkin jäävät huomaamatta.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa! Kuva: Hanne Manelius

Lottovoitto on jo täällä

Olisi kauheaa, jos jäisi odottamaan vain lottovoittoa, kun aika moni asia ympärillämme ja arjessamme on lottovoittoa. Vaikka arki välillä tökkii ja joskus suru vie maton jalkojen alta, silti useimmiten on jotain hyvää, edes pienen pientä, johon voi tarrata. Ja toisinaan taas arki tuntuu niin tasapaksulta, ettei osaa enää nähdä niitä kaikkia pieniä hyviä fiboja, sitä tottuu, turtuu ja alkaa pitää asioita itsestäänselvyytenä. Silti uskon, että niin monen arvostamisella on elämässä paljon merkitystä.

Tässä tämän viikon parhaani:

Kehoni on korjannut itse minun murtuneen jalkani. Jo kolmas viikko juoksua takana ja jalka on oireeton. Kiitos siis kahdesta jalasta, jotka toimivat, ja joilla voin kävellä ja juosta.

Vaikka kirjan tekeminen on välillä käynyt työstä, olen saanut tehdä sen ja sitä ennenkin jo muutaman opuksen. Kirjan kirjoittaminen oli joskus suuri unelmani, joka on toteutunut nyt moninkertaisesti. Elämä on ihmeellistä.

Kaiken pitkällisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen olen ottanut askelia kohti erästä suurta unelmaani ja tavoitettani. Voi olla, ettei se osoittaudukaan siksi, miksi sitä kuvittelen, mutta ainakin voin olla kiitollinen itselleni, että uskallan, oli lopputulos mikä tahansa.

Näen sunnuntaina esikoistyttäreni, joka on muuttanut omilleen toiseen kaupunkiin. Niin ne lapset kasvavat, ja ovat lainaa vain. Vaikka välillä aika pikkulasten kanssa tuntuu matelevan, yhtäkkiä he ovatkin jo 21-vuotiaita. Olisinpa osannut arvostaa aiemmin vielä vähän enemmän sitä, mitä pikkulapsiperhe aika piti sisällään.

Treeni kulkee, ruoka maistuu, nukkuminen on parasta maailmassa ja omasta itsestäni on tullut minulle niin tärkeä, että haluan tehdä koko ajan enemmän ja enemmän hyviä tekoja itselleni. Näin ei ollut vielä reilu kaksi vuotta sitten. Nyt on. Kaikki voi muuttua.

On aivan mahtavaa saada olla olemassa. Kun peruutan 10 vuotta taaksepäin, arki oli niin vaikeaa, etten olisi koskaan voinut saada noita sanoja ulos suustani. Nykyään tuo on se, mitä 95-prosenttisesti ajattelen ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, kun suljen silmäni.

Ihanaa perjantaita!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Lisää rakkautta maailmaan, aloita heti

Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Ihminen kasvaa ja unelmat muuttuvat