Kävely ja ulkoilu – uudet trendilajit!

Olen löytänyt kaksi uutta harrastusta – kävely ja ulkoilu ovat oman syksyni uudet trendilajit! Onko muilla oloa, että joka viikko on ihan pakko päästä metsään? Kun asuu kaupungissa, metsään meneminen vaatii vähän säätämistä, mutta jokainen kerta se on ollut sen arvoista. Olen vähän kateellinen kavereille, joilla alkavat polut kotiovelta.

Syksy on hurahtanut haipakkaa ja yhä edelleen viikossa tuntuu olevan jotakuinkin vain maanantai, perjantai ja sunnuntai. Päivätöiden lisäksi olen käynyt muun muassa luennoimassa ja tuntuu, että tekemistä on riittänyt jopa tavallista enemmän. Tammikuun 4. ilmestyvä Uuteen nousuun – Löydä energisempi elämä -kirjani on onneksi nyt taitettu ja oikolukuvaiheessa ja lähtee ensi kuussa painoon. Yhdessä Marjaanan ja Tuukan kanssa luotsaamani ensimmäinen Minä onnistun -verkkovalmennuskin alkaa lähestyä kahdeksan viikon loppusuoraansa. Seuraava Minä onnistun -verkkovalmennus muuten starttaa 7.1. 2019. Tervetuloa mukaan, jos se yhtään kutsuu! Olemme myös luoneet Minä onnistun -valmennukselle jatkovalmennuksen, jossa itse vastaan henkisten juttujen lisäksi myös juoksuhommista.

Happiest when in the woods

Ja seurahan oli myös ihan loistavaa!

Nuuksiossa on paljon pieniä lampia.

Aion palata Nuuksioon polkujuoksemaan. Kenties aiemmin kuin osaan edes kuvitella.

Aikataulut olen rakentanut omin pikku kätösin

Mutta nyt on ollut tällainen syksy ja ihan omin pikku kätösin olen aikatauluni rakentanut ja sanonut kyllä monille hommille, jotka olisin halutessani voinut jättää myös tekemättä. En silti koe suorittavani arkeani enkä myöskään pakene mitään paljolla tekemisellä, vaan olen aina ollut luonteeltani tällainen ja tykkään siitä, kun elämässä on äksöniä.

Mutta jos jotain olen 10 vuoden takaisesta loppuunpalamisesta (joka enemmänkin johtui silloisesta elämäntilanteesta kuin vain työstä) oppinut, niin pidän nykyään huolen siitä, että paljon tekemisen vastapainoksi teen kaikkea ihan muuta: vietän aikaa perheeni kanssa, käyn museoissa, ulkoilen ja retkeilen. Uskon, että se, että jaksan näin hyvin, johtuu siitäkin, että arvostan suuresti arjen perusasioita. Lopulta kaiken työnteon ja muun sosiaalisen tekemisen ylitse menevät uni, palautuminen, syöminen ja treeni ja toki jo mainitsemani läheiset ja raikas ulkoilma. Ja onhan se niinkin, että kun lapset ovat jo 21, 17 ja pian 8, kaikki on vain niin paljon helpompaa kuin silloin, kun perheessä on vaikka taaperoita, joita ei voi jättää hetkeksikään yksin.

Olen ajatellut niin, että niin kauan kun asioiden tekeminen tuntuu mukavalta, inspiroivalta ja tuo iloa eikä stressiä, olen oikeilla jäljillä. Mutta jos yhtään alkaa tuntua siltä, että mukava, ennen iloa tuonut ja inspiroiva tekeminen alkaa tuntua taakalta, silloin viimeistään on aika hidastaa, tutkia ja muuttaa elämäntilannetta.

Nuuksion maisemia

Hoka One Onen Speedgoat Mid -kengät (saatu) on ihan lemppariretkeilykengät.

Niin oli nättiä!

Maaginen tunnelma.

Syksyn trendilajit kävely ja ulkoilu

Tämän syksyn suosikeiksini ovat nousseet juoksun ja punttitreenin ohella ehdottomasti käveleminen ja ulkoilu! En tiedä, ovatko ne kenties lähestyvän keski-ikäisyyden merkkejä, mutta minusta on aivan mahtavaa nykyään kävellä mahdollisuuksien mukaan joka paikkaan joko musiikkia kuunnellen, ilman musiikkia tai vaikka lapsen kanssa. Urheilukellooni olen asettanut jokaisen päivän tavoitteeksi 15 000 askelta ja aika helposti tuon saankin kasaan lähes joka päivä, vaikka istumatyötä teenkin. Juoksupäivinä askeleita kertyy toki vielä enemmän. Kun istuu kaiket päivät konttorilla, on aivan ihanaa saada kävellä ulkona, oli ilma oikeastaan mikä tahansa. Viime viikkoina olen nostanut treenimääriä, joten kävely on myös ihan parasta, palauttavaakin vastapainoa kovemmille harjoituksille.

Tänä syksynä olen paitsi myös enemmän juossut poluilla, olemme siirtäneet viikonloppu-ulkoilut lähimetsiin. Innostuinhan vaeltamisesta oltuani syyskuun alussa Vuokatin vaelluksella. Viikonloppuretkiämme ei tietenkään voi kutsua vaeltamiseksi, vaan enemmänkin ulkoiluksi, mutta onpa ollut mahtavaa kiertää esimerkiksi Espoon Kaitalampi ja mennä ristiin rastiin pitkin Nuuksiota eväiden kera. Haaveenani on päästä lähivuosina vaeltelemaan myös pohjoiseen tai oikeastaan ihan minne vain Suomen kansallispuistoista, niissähän sitä lääniä riittää. Jo pari vuotta olen haaveillut Repovedelle lähtemisestä, mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi. Ehkä ensi keväänä, kun luonto alkaa talven jälkeen heräillä kesään.

Mutta niin se ihminen muuttuu, enkä usko, että tämä johtuu vain syksystä. Jos ennen halusin olla joka paikassa ja siellä, missä muutkin, hektisen työelämän vastapainoksi käperryn mieluusti sänkyyn lukemaan kirjaa jo puoli yhdeksältä illalla ja vietän viikonloput metsässä perheeni kanssa tai yksin juoksemassa. Enpä olisi voinut tätä ajatella vaikka 10 vuotta sitten itsestäni, että kun joku kysyy minulta, mitkä ovat lempiharrastuksiani, niin sanon, että ulkoilu ja kävely. Hih!

Kohtalotovereita?

Mahtavaa viikon jatkoa,

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi