Life coaching -sessarit vol. 1

Kiitos kaikille vastauksista arvonnan onnellisuuskysymykseen! Vielä ehtii vastata. Suosittelen lukemaan toistenne kommentteja, niistä saa rutkasti ajattelemisen aihetta. Ja ehdottomasti, kukaan tuskin on 24/7 onnellinen, mutta itse koen usein pakahduttavia onnellisuuden tunteita juurikin silloin tällöin milloin vain ja missä tahansa. Lähinnä ne ovat lämpimiä, juuri niiden pienten suurten asioiden aiheuttamia läikähdyksiä ja hetkellistä mielenrauhaa, että juuri nyt ei ole mitään hätää vaan kaikki on, kuten tulee ollakin. Uskon, että onnellisuus on sitäkin, että on tyytyväinen omaan elämäänsä eikä aina tahdo jotain sellaista, mitä itsellä ei ole.

Mainitsinkin aikaisemmin, että kaverini opiskelee life coachiksi ja saan kunnian olla kuudesti hänen harjoitusoppilaanaan. Eilen tapasimme ensimmäistä kertaa asian puitteissa ja minusta tuntuu, että hyödyin jo kerrasta valtavasti.

Ensinnäkin oli hienoa kuulla oma ääni puhumassa niinkin järkevästi elämästäni, ehehe. Huomasin, että olen oppinut ja ennen kaikkea omaksunut paljon asioita, jotka tekevät elämästäni merkityksellisempää, innostavampaa, positiivisempaa ja jopa vaivattomampaa. Siitä tosiaan on nyt viitisen vuotta, kun aloin kiinnostua näistä elämäntaidon ja henkisemmän arjen asioista. Ja härskisti vain itsekkäistä syistä: olin umpikujassa ja aikani siellä lilluttuani tahdoin tehdä kaikkeni, jotta voisin paremmin. Umpikujaan asti tosin olin porskuttanut vauhdikkaasti eteenpäin ilman, että olisin suonut ajatuksilleni tai vaikkapa tunteilleni kovinkaan montaa hetkeä tai ajatusta. Ego oli ollut äänessä, sanoisin näin jälkikäteen. Mutta näin sitä ihminen kasvaa, usein kriisien kautta, mutta ei siihen kasvamiseen mitään kriisejä tai elämänmuutoksiakaan tarvita. Itse voi päättää ja valita polkunsa, vaikka juuri nyt.

Eilisessä istunnossa jaoin elämäni neljään osa-alueeseen, jotka olivat henkinen, mentaalinen, emotionaalinen ja käytännöllinen osa-alue. Nämä neljä teemaa sitten jaettiin kukin vielä kolmeen ala-alueeseen. Sitten mietin ja numeroin, mitä kukin kohta merkitsee minulle ja millä tolalla se on juuri nyt. Kyllähän sen olen tavallaan tiennyt, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta jotenkin tuolla tavoin paperille hahmotellessa asia vielä selkiytyi. Jos ajatellaan vaikkapa terveyttä ja esimerkiksi omaa tilannettani, kun saimme heräillä kuopuksen kanssa lähes kahden vuoden ajan ja unet jäivät vähiin ja väsymys oli valtaisa, niin se jakso vaikutti vahvasti esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiini. En todellakaan jaksanut nähdä ystäviäni, kun arki oli silloin pitkälti selviytymistä töistä ja muista hommista, jotka oli hoidettava, väsytti tai ei. Toinen esimerkki: jostain työasiasta aiheutuva stressitilanne taas saattaa vaikuttaa mielialoihin ja sitä kautta siihen, millainen olen kotona (vaikka ei saisi). Onneksi olen oppinut kysymään itseltäni mahdollisen ärsyyntymisen tunteeni todellista syytä. Vituttaako minua todellakin se, että kaksivuotias makaa lattialla 20 minuuttia eikä suostu ulkovaatteisiin, vai se, että haastateltava on perunut haastattelun viime hetkellä, deadline painaa pahasti päälle ja saan aloittaa koko homman alusta ja kaiken olisi mieluiten pitänyt olla valmiina jo mieluiten viime viikolla. Kummankaan ei tietenkään soisi aiheuttavan ahdistusta, mutta koska aina en kykene olemaan niin zen kuin haaveilen olevani, jälkimmäisen vaihtoehdon kaltaiset tilanteet kiristävät joskus hermoja ja tunne voi purkautua ärsytyksenä tilanteessa numero yksi, vaikka tiedän, että tuollainen käytös on kaksivuotiaalle normaalia.

Ja jos vaikka mietin esiintymisjännitystäni (tai siis uskomustani siitä, että jännitän esiintyessä), niin kyllähän siitä irti pääseminen vaikuttaisi taas moneen asiaan, kuten työhön, uraan ja toisi varmasti vielä lisää itsevarmuutta.

Jännittävää, millaisia oivalluksia tämän life coach -sessaroinnin vuoksi pintaan nouseekaan. Sain ensimmäiseksi tehtäväksi listata muutamia kehityskohteita elämässäni ja lupasin hoitaa sen huomenna kello 14. Konkreettinen tekeminen eli tässä tapauksessa asioiden kirjoittaminen paperille on jo askel eteenpäin ja kun kellon aikakin tekemiselle on varattu kalenteriini, en vain voi luistaa siitä. Samalla tapaa muuten merkitsen tulevan viikon treenit sunnuntaina kalenteriin. Kun ne ovat mustaa valkoisella, en voi luistaa niistäkään, enkä itse asiassa edes tahdo.

Vaikka aamuni alkoi kuumalla kahvikylvyllä taaperon juostessa vimmattua kyytiä syliini ja kahvit kupistani päätyivät kaikkialle paitsi suuhuni, tämä päivä on ollut hyvä päivä, kun niin itse päätin. Lisäapuna siihen olivat jälleen muutamat hassut kohtaamiset rämpiessäni hangessa kohti tarhaa. Olemme jo kolmena aamuna kävelleet vastaan koiriansa ulkoiluttavaa mummelia, jonka kanssa tänään jäimme taas vaihtamaan muutaman sanan, olemmehan jo tuttuja! Lisäksi R-kioskin myyjäpoika hihitteli huumorilleni ja bussiakin ajoi lempikuskini, minulla on mahtavat eväät (parsarisottoa ja siikaa) mukanani työhuoneella ja kohta lähden ohjaamaan Bodypumpia.

En voisi toivoa mitään lisää, juuri nyt!

Valoa torstaihin!

Useimmiten, kyyyyyyllä! (Kuva: Pinterest)