Onpas ollut hyvä viikko huonosta nukkumisesta ja flunssaisista lapsista huolimatta. Yhdistän hilpeältä vaikuttavan olotilani viikon aikana harrastamaani urheiluun. Liikunta on aina ollut minusta paitsi hauskaa, se on myös ollut pakotie, johon olen purkanut huonoja fiiliksiä ja väsymystä. Mikä olisikaan muuttunut sinä aikana, kun olin sohvaperuna.

Tällä viikolla olen sisäpyöräillyt, aerobicannut ja muutaman bodypumpinkin ohjasin. Lihaskipu on ollut ihan siedettävää, vaikka olo hieman kankealta yhä tuntuukin. Huomenna pyörähtää käyntiin uusi viikko töineen ja treeneineen. Torstaina ohjelmassa on uuden bodypump-ohjelman koulutustilaisuus, jota odotan riemulla. Kannatti pitää bodypump-tauko, sillä nyt sen ohjaaminen tuntuu erittäin antoisalta ja fiilikset ovat korkealla.

Hyvä fiilikseni johtuu paitsi liikunnasta, myös itsetutkiskelusta. Nykyään on monenlaisia elämänhallinta- ja näin tulet onnellisemmaksi -kursseja tarjolla, mutta mielestäni myös elämäntaito-opukset ajavat saman asian. Tiedän, että moni suhtautuu niihin skeptisesti, mutta itse saan niistä jatkuvasti ajattelemisen aihetta.

Yhä enemmän olen vakuuttunut siitä, että asiat ja elämäämme tulevat ihmiset opettavat meille jotakin. Itsekin olen sortunut siihen, että mitä enemmän epäkohtiin on tullut tartuttua, sitä mahdottomimmilta ne alkavat tuntua ja lopulta niihin on kietonut itsensä kuin kalan verkkoon. Ei kannata. Yksi asia, joka voi tuntua vaikealta, mutta kannattaa yrittää silti, on asioiden hyväksyminen sellaisina kuin ne ovat ja vastaan tulevat.

Usein ihmiset ovat ihania, asiat menevät nappiin, elämä on reilua ja kivoja asioita tapahtuu. Silloin kannattaa nauttia!

Sitten käy myös niin, että ihmiset eivät ole lojaaleja, asiat eivät mene niin kuin toivoisi, elämä on hetkittäin epäreilua ja myös pettymyksiä ja hyvin ikäviä asioita tapahtuu. Vaikka tekisi mieli huutaa, että miksi minä, ehkä olisi parempi ottaa etäisyyttä ja todeta, että jaahas, täl viisii. Usein kärsimys tarkoittaa muutosta parempaan, mutta sitä ei vain aina huomaa kun on huono fiilis.

Lueskelen parhaillaan erästä työjuttua varten David Richon kirjaa Viisi asiaa joita ei voi muuttaa. Kirjassa sanotaan, että henkilökohtaiset ongelmamme ovat polku myötätuntoon ja viisauteen. Juurikin näin. Kirjassa oli muuten myös toinen hieno ohje, johon tahdon pyrkiä: Keskittykäämme siihen, miten rakastamme, emme siihen, miten meitä rakastetaan. Siihen, mitä voimme antaa, emme siihen, mitä voimme saada. 

Dr. Waynekin toteaa, että mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa. Yksi Land Cruiser tuonne pihaan, kiitos!

Nyt on niin hyvä fiilis, että toivon sen tarttuvan muihinkin. On mahtavaa, kun sunnuntaina enemmänkin odottaa tulevan viikon alkamista kuin potee masennusta maanantaista. Minusta tuntuu siltä, että useimmiten elämä on hyvää ja kaunista. Ehkä Piksu on tartuttanut minuun tällaista fiilistä omalla olemuksellaan ja iällään, jossa kaikki mitä hän näkee ja kokee tuntuu kiinnostavalta, mahtavalta ja superfantsulta.

Päätin myös aamulla saattaa loppuun yhden projektini, joka on pyörinyt mielessäni jo useamman vuoden, aloittamalla sen vihdoin. Heh.

Eilen päiväkävelyllä ihailimme Piksun kanssa mielettömän hienoa taivasta. Kaunis oli!