Lisää järjestelmällisyyttä arkeen, kiitos!

Kirjoitin pari päivää sitten, että en muuttaisi itsessäni mitään, mutta pakko sanoa, että yhden asian keksin, jonka voisin muuttaakin. Haluaisin nimittäin opetella järjestelmällisemmäksi ja lakata olemasta se perheenjäsen, jota joudutaan odottamaan, koska hukassa ovat avaimet, aurinkolasit, urheilukellon sykevyö tai hiuspanta. Lisää järjestelmällisyyttä arkeen, kiitos!

Sanottakoon nyt puolustukseksi, etten sentään ole ihan pahimmasta päästä, mutta petrattavaa tässä on, varsinkin kun on naimisissa säntillisen, joka tavaralle on oma paikkansa -ihmisen kanssa. Ihmeen hyvin on mösjöö jaksanut kaltaistani huithapelia.

Kaikki pitää kirjoittaa ylös, siis KAIKKI

Koska muistettavaa on runsaasti, olen jo kauan aikaa sitten huomannut, että kaikki, siis ihan KAIKKI, pitää kirjoittaa ylös. Siihen käytän mieluiten to do -listoja tai perinteistä paperikalenteria. Myös kännykän muistutukset muistuttavat jostain lähes päivittäin ja päivätyöhön liittyvät asiat näkyvät kännykän kalenterissa ja työkoneella.

Blogiin liittyvissä asioissa käytän Tallinnan Stradivariuksesta ostamaani I’m gonna live my life -monthly planneria. Toimii! Planneriin merkitsen postauspäivät, mahdolliset yhteistyöt ja esimerkiksi postausideat.

Perheeseen liittyvät asiat, liikunnanohjaukset, valmennukset sun muut menoni merkitsen perhekalenteriin, joka roikkuu keittiön seinällä. Sinne merkitään myös yhteiset menot ja jokainen kirjaa omista menoistaan sinne ne, jotka vaikuttavat muuhun perheeseen.

Tässä mä oon ja chillaan! Mutta nyt pitää alkaa löytää myös sitä järjestelmällisyyttä.

Ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa

Ihan rehellisesti sanottuna tämä pakka toimii melko hyvin, ja tulisin hulluksi tai heräilisin öisin miettimään, mitä pitää muistaa, jos olisin näiden asioiden suhteen huolettomampi. Keväällä unohdin ikävä kyllä muutaman tärkeän asian siksi, etten ollut kirjoittanut niitä heti ylös ja stressitasojen ollessa koholla myös muistikapasiteetti oli tuolloin täynnä. Se olikin taas opetus siitä, että kun kirjoittaa kaiken ylös, ei tarvitse muistaa, mitä pitää muistaa.

Vuosi sitten aloin pitää Bullet Journalia, johon kirjasin ylös kaiken mahdollisen, mutta ihme kyllä, vaikka listoja ja muistivihkoja rakastankin, tuo ei osoittautunut omaksi jutukseni. Vai pitäisikö antaa sille ehkä vielä uusi mahdollisuus?

Mutta palatakseni tuohon tavaroiden etsimiseen tai itseasiassa niiden etsimättömyyteen. Vaikka kesälomalla piti myllätä ja järjestää kaapit ja myydä ylimääräiset kirpparilla, homma jäi syksyyn. Tapahtuu tämä järjestelyasia sitten milloin tahansa, tulee se helpottamaan elämääni, koska viimeistään silloin myös jokaisella minun asiallani tai tavarallani on paikkansa. Ja kun asioilla on paikkansa, ei niitä tarvitse etsiä! Tuo viimeinen lause kuvaa nyt yhtä suurta haavettani ja tavoitettani.

Mikä sun arkea ja muistamista helpottaa? Otan kaikki vinkit ilolla vastaan!

Jenny

Instagramissa

Facebookissa

Lue myös:

Treenikuulumisia juoksutelakalta

Yhdestä en luovu ja se on uni