Lomalla piti tehdä kaikenlaista – suunnitelmat muuttuivat

Viikko päivätöitä takana loman jälkeen ja aika summata, mitä lomalla tapahtui. Lomalla piti tehdä kaikenlaista, mutta suunnitelmat muuttuivat. Pidin toukokuussa jo yhden viikon lomaa, kun olin Garda-järvellä Katja Keräsen joogaleirillä. Heinäkuulle jäi vajaa neljä viikkoa kesälomaa ja suuret suunnitelmat.

Ensimmäisen lomaviikon jännittävin tapahtuma oli Stockholm Multi Island Run, SMIR2018 eli ensimmäinen ultrakisani, jossa juostiin 8 saaren läpi Tukholman saaristossa. Vaikka juoksu päättyi maaliin saapumiseen ja lopulta omalla kohdallani loukkaantumiseen, olen tuosta päivästä yhä enemmän kuin onnellinen. Vaikka ensin loukkaantuminen tuntui kohtuuttomalta, nyt näen siinä enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka en vieläkään voi juosta! Smirin lisäksi oli ajatuksissa matkailla pienimuotoisesti kotimaassa ja olla mökillä Loviisan ulkosaaristossa. Nämä tapahtuivatkin, ja kävimme ainakin Mäntyharjulla, Turussa, Naantalissa, Kustavissa, Hangossa, Kiikalassa ja Porvoossa. Rakastan Suomea (ja haaveilen matkasta pohjoiseen).

Treeniä kahdesti päivässä

Olin päättänyt, että lomalla treenaisin kahdesti päivässä, toki lepopäiviä pitäen. Juoksin kesäkuussa työmatkoja ja SMIR2018-kisaakin varten totuttelin liikkumaan pari kertaa päivässä. Olin ajatellut paitsi juosta, myös treenata lihaskuntoa kotona kehonpainolla, käsipunteilla ja kahvakuulalla. No, ahneella on paskainen loppu vai miten se sanonta meneekään: Juoksu jäi kokonaan, koska viikon päästä kisasta selvisi, että olin murtanut jalkapöytäni traumaperäisesti kisan viimeisten polkukilsojen aikana. Se oli rehellisesti sanottuna ensin kova järkytys ja aiheutti turhautumista, mutta onneksi pystyin vaihtamaan asennettani ja hyväksymään asian, joka on kuitenkin pieni murhe tässä maailmassa. Kiitos tästä kuuluu myös eräälle IG-seuraajalleni, joka osaltaan herätti minut maan pinnalle.

Kaapit järjestykseen ja kellari siistiksi

Toinen tavoitteeni runsaan liikkumisen lisäksi oli siivota ja järjestää kaikki kaapit huushollissamme, siivota kellari ja laittaa turhat tavarat kirpparille ja kierrätykseen. Olin ajatellut myös pestä matot ja tehdä kotona pieniä järjestelyjä. Myös auton siivoaminen ja imurointi sekä kotimme ikkunoiden pesu oli listallani. Ensin lykkäsin noita hommia koko ajan eteenpäin ja odottelin, että tulisi sadepäivä, jolloin tuollainen olisi juuri sopivaa puuhastelua eikä harmittaisi olla sisällä, kun aurinko paistaa. Nopeasti ymmärsin, että meillä on nyt vuosisadan kesä, eikä sadetta juuri ole näkyvissä.

Suunnitelmat uusiksi

No kuinkas sitten kävikään? Vaikka syksyn juoksukisat ja eräs henkilökohtaista elämääni luultavasti myöhemmin aikalailla muuttava tapahtuma, jossa olisin tarvinnut kahta tervettä jalkaa, jäivät ja jäävät siis kaikki väliin, päätin, että teen liikunnan suhteen sitä, mitä pystyn tekemään.

Mökillä tein laiturijumppaa ison kiven kanssa ja kehonpainolla, kotona noiden pikkupainojen kanssa, ja liikuntaa tuli viikossa noin 3-4 kertaa 15-45 minuuttia kerrallaan. Kolme viikkoa murtumasta kävin salilla kokeilemassa, mitä koipi tykkää spinning-pyörästä ja crosstrainerista. Kun huomasin, että etenkin jälkimmäinen onnistuu kokonaan ilman outoja tuntemuksia, jos jalka vain on polkimella sopivassa asennossa, innostuin kovasti.

Jos ennen jaksoin treenata crossarilla kaksi minuuttia, nyt menee tunti kevyesti. Ja hyvän hien saa pintaan, vaikka on ilmastoidulla salilla. Hikoilu ja hengästyminen nimittäin olivat sitä, mitä olin kaivannut hulluna! Ja on aika ihanaa, että pystyn pitämään peruskuntoani yllä crossarilla, jolloin juoksemaan palaaminenkaan (tämän hetken arvion mukaan syyskuussa) ei tunnu niin kammottavalta. Pitkästä aikaa olen ottanut myös salitreenin ohjelmaani ja se tuntuu todella mahtavalta.

Kiitollinen tästäkin vastoinkäymisestä

Opin muuten jo näkemään tuon murtuman aiheuttamat hyvät asiat liikunnan ja kehoni suhteen: nyt keskityn lihaskuntoon, joka oli jäänyt juoksulta vähiin. Keskityn myös kehonhuoltoon ja kroppa tykkää crossarista, koska se on niin erilaista kuin juoksu. Olen myös ilmoittautumassa uintikurssille syksyllä, koska haluan oppia uimaan vaparia.

Ja ne kaapit, auto, ikkunat ja kellari, arvaa, mitä niille kävi?

No, ne jäivät siivoamatta.

Sen sijaan, että olisin treenannut hulluna ja jynssännyt joka paikan puhtaaksi, minä pääasiassa lepäsin!

Loman jälkeen kirjoitin Instagramiinkin, etten koskaan lomalla ole levännyt niin paljon kuin nyt. Vaikka helteet ovat tehneet yöunista aika heikonlaisia, olen virkeämpi kuin ehkä koskaan aiemmin kesäloman jälkeen.

Eli lepo tuli todellakin tarpeeseen. Vasta murtuman ansiosta ymmärsin, että olen taas lipsunut suorittamaan ja kehoni ja mieleni todella kaipaavat myös pelkkää olemista ja lepoa. Ja kas, suorittaminenhan olisi jatkunut lomallakin, jos olisin treenannut kahdesti päivässä ja siivonnut kaiken, mikä vain mieleen olisi juolahtanut.

En sano, että joka asiassa on ne hyvät puolensa myös, mutta sanon, että monissa asioissa, jotka ensin tuntuvat suurelta epäonnelta, voi nähdä myös sen hopeisen reunan, ja joskus vähän enemmänkin. Usein oma asenne ratkaisee.

Mahtavaa viikonloppua!

Jenny

Instagramissa

Facebookissa