Mitä vähemmän pakotat onnellisuutta, sitä onnellisempi olet

Harvaa asiaa saa tapahtumaan pakottamalla. Onnellisuuskin on jotain, joka vain on, vaikka sitten tässä ja nyt. Kun sen oivaltaa, oivaltaa myös, ettei siihen tarvita edes niiden suurten unelmien toteutumista. Mitä vähemmän pakotat onnellisuutta, sitä onnellisempi olet.

Olen viime kuukaudet valmistellut neljättä kirjaani, en mitenkään kovin aktiivisesti, vaan silloin tällöin. Olen kärsinyt kirjoitusblokista. Välillä olen ollut että vau, hyvä sä ja välillä taas kasvot punaisena miettinyt, kehtaako tällaista paskaa painaakaan. Tunnetilat ovat surffanneet negatiivisesta myönteiseen ja taas edes takaisin.

Ja vaikka kyse on ollut jo neljännen kirjaunelmani toteutumisesta, en voi sanoa, että unelman toteuttaminen muun arjen ohella olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Välillä toki fiilistelin täysillä mahdollisuutta kirjoittaa jotain, josta jää pysyvä jälki tässä digimaailmassa. On päiviä, että olen ollut valmis heittämään hanskat tiskiin hetkenä minä hyvänsä. On päiviä, että olen heittänyt hanskat tiskiin.

Tunteet ovat rullanneet vuoristorataa. Olen ollut hämmentynyt. Olen miettinyt, että eikö mun nyt pitäisi vain olla onneni kukkuloilla, kun kerran saan tehdä sitä, mitä haluan? Olen saattanut jopa yrittää pakottaa itseäni olemaan onnellinen. Olen ollut ärsyyntynyt, sillä tunnetilasta toiseen paiskautuminen on ollut turhauttavaa. Olet potenut myös huonoa omaatuntoa. Olen miettinyt, olenko kiittämätön, kun en olekaan ollut koko ajan happyhappyjoyjoy, vaikka olen saanut puuhastella unelmani parissa.

Välillä olen toivonut, että osaisinpa vain puurtaa tasaisesti ja olla koko ajan tyytyväinen. Kunnes sitten muistin taas sen, että unelmien toteuttamisessa on kyse samasta kuin arjessa yleensäkin: aina fiilis ei voi olla naminamijee, vaan ihmisen on siedettävä epämukavuutta ja epämukavia tunteita saavuttaakseen jälleen niitä huippufiilareita.

Tiesihän Muumipappakin jo sen: Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.

Onnellisuus ei tule pakottamalla

Sama pätee myös onnellisuuteen, ei sekään ole pelkkää auringonpaistetta. Jotkut vain suhtautuvat onnellisuuteen kovin yksioikoisesti. Kuvitellaan, että onnellisuus on jokin ihmeellinen tila, jonka tulee vallita 24/7 ja että usein sen voi saavuttaa jonkin aineellisen asian avulla. En voi olla onnellinen, koska naapurilla on hienompi auto kuin minulla. Olen onnellinen vasta sitten, kun olen rakentanut sen unelmieni talon. Miten voisinkaan olla onnellinen nyt, kun kaikki on ihan jees, mutta hei aina voi tulla jotain vielä parempaa!

Toki uudet asiat, materiakin, innostavat hetken, mutta ihminen tottuu kaikkeen. Olen sanonut tämän sata kertaa ennemminkin, ettei onnellisuus tarkoita sitä, että olisi vapaa kielteisistä ajatuksista, tunteista ja kokemuksista.

Onnellisuus ei tule pakolla tai vain siksi, koska mä nyt vain haluan. Enemmänkin meistä tulee onnettomia, kun yritämme väkisin hallita jotain, mikä ei ole hallittavissa. Kukaan meistä ei voi täysin tietää, mitä huomispäivä tuo tullessaan. Me ihmiset leijailemme maailmassa höyhenen lailla ja tuuli voi kääntyä milloin tahansa. Elämää ei voi pakottaa eikä loppuun asti ohjata. Sama pätee onnellisuuteen: mitä vähemmän pakotamme onnellisuutta tulemaan luoksemme, sitä onnellisempia olemme.

Älä välttele elämän kurjempaa puolta

Vaikka arjessa kaikki ei olisi aivan tip top, onnellisuus voi olla se perustila. Toki tässäkin on varmasti poikkeuksia, kuten vaikkapa masennus. Mutta kun terve ihminen opettelee hyväksymään vaihtelevat tunnetilat ja arjen vastoinkäymiset eli asiat, jotka eivät mene, kuten itse toivoisimme, on paljon helpompi hengittää.

Hyvinvointia ja mielihyvää saa toki tavoitella, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi samalla vältellä elämän nurjempaa ja kurjempaa puolta henkemme kaupalla. Se, että pyrimme tuntemaan olomme hyväksi, ei tarkoita sitä, että meidän pitää tukahduttaa huonot fiilikset. Usein kärsimystä aiheuttaa se, että nousemme henkisesti barrikadeille ja pistämme hanttiin kaikilla voimillamme. Onnellisuuteen, unelmiin ja elämään yleensäkin lukeutuu koko tunteiden kirjo ja hyvä niin.

Yksi merkittävimpiä tämän neljännen kirjanikin tekemisen aikana nousseita oivalluksiani oli se, että ne pienet arjen asiat ovat kuitenkin lopulta ne, joista sen ilon ja energian arjessani ammennan.

Ne, jotka vaikuttavat pieniltä, mutta ovatkin niitä elämän suurimpia juttuja. Ne asiat, jotka otamme välillä itsestäänselvyytenä tavoitellessamme jotain muka parempaa, suurempaa ja mahtavampaa, mutta joilla onkin valtava merkitys. Toki olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä kirjoja, mutta eniten minua lämmittää se oivallus, ettei onnellisuuteen tarvita mitään kovin suurta, oikeasti ei edes niiden suurten unelmien toteutumista.

Meidän ei tarvitse tehdä elämäämme hankalaksi ja yrittää tavoitella kuuta taivaalta. Onnellisuus lisääntyy, kun todella pysähtyy haistelemaan ruusuja, silittää lapsen pehmoisia jalkapohjia, halaa ystävää tai nauttii siitä, että aamulla sai herätä uuteen päivään.

Viimeksi tänään koin pakahduttavaa onnellisuutta, kun aamulla astuin ovesta pihamaalle ja tunsin ihollani, miten ihana lämmin syyspäivä oli tulossa. Kun vielä sain tarttua lapsen pehmeään käteen ja kulkea hänen kanssaan kohti esikoulua, se oli totaalinen tässä ja nyt -hetki, eikä mikään olisi voinut sillä hetkellä olla paremmin.

Onnellista, pienten suurten hetkien täyttämään arkea sinulle! Se on maanantai, mahdollisuuksien päivä!

P.s. Lue myös:

Miksi toisen onnellisuus ärsyttää?

Lakkaa olemasta onnesi ja menestyksesi käsijarru