juoksu

Mut valittiin! Eka ultra Tukholman saaristossa odottaa + juoksukuulumisia

Okei! Kirjoitin ensin koko tämän postauksen, ja sitten olin laittamassa sitä julki, mutta sitten satuin kurkkaamaan sähköpostiini. Ja JUMALAUTSI sentään!! MIELETTÖMIÄ juoksu-uutisia! Eka ultra Tukholman saaristossa odottaa heinäkuussa! Meikäläinen on yksi 70 valitusta, joka pääsee juoksemaan heinäkuussa ultraa (ensimmäistä ultraani) Tukholman saaristoon!! Viime yönä näin unta, että sain kirjeen, että minut oli valittu. Puoliso vielä nauroi aamulla, että olikohan enneuni!

Viimeisenä hakupäivänä hain mukaan Stockholm Multi Island Run -kisaan ja koska kisaan pääsee kahden hengen tiimeissä, toki ilmoitin mukaan myös mösjöön (ei vastustellut). Ja äsken sain tietää, että minut ja mösjöö eli Team Henriksson Finland on valittu juoksemaan 75 kilometriä, 8 saarta ja yksi päivä Tukholman saaristoon heinäkuun ekana viikonloppuna. Toki tämäkin lysti maksaa, mutta uskon, että on joka pennin arvoinen.

Itkettää ja naurattaa samaan aikaan, mutta näin on näreet. Maratontreenin sijaan alkaakin nyt treenaaminen ekaa ultraa varten. Huhhhuhhuh, olen sanaton. Näin ne unelmat käyvät toteen. Puolisoni oli samaan aikaan lenkillä ja kun säntäsin rappukäytävään häntä vastaan ja kiljuin, me päästiin, me päästiin, vastaus oli eikä. Hahahaha. Nythän on suihkussa sulattelemassa asiaa. Mutta sanoi nauraen, että täytyy alkaa vissiin kipittää vielä enemmän.

Ja nyt se juoksupostaus, joka oli jo valmis ennen tätä ekaa uutista!

Nyt tulee juoksuhehkutusta, mutta kun se vain saa minut juuri nyt ihan superonnelliseksi. Uudenlaiset juoksukokemukset ovat tuntuneet mukavilta omien tuttujen vakioreittieni sijaan. Ja toissapäivänä meiliboksiin kilahti uusi juoksuohjelma Vauhtisammakolta. Olin tapaamassa Vauhtisammakon Annia viime keskiviikkona ja kävimme hieman läpi tämän vuoden kisoja ja sitä, mitä juoksuohjelmani pitää sisällään. Yhteislenkkejä muiden vauhtisammakkojen kanssa meillä on tästä eteenpäin kerran kuussa. Yhteistyöni Vauhtisammakon kanssa jatkuu siis hedelmällisenä. Viime syksynä tuli niin huikeaa kehitystä, joten toivotaan, että homma lähtee uuteen nousuun tämän muutaman kuukauden tasaisemman vaiheen jälkeen, joka Annin sanoin on ihan tavallista.

Osa tän päivän porukasta! Oli huippua!

Tänä vuonna kisataan

Tämän vuoden kisakausihan näyttää tältä, toki sinne jotain pientä saattaa tulla vielä lisäksi:

8.4. Berliinin puolimaraton

2.6. Tukholman 40-vuotisjuhlamaraton

7.7. SMIR

4.8. PNM Trail, jossa juoksen 23 kilometrin reitin (voi valita myös 10 tai 37 kilometriä)

18.8. Paavo Nurmi Marathon, jossa juoksen joko kympin tai puolikkaan

2.9. Trondheimin maraton

15.9. Espoon rantamaratonin puolikas

Annin kanssa sovimme, että tuo Trondheimin maraton on vuoden päätavoitteeni ja sinne lähden hakemaan neljän tunnin alitusta. Muuten en ole enää niin ehdoton noiden aikojen kanssa kun vielä viime syksyllä olin. Pääasia, että saan juosta, ei tule vammoja tai loukkaantumisia ja juoksu on minusta kivaa ja innostavaa. Tiedän, että nuo ovat oikeasti juoksutapahtumia eivätkä minunlaiseni juoksijan kohdalla kisoja, mutta kun se kisa-sana vain tuntuu niin paljon hauskemmalta. Ja tottahan toki meikäläinen siellä kisaa, itseään vastaan nimittäin.

Nastakengät veivät poluille

Kuten aiemminkin kirjoitin, Sarvalta saadut testilenkkarit nostivat kyllä talvijuoksuni ihan uudelle levelille. Ensimmäistä talvea juoksen nyt nastakengillä ja kun tänään pääsin Sarvoilla vielä kunnoilla poluille (tosin melko tampatuille) ja metsään, niin en voi muuta sanoa kuin että olipas mahtavaa!

Tuon polkujuoksun aion nyt ottaa haltuun tässä talven ja kevään mittaan. Odotan jo innolla tuota PNM Trail -kisaa ja tulen varmasti kirjoittamaan aloittelevan polkujuoksijan treenaamisesta paljon lisää. Olen jo pitkään kaivannut sitä, että pääsen kunnolla metsään juoksemaan. Onhan täällä kaupungissakin luontoa, mutta alkaa kyllästyttää kiertää samoja reittejä. Odotankin innolla myös sitä, että kesä tulee ja pääsemme landelle lomailemaan. Ulkosaaristossa ei ole kuin metsää ympärillä, joten se on kuin polkujuoksijan taivas. Harmi, etten innostunut poluista jo aiemmin, koska tosiaan kesäpaikassa puitteet sille ovat huikeat. Ja ihan heti ei tule saaren toinen laita vastaan, joten siellä on lääniä temmeltää.

Tänään aamulla tie vei Vantaan Hakunilan metsiin. Juoksujalka vipattaa -blogin Merituuli oli kerännyt pienen porukan kokoon ja seitsemän naisen voimin hölköttelimme metsässä pari tuntia. Vaihteleva maasto, superkaunis talvipäivä, hyvä seura, upeat maisemat ja linnunlaulu saivat kyllä sydämen pakahtumaan. Vain makkara puuttui, hahaha. Oli niin mahtava reissu, että meikäläinen palasi hymy korvissa kotiin. Pakko päästä metsään pian uudestaan! Niin ja se ostamani Salomonin juoksuliivi, se oli ihan mielettömän kätevä! Vesi kulki näppärästi mukana ja oli vielä kylmää kuin mikä. Ja olisi sinne liiviin ne makkaratkin mahtuneet, joita olisi voinut laavulla grillata.

Yksi meistä juoksi villasukissa! Aion kokeilla, on kuulema huippua!

Koko poppoo! Ihania daameja!
Oli niin mahtavaa!

Hallitreeni testattu

Viikko sitten lauantaina kävin testaamassa hallijuoksua pitkästä aikaa. Kätevää oli, kun esportin juoksurata sijaitsee Urheilupuiston metroaseman kupeessa. Juoksua tuli yhteensä 25,7 kilometriä sisällä hallissa. Oli ihan mahtavaa, että kaksi naista tuli juttelemaan ja kertoi lukevansa ja seuraavansa juttujani. Toinen näistä tulikin vielä seuraavana päivänä ohjaamalleni sisäpyöräilytunnille! Terkkuja, jos olet ja olette langan päässä, oli hauskaa!

Hallijuoksu ei lähtenyt superhyvin käyntiin, koska kärsin ensimmäisen tunnin ajan vatsanväänteistä. Oli kyllä mahtava homma, että siisti sisävessa oli aina 400 metrin välein, hahaha. Lopulta juoksu alkoi kulkea ja musiikkia kuuntelemalla tuo vajaa kolmetuntinen meni aika sukkelaan. Juoksumatolla en jaksa juosta kuin vartin maksimissaan, mutta hallijuoksu näemmä sujuu ihan mukavasti. Parempi olisikin sujua, sillä ostin 10 x-kortin, joka on voimassa vain 3 kuukautta. Jos tuo kerta jää ainoaksi, niin tulee kyllä lenkille hintaa (87 euroa)!

Juoksu on vienyt meikäläisen mennessään ja vie koko ajan enemmän. Taisi käydä niin kuin Tarja Virolaiselle, joka kirjoitti Juoksijan sielu -kirjan. Olen tuon kirjan nyt kerran lukenut ja luen sen vielä toisen kerran, juttua siitä tulossa vihdoin loppuviikosta.

Niin kiitollinen olen toimivista jaloista, jaksavasta kehosta ja mielestä, joka janoaa koko ajan pidempää ja pidempää lenkkiä. Kaiken juoksuun liittyneen hankaluuden (ylikunnon, juoksijan polven, ylipainon nyt vain mainitakseni) jälkeen minulla on sellainen olo, että minut on luotu juoksemaan. Eikä ole edes paineita ajoista tai kilometreistä, vaikka tykkään niistä kirjaa pitääkin. Parasta on se, että voin ja saan juosta ja pystyn juoksemaan. Ja toki pidän itsestäni myös muuten huolta.

Aion maaliskuun lopussa tai huhtikuun alkupuolella pitää aloitteleville juoksijoille Helsingissä lenkin, jossa juostaan ja kävellään vaikka 3/1-minuutin suhteessa. Jos sua innostelee sellainen, jätähän joku merkki.

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Talvijuoksu – jee vai yök?

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet

 

20 thoughts on “Mut valittiin! Eka ultra Tukholman saaristossa odottaa + juoksukuulumisia

  1. Ihan mahtavaa seurattavaa tuo sinun positiivisuutesi :) Lähinnä seuraan juttujasi instagramissa ja sitten satunnaisesti täällä blogin puolella.

    Kumpa tuo juoksuinto joskus tarttuisi itseenikin. Paljon sinulle tulee kilometrejä juostua jo nyt! Ja hurjalta kuulostaa nuo kesän kisat tällaiselle ei-juoksijalle 😅 Miten jalat ovat tottuneet kilometreihin, millaista kehonhuoltoa ja kuin usein harrastat? Onko venyttely / putkirullaus tms jokapäiväinen juttu?

    Onnea vielä! Ja jatka samaan malliin! Ihana fiilistellä mukana 😊

    1. Kiitos RiikkaMT kommentistasi!
      Kiva, että oot löytänyt tiesi myös tänne blogin puolelle! Blogi tosin on vähän kärsinyt sen jälkeen, kun aloin noita InstaStooreja tekemään.
      Mullahan oli kuopuksen jälkeen juoksuinto pitkään kadoksissa, siihen oli monia syitä. Mutta sitten sen ekan maratonin jälkeen se löytyi uudestaan, joten uskon, että sen löytäminen on mahdollista kaikille, jotka vain tykkäävät juosta. Itse olin tosin kärsinyt viha-rakkaus-suhteesta jo jonkin aikaa ja koska aloitin uudelleen väärin, juoksu tuntui monta kuukautta aika kauhealta.
      Nyt mä olen alkanut taas seurata uutta juoksuohjelmaa (teen Vauhtisammakon juoksukoulun kanssa yhteistyötä) ja kilometrejä kertyy vaihtelevasti. Lenkkien lisäksi kun on myös mäkitreeniä ja kilsan vetoja. Sanoisin, että juoksen tällä hetkellä ehkä noin 40 kilsaa viikossa. Mutta parasta tässä on se, että pystyn juoksemaan ilman että rasittuisin kovasti just vaikka 25 kilsaa kerralla. Vuosi sitten helmikuussa se ei olisi ollut mitenkään mahdollista.
      Toistaiseksi olen saanut olla ilman vaivoja. Venyttelen joka treenin jälkeen ja tällä hetkellä rullailen pari kertaa viikossa (pitäisi skarpata). Hierojalla käyn noin kerran kuukauteen.
      Mä linkitän tähän yhden postauksen, jossa kerroin enemmän noista juoksujutuista: https://vastaiskuankeudelle.fi/aloitteleva-juoksija-valta-nama-virheet-alekoodi-vauhtisammakolle/

      Iloista viikkoa sulle!

  2. Onnittelut ultrapaikasta! Varmasti mahtava reissu tulossa.
    PNM Traililla ja Paavo Nurmi Marathonilla nähdäänkin sitten, olen lupautunut molemmille ”avustajaksi”. Trailille turvajuoksijaksi ja Paavolle jänikseksi joko kympille tai puolikkaalle.

  3. Jos on tuota aloittelijoiden lenkkiä tulossa maalis-huhtikuulla, niin täällä huhuilee innokas aloittelija, joka mielellään tulisi mukaan.

  4. Mä niin haluisin oppia juoksemaan . Ehkä uskaltaudun mukaan kanssasi aloittelijan yhteislenkille. Olen todellani aloittelija. Syksyn jälkeen ei yhtään lenkkiä ja sitä aiemmin satunnaisesti yritin. Otti pannuun kun en jaksanut vetää 5 km lenkkiä yhtäjaksoisesti vaan piti kävellä aina jokunen minuutti.

    1. Kiitos Claudia kommentistasi!
      Odotellaan vielä hetki, että lumet sulaa! Sitten mennään lenkille :)
      Se kävely ei haittaa mitään ja aluksi se on sellaista se juoksuun totutteleminen. Mieluummin kannattaa kävellä kun vetää itseään ihan piippuun. Mä itsekin kävelen eli teen sitä waldnielia 3 minsaa juoksua, minuutti kävelyä. Sykkeet pysyy alempana ja tekniikka parempana.
      Sulla on jo tärkein eli halu ja motivaatio! Kyllä se sieltä lähtee.
      Mukavaa viikkoa!

  5. Sun kisakalenteri näyttää hyvältä, ihanan vaihtelevia juoksutapahtumia! Tuo ultra on varmasti ihan mieletön!! Tsemppiä treeneihin :)

    1. Kiitos Riikka kommentistasi! Joo, kivasti on vaihtelua ja osan otan varmasti rauhallisesti pitkänä lenkkinä. Vähän alkoi jännittää jo toi SMIR heinäkuussa mutta on tässä aikaa vielä juosta ja pohja on kuitenkin miljoona kertaa paremmassa kunnossa kuin ennen ekaa maratonia kesäkuussa. Tulihan se pitkä lenkki vähän nopeasti mutta jos paikat kestää niin se menee varmasti hyvin. Ja juoksutaustaa on kuitenkin ihan lapsesta asti, joten eiköhän se suju.
      Tsemppiä sulle myös treeneihin! Pitääkin tulla kurkkimaan sun blogia taas.

    1. Kiitos ihana Susanna! Oon itsekin aika fiiliksissä vaikka toisaalta jo nyt jännittää! Mutta se jännitys varmasti laskee nyt tässä päivän parin sisään. Olin kyllä motivoitunut muutenkin treeneistä, mutta nyt ne saavat vähän lisäpontta :)
      Uskon, että tuosta tulee hieno kokemus kaiken kaikkiaan!
      Mahtavaa viikon jatkoa sulle :)

  6. Olipa kiva lukea päivästäsi ja suunnitelmistasi! Iloinen ja innostunut fiilis ihan väkisinkin tarttuu :) Hauskaa päivää ja viikkoa!

    1. Kiitos Pia! Eilen olin kyllä illalla niin ylikierroksilla kaikesta että oli vaikea nukahtaa.
      Nyt ei muuta kun töppöstä toisen eteen, tänään tosin huilin eilisen polkukarkeloinnin ja pulkkamäen jälkeen ja tein kotona lihaskuntoa.
      Ihanaa viikkoa sullekin, nähdään taas juoksulenkkien merkeissä!

  7. Näin se maailmankaikkeus vastaa😉. Ihan huikeeta Jenny, onnea vielä teille mösjöö Henriksonin kanssa!
    Harmi kun asun ihan v ä ä r ä s s ä kaupungissa muuten kirmaisin heti paikalle🏃‍♀️.
    Kivaa viikkoa☀️.

    1. Kiitos Kirsi kommentistasi ja onnitteluista :)
      Joo, vitsi, oliskin makee saada sut meidän kanssa juoksentelemaan. Noilla yhteislenkeillä on ollut tosi hyvä meininki.
      Kivaa viikkoa ja ihanaa tiistaita :D Voi hyvin!

  8. Oikein paljon onnea ja kovasti teille tsemppiä treeneihin! :) Juoksin itse viime syksynä 50 km:ä. Ilmoittautuessa ero maratoniin tuntui mitättömältä, mutta mitä lähemmäksi juoksu tuli, niin sitä pidemmältä ero tuntui ja jännitys kasvoi. Juoksu meni kuitenkin hyvin ja oli todella hieno kokemus. Kannatti lähteä maratonin sijaan juoksemaan 50 km:iä.

    Totesin toisen kirjoituksen kommenteissa juosseeni maratonin nastalenkkareilla. Kommentti jäi hiukan vaivaamaan, kun tiedän, että osalle nastalenkkareilla juokseminen aiheuttaa ongelmia. En minäkään kylmiltään olisi uskaltanut nastalenkkareilla maratonille. Juoksin jo viime talvena paljon nastalenkkareilla ja tänä talvena oli muutama lenkki alla. Tiesin, ettei ainakaan lyhyemmillä lenkeillä ole ollut pahoja ongelmia.

    1. Kiitos Jyri kommentistasi ja onnitteluista!
      Oli vähän hankala nukahtaa tän eilisen uutisen jälkeen ja tuli jo tuossa yöllä pyöriteltyä mielessä sitä, mitä kaikkea tämä vaatiikaan! :) Mutta eiköhän se tästä! Treenit ovat hyvin käynnissä ja nyt sitten vain jatketaan samalla tavalla. Pitää uskoa ja luottaa itseen, että hienosti menee! Ja uskon, että on kyllä mahtava kokemus, kuten sulla toi 50 kilsaa!

      Joo, mä kyllä ymmärsin, että et ihan kylmiltään nastoilla ole maraa juossut ja uskon, että muutkin sen tajuavat. Itse juoksin eilen tosiaan metsässä Sarvoilla ja ne vain tuntuvat jalassa niin hyviltä. Toki edellisestä nastalenkistä oli jo yli viikko ja tuossa välissä juoksin hallissa vanhoilla Asicseillani.
      Nastat ovat kyllä ihan paras keksintö, koska ei tarvitse yhtään jännittää sitä, liukuuko askel tai lipsuuko. Ilman noita tossuja en olisi tuonne metsään uskaltanut ja nyt on olo, että metsään pitäis päästä taas heti! Oli niin erilaista ja siistiä ja mahtava juosta ihan eri miljöössä kuin yleensä. Olen juossut nyt enemmän Hgin rantoja pitkin talvella ja alkaa vähän kyllästyttää nuo samat lenkit.
      Mä luulen, että oli mitkä kengät tahansa, aina ne vaatii vähän totuttelua ja sisäänajoa.
      Mahtavaa viikkoa sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *