Hyvä elämä, Yhteistyö

Tavoitteista ja rohkeudesta Ihana nainen -hemmottelun lomassa

Pari viikkoa sitten vietin lauantaitani kivassa seurassa Ihana rohkeus -päivässä. Valokuvaajat Mirkku Merimaa ja Niina Stolt kutsuivat minut paikalle ja täytyy sanoa, että työviikko oli jälleen ollut niin hektinen, että vaikka olin vastannut kyllä, en oikein vielä edes samana aamuna tiennyt, mihin olin taas jälleen lupautunut.

Aiemmin olen tehnyt Mirkun ja Niinan kanssa yhteistyötä Ihana nainen -konseptin tiimoilta ja nytkin tiesin pääseväni meikattavaksi ja kuvattavaksi. Meikki ja kuvaus olivatkin ihanaa hemmottelua, mutta parasta päivässä oli kyllä koolla ollut porukka ajatuksineen sekä valmentajat Katja Pasanen ja Leena Villanen, joiden luennoista jäi mieleen itämään monta hyvää siementä. Myös Pinkit korkokengät -blogin Maiju kirjoitti aiheesta.

Teimme myös erilaisia mielikuvaharjoituksia esimerkiksi itsevarmuuteen liittyen. Päivän innoittamana valitsinkin oman ryhdikkään voima-asentoni, ja päätin käyttää sitä seuraavalla kerralla, kun tunnen lisärohkeuden olevan tarpeen. Puhuimme myös tunteista ja siitä, miten ei toivottua tunnetta voi häivyttää hyvää tunnetilaa vahvistamalla. Nyt löytyy keinoja siihenkin. Valitsimme voimalauseen, joka sitten myöhemmin liitettiin kuvaan.

Kuvat: Mirkku Merimaa

Runsaasti omia oivalluksia

Olen tehnyt paljon erilaisia mielikuvaharjoituksia esimerkiksi LCF Lifecoachiksi opiskellessani ja muilla käymilläni kursseilla. Silti päivän parasta antia olivat omat oivallukset, että periaatteessa mikään ei ole rajana ja voin tehdä lähes mitä vain, mutta en kaikkea samaan aikaan. No, tämän päivän jälkeenhän ei mennyt kauaa, kun sitten allekirjoitin jälleen kustannussopimuksen ja koska kirjan kirjoittaminen vie toki aikaa, jostain on luovuttava.

Olen jo aiemmin esimerkiksi vähentänyt ohjauksia minimiin ja omien parin kuukausitunnin (joskus ohjasin pari tuntia PÄIVÄSSÄ!) lisäksi sijaistan enää vain todella harvoin, mutta silti olen alkanut miettiä sitä, että ehkä ryhmäliikunnan ohjaaminen on yksi juttu, josta voin näin 20 vuoden jälkeen vihdoin luopua. Iik, siis kokonaan! Vaikka ohjaaminen on ihan parasta ja voin sanoa rakastavani sitä, on myös ollut ihanaa harrastaa ensimmäistä kertaa 20 vuoteen oikeasti jotain omaa lajia eli juoksua. Vedän nyt vielä tämän kevään tunnit loppuun ja sitten mietin, mitä teen. Mutta koska kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan, silloin pitää tehdä valintoja ja toimia sen mukaan, mitä todella haluaa. Minä haluan ennen kaikkea pitää itseni hyvässä kunnossa ja haluan juosta. Ehkä kurssittaudun juoksuohjaajaksi jossain vaiheessa, ken tietää!

Mitä haluan saavuttaa?

Jaana Villanen sitten herätteli meitä ajattelemaan, miten heikkoutemme voivatkin olla vahvuuksiamme, kun niitä vain katsoo eri näkökulmasta. Jaanan kanssa myös pohdimme tavoitteitamme ja sitä

  • Mitä haluan saavuttaa?
  • Mitä olen valmis tekemään unelmani ja tavoitteeni puolesta?

Joskushan ihmisellä on tavoitteita, mutta ei sitten kuitenkaan voimaa, halua, intoa tai uskoa tehdä asioita sen puolesta. Silloin voi toki miettiä sitä, onko tavoite oma tavoite vai haluaako sitä vain siksi, että sellaista muka kuuluu haluta, muutkin haluavat sitä ja onko se kenties ihan jonkun toisen unelma kuin itsen?

Olen huomannut, että ne asiat, joita todella haluan, niiden eteen olen valmis tekemään paljon. Olen valmis keksimään ratkaisuja, löytämään tavoitteeni edistämiseen aikaa ja antamaan sille energiaa. Mitä enemmän itseltäni kysyn miksi-sanaa, sitä kirkkaammaksi tavoite muuttuu.

Eilen esimerkiksi kävin juoksemassa peruskestävyyssykkeisen pitkän lenkin Espoossa sisäradalla. Kun juoksemisen jälkeen mietin, että matkustin julkisilla naapurikaupunkiin (no se oli helppoa, metroasema sijaitsi ihan hallin kupeessa), juoksin sisällä 25 kilsaa, en keskeyttänyt treeniäni edes alkulenkin vatsavaivojen takia, niin se jo kertoo, että olen juoksun suhteen tosissani.

Jaana kertoi hauskan tarinan siitä, kun oli viime kesänä kävellyt Suomen läpi Nuorgamista Hankoon. Hän oli matkan varrella tavannut lukemattoman määrän ihmisiä ja kun oli kertonut muille kävelynsä pituudesta, sama kysymys toistui jatkuvasti. Itse arvelin sen olevan miksi-kysymys, mutta olin väärässä. Joka päivä, kun Jaana oli kävellyt Suomen läpi, häneltä oli kysytty, että ”Oletko ajatellut luovuttaa?”

Uskon, että useimmilla tuo kysymys projisoi jotain omaa tavoitetta ja sen työstämistä. Ehkä kannattaisi vain keskittyä niihin omiin tavoitteisiin ja pitää huolta niistä. Uskoa omiin tavoitteisiin ja tehdä asioita niiden eteen, eikä luovuttaa, jos asia ei jätä rauhaan ja sydän sille palaa. Jaanakaan ei luovuttanut, vaan käveli tosiaan huikean 1 500 kilometrin matkan.

Tuon päivän jälkeen itsellekin vielä enemmän vahvistui se, että haluan juosta, haluan pitää itseni hyvässä kunnossa ja haluan kirjoittaa uuden kirjan (joka tulee ulos tammikuussa 2019), vaikka olinkin sanonut kirjan kirjoittamisessa jo aikanaan, että ei enää koskaan!

Ihana nainen kuvauksia -tulossa

Sain eilen Mirkku Merimaalta viestiä, että Ihana rohkeus -päivä saattaa jäädä hetkeksi telakalle tai tilaustuotteeksi, mutta rohkeushan on teemana Ihanissa naisissa kautta linjan. Monelle elämykseen osallistuminen ja ylipäätään itsensä näkyväksi tekeminen ulkonäön ja ihanuuden kautta vaatii paljon rohkeutta saati sitten kuvattavana oleminen, jos siihen ei ole tottunut. Mirkku ja Niina haluavat auttaa ihmisiä valjastamaan oman ihanuutensa voimautumisen välineeksi. Hyvä olo kulkee sisältä ulos ja ulkoa sisälle ja ulkonäkö on hyvän olon ikkuna. Ja onhan se nyt mahtavaa saada itsestään kuvia laitettuna! Kun uskaltautuu kameran eteen, kasvattaa se taas itseluottamusta. Ystävänpäiväkuvauksessa ensi keskiviikkona on vielä pari aikaa jäljellä ja seuraavaan Ihana Nainen -elämykseen, joka on 24.3. on myös vielä tilaa. Suosittelen lämpimästi!

Ja omien tavoitteiden eteen työskentely jatkuu. Mietin juuri eilen sitäkin, kun juoksin 400 metrin ympyrää, että parasta juoksemisessa eivät ole edes ne huikeatunnelmaiset juoksukisat ja maaliin saapuminen, vaan niiden jokapäiväisten valintojen teko, jotka tukevat omia tavoitteita. Ne pienet asiat, joita päätän tehdä eli se matka ennen kisaa. Elämäksi kai sitä kutsutaan!

Aurinkoista päivää!

Jenny

Lue myös:

*Instagramissa*

Ei kadehdita onnellista, vaan ollaan sellainen itse

Vanhasta eroon vai uutta kohti

5 asiaa, jotka tajuttuani parisuhde alkoi toimia

3 thoughts on “Tavoitteista ja rohkeudesta Ihana nainen -hemmottelun lomassa

  1. Toi on tosi tärkeä asia aina muistaa toi ”voin tehdä lähes mitä vain, mutta en kaikkea samaan aikaan”. Mä olen luonteeltani vähän semmoinen, että kun innostun, innostun sitten rytinällä kaikesta kerralla. Ja sitten usein käy niin, että sitä kaikkea onkin sitten liikaa ja innostus lopahtaa samanlaisella rytinällä kun se alkoikin. Pitäisi osata innostua yhdestä asiasta kerrallaan :)

    Ihania ja upeita noi sun kuvat! Olen jo pidempään miettinyt, että olisi kiva käydä otattamassa itsestä kuvia ihan valokuvaajalla. En oikein viihdy kameran edessä ja siksi olen tosi harvoin mukana missään kuvissa. Pitääkin laittaa noi Ihana Nainen -kuvaukset muistilistalle!

    Iloa ja hyvää mieltä sulle Jennyt loppuviikkoon <3

    1. Kiitos Emma kommentistasi, voi kuule, täällä toinen samanlainen! Siksi olenkin miettinyt nyt, että mistä voisin karsia, koska kaikkea ei vain voi tehdä samaan aikaan ilman, että polttaa kynttilää iloisesti molemmista päistä. Ja tuleehan siinä se loppuunsaattamisen vaikeuskin, jos on liikaa tekemistä, voi tosiaan käydä, kuten sanoit, että innostus lopahtaa tai sitten vain ei ole aikaa tehdä asioita valmiiksi.

      Kiitos! Ihana nainen on tilaisuus, jossa kameran edessä oloa on helppo harjoitella. Suosittelen lämpimästi.

      Kivaa viikonloppua, taas se on jo perjantai…. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *