juoksu, Yhteistyö

Talvijuoksu jee vai yök – nastoilla vai ilman?

Kun kysyin Instagramissa sitä, kuinka moni tykkää talvijuoksusta ja kuinka monen mielestä se on yök, 163 vastasi että tykkää ja 31 tyyppiä yök. Itse olin pitkään paitsi vannoutunut sisäliikkuja, niin juoksin vain harvoin talvella ja kallistuin enemmän tuon jälkimmäisen mielipiteen puoleen.

Kuvat: TIMO TURKKA PHOTOGRAPHY

Kun nelisen vuotta sitten osallistuin Adidas Heimoon, oli se oikeastaan ensimmäinen talvi, kun aloitin juoksemisen helmikuussa itselleni tavallisen huhtikuun sijaan. Heimon jälkeen tulikin taas juoksuihin ja erityisesti talvijuoksuun parin vuoden breikki, mutta vuosi sitten tammikuussahan aloin taas juosta. Nykyään vain tosi kova pakkanen estää juoksuni, eikä sellaisia vielä ole täällä Helsingissä ollut, saa nähdä, tuleeko niitä edes. Jos kalenterissani lukee, että juoksua, niin minä menen ja juoksen, oli ilma millainen tahansa. Nyt talvijuokseminen on vielä helpompaa, sillä olen kuukauden verran testaillut testiin saamiani nastoilla varustettuja Sarvan Xero -juoksukenkiä.

Talvijuoksija (jak)saa pukeutua

Siinä, etten ole juossut talvella, on ollut osittain kyse myös laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Aiemmin koin hikoilun pakkasessa hankalaksi ja minun oli vaikea osata pukeutua oikein. Toki pukeutumiseen talvella menee enemmän aikaa kuin kesällä, mutta kun vain pääsee ulos juoksemaan, niin ihan sama! On ihan paras fiilis saada juosta ulkona raikkaassa ilmassa, ja jos vielä on lunta, niin mikäs sen kauniimpaa.

Eilen kävin kiertämässä Mustikkamaata Helsingissä ja välillä siellä tulee kovasti, merenrannalla kun ollaan suurin osa lenkistä. Pakkasasteita oli eilen mittarin mukaan -9 ja tuulesta johtuen se tuntui iholla noin -15 asteelta. Minulla oli paksummat talvijuoksuhousut, pitkät villasäärystimet, pitkät polvisukat, tekninen t-paita, merinovillainen pitkähihainen paita, ohut talvijuoksutakki, sormikkaat, tuubihuivi ja pipo ja hyvin tarkenin. Vaatteita oli päällä ihan sopivasti, tosin yhtään enemmän vaatetta olisi itselleni ollut jo liikaa. Mutta kuten aiemminkin, niin totean sen, että juoksupukeutuminen on hyvin yksilöllistä. Jotkut juoksevat jo syyskuussa tupsupipo päässä ja tuulitakkiin verhoutuneena, itse juoksin vielä lokakuun lopussa pitkissä kesätrikoissa ja ohuessa pitkähihaisessa juoksupaidassa. Eilenkin jaloissani olivat nastatossut, enkä varmaan ilman niitä olisikaan pärjännytkään Mustikkamaan maastossa.

Nastatossut nostivat talvijuoksun uudelle levelillä

Mutta ne kengät! Ensimmäisen lenkin jälkeen totesin, että nastatossut nostivat kyllä omat talvijuoksuni eri levelille. Viime talvena juoksin normitossuilla ja pärjäsin ihan hyvin, tosin jouduin valitsemaan reittejä sen mukaan, missä ei olisi ollut jäätä tai lunta kovin paljon. Välillä kävin juoksemassa myös Mustikkamaalla, ja jos maa oli lumessa, mutta ei jäässä, pärjäsin kohtuullisen hyvin. Yhtään jäiset mäet olivat hankalampia, niitä tuli liu’uttua alas välillä pehvallani tai pitämällä puiden oksista kiinni.

Testiin saamillani kotimaassa suunnitelluilla Sarvan Xero -tossuilla olen juossut nyt nelisen viikkoa. Kokemusta ei ole vielä pidemmältä kuin maksimissaan 15 kilometrin lenkiltä, mutta olen ollut tyytyväinen nastatossujen aloitteleva käyttäjä. Kenkä on kevyt (252 grammaa), istuu hyvin jalkaan, ei paina eikä purista. Pohjan 20 nastaa pitävät erinomaisesti ja kesätossuilla lipsutteluun tottuneena ensituntuma onkin ollut miellyttävä. Pohjat ovat matalammat kuin Asicseissani, joissa olen viime aikoina suurimmaksi osaksi juossut, joten olen ollut varovainen siinä, ettei itselleni uusi kenkämalli aiheuta pulmia. Eräs suuresti ihailemani konkarikin, joka juoksee paljon Sarvoilla, muistutti minua siitä, että nasta on aina nasta ja voi vaikuttaa yllättävän paljon askellukseen ja kehotti olemaan varovainen, ettei liiasta kuormituksesta tule mitään vaivoja. Olenkin nyt kuulostellut erityisesti sääriäni ja nilkkojani, jotka ovat joutuneet koville myös ihan lumen takia. Onneksi olen vahvistanut nilkkojani erilaisilla tasapainoharjoituksilla pitkin syksyä.

Olin kuullut juttua siitä, että nastakengät voivat tuntua kömpelöiltä, mutta ainakaan Sarvan Xerojen kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Alustaan on hyvä tuntuma eikä askel tunnu kuitenkaan tönkömmältä kuin normitossuissakaan. Kenkä ei kuulema ole täysin vedenpitävä, mutta vaikka eräänä päivänä  juoksin lumimyrskyssä ja välillä oli lunta ja märkää polviin välillä sääreen saakka, sukat pysyivät kuivina. Sarvoilla olen uskaltautunut myös poluille, jotka aion ottaa haltuun tänä keväänä. Ensimmäisellä lenkillä tein tosin sen virheen, etten laittanut nauhoja tuplasolmuun ja sain pysähdellä solmimaan niitä kiinni. Mutta kun Instagramissa tuplasolmuista oli muistutettu itseäni noin 50 kertaa, se on nyt tapa. Jotkut asiat sitä oppii nopeasti! (Toisia ei.)

Matkani Mustikkamaalle eilen tiesi myös useamman kilometrin matkaa kaduilla, joilla ei välttämättä ollut lunta ollenkaan. Etukäteen olin miettinyt, miten mahtaa sulalla asvaltilla juokseminen sujua, mutta sekin meni ilman ongelmia. Meteliä syntyi, kun nastat kopisivat katuun. Ja mukavinta Sarvoilla onkin juosta lumella. Mutta kuulinpa kaverilta, että nastatossuja käyttävät myös polkujuoksijat. Onkohan se yleistä? Joka tapauksessa ilman nastakenkiä olisi varmaan joku suunnittelemani lenkki ollut pakko jättää väliin, joten jatkan kenkien testailua iloisilla mielin.

Muita talvijuoksijoita linjoilla? Nastoilla vai ilman?

P.s. Aloitteleva juoksija – vältä nämä virheet -postauksessa on alekoodi Vauhtisammakolle, jonka kevään juoksukoulu on startannut jo ainakin Turussa. Helsingissä aloitetaan juoksukoulu ensi viikolla, en malttaisi odottaa!

Jenny

*INSTAGRAMISSA*

Lue myös

Unelmat toteutuvat

Ajattele toisin elämänmuutoksesta

 

 

 

14 thoughts on “Talvijuoksu jee vai yök – nastoilla vai ilman?

  1. Onpa tosi hienot kuvat!
    Siitä asti kun aloitin juoksuharrastuksen eli öö ehkä 11 vuotta sitten olen ehdottomasti juossut myös talvella. Vasta monien vuosien jälkeen mukaan tuli juoksumatto sekä nykyään Pirkkahallin 300 m radalla juoksut. Nastatossuja mulla ei kuitenkaan vielä koskaan ole ollut ja olenkin jäisimpinä aikoina juossut matolla tai sisäradalla. Tänään on sellainen keli, että lunta on hyvin maassa ja tuntuu pitoakin olevan eli ulos lähden juoksemaan pikapuoliin. Juoksu on kivaa.

    1. Kiitos Jaanaba kommentista ja kehuista!
      Mä en sitten vain saa juostua juoksumatolla kuin maksimissaan 15 minuuttia, mun mielestä se on niin tylsää. Kun olin Varalassa koulussa tuli juostua Pirkkahallissa, se on kiva paikka.
      Mä tykkään kyllä kans juoksusta! Se on mahtavaa! Ja vaikka tykkään talvijuoksustakin niin onhan se kesällä niin paljon iisimpää eikä tarvitse ees montaa vaatetta :)
      Mä oon tykännyt noista nastoista, kun ne on niin ihmeen pitävät. Mutta yritän nyt juosta muillakin, ettei jalat ala tykätä kyttyrää.
      Hauskoja treenejä sulle, niitä on ilo seurata!

  2. Kaverini harrastaa polkujuoksua ja tykkää käyttää nastakenkiä. Monesti kuulemma metsäreittien pitkokset on syksyn sateilla niin liukkaat, että nastat on paikallaan.

    1. Kiitos Lumi kommentista! Tää oli mulle ihan uutta tietoa. Tosin enhän olekaan vielä polkuja päässyt juoksemaan, mutta nyt kun ekaan polkujuoksutapahtumaan olen ilmoittautunut, niin pitää ottaa sekin haltuun.
      Mulla on yhdet polkutossut, niissä on aika epätasaiset pohjat, mutta saa nyt nähdä sitten, millä lopulta alan juosta. Oon kans kuullut, että pitkospuut voi olla tosi liukkaita, jos sataa, joten ei ihme, jos nastoja käytetään.
      Kivaa viikkoa sulle :)

  3. Ehdottomasti nastoilla! 👍
    Olen käyttänyt itse Icebugeja ja ne ovat kestäneet monta talvea mutta nyt tulivat tiensä päähän. Nyt sinun innoittamana päätin vaihtaa leiriä ja tilata Sarvat itselle synttärilahjaksi 😃 Tänään pitäisi saapua ja tuskin maltan odottaa testilenkkiä 😍

    1. Kiitos Elina kommentistasi! Hieno synttärilahja! Mä ostin itselleni just Salomonin juoksuliivin lahjaksi :) En muista, mistä ostoksesta olisin tullut niin iloiseksi! Toivottavasti saat monia hyviä kilsoja Sarvojen kanssa. Palaathan kertomaan, miten juoksut ovat sujuneet. Niin ja paljon onnea synttärin johdosta <3

  4. Minäkin ostin tänä talvena ensimmäiset nastalenkkarit, ja juurikin nuo ihanat (näköiset :-)) Sarvat. Tähän asti juossut normilenkkareilla talvellakin ja ”pärjännyt” ihan ok. Ihan huippuhyvin nuo Sarvat pitää kyllä mutta itseäni vähän häiritsee kun pääasiassa ajetuilla kävely/pyöräteillä juoksen niin aika usein siellä on kuitenkin ihan paljasta asfalttiakin läpi talven jonkin verran ja silloin huomaan hakeutuvani pientareelle etsimään lunta tai jäätä nastan alle… jotenkin tuntuu ikävältä juosta nastoilla siinä asfaltilla ja tietysti mietityttää että kestääkö ne nastat minkä verran asfaltilla juoksua..
    Mutta ihan huoletta sai juosta myös melkein peilijäällä Sarvoilla…kerran läksin ihan huvikseni testaamaan pitoa kun oli sellainen keli että ei mitään järkeä lähteä tien päälle millään kengillä mutta minähän juoksin ja kenkä piti :-)

    1. Kiitos Tiina kommentistasi! Onhan noi Sarvat kyllä ihan karkit. Pinkkiä ja mustaa, tosi vauhdikkaannäköiset.
      Mä tosiaan eilen juoksin just sellaisen alueen läpi, jossa ei ollut lunta vaan asvalttia. Kävi vähän samoin kuin sulla, että etsin ne lumiset kohdat. Mietin myös tuota nastojen kestämistä asvaltilla, mutta ilmeisesti ne on aika tujakasti kiinni eivätkä nyt ihan pienestä irtoa. Aikamoinen kopina kyllä kävi, kuulin korvakuulokkein läpi aiheuttamani metelin :)
      Kuulin just liikennevaloissa tänään takana seisovan kertovan kaverilleen kauhutarinan siitä, miten voi käydä tosi lopullisen huonosti, jos kaatuu lenkillä ja kolauttaa pahasti päänsä :( Täytyy olla varovainen ja mennä rauhassa, oli sitten mitkä vain kengät alla. Nastat kyllä pitävät onneksi pystyssä. Ja kohtahan se on taas kevät.
      Iloisia kilsoja!

  5. Jee ja nastoilla. :) Taidan juosta käytännössä kaikki talvilenkit Sarvan Xero3:lla. Viime keväänä juoksin monta lenkkiä niin, että mietin, onko nastat jo turhaa varovaisuutta. Mulla siis toinen juoksutalvi nyt menossa. Olen juossut yhden maratoninkin nastoilla. Viime kesänä juoksin yhden polkujuoksun, jossa reitillä oli märkiä pitkospuita. Ne oli mun tavallisilla polkujuoksukengillä kuin olisi saippuapalan päällä juossut. Silloin kaipasin todella nastoja alle.

    1. Kiitos Jyri kommentistasi! Oho, ilmeisesti siis pitkät lenkit ei mitenkään rasita jalkoja sen enempää, vaikka nastat alla. Tuolla on ollut nyt niin liukasta, että kävellessäkin olen meinannut kaatua, on kyllä turvallisempi olo, kun nastat iskee jäähän.
      Joo, tuosta pitkospuuasiasta tässä ketjussa kommentoi toinenkin, nehän voi tosiaan olla pirun liukkaita. Itse olen nyt alkamassa tutustua polkujuoksun saloihin, saa nähdä, millä tossuilla sitä alkaa metsiä valloittaa. Tuo oli ihan uutta tietoa, että nastoja käytetään poluilla ja ilmeisesti suunnistajatkin niitä suosivat.
      Hauskoja treenejä ja iloisia kilsoja sulle :)

  6. Nastoilla ehdottomasti! En ole kertaakaan kaatunut, kun nyt jo kuudetta talvea juoksen nastalenkkareilla. Niillä voi lähteä juoksemaan kelillä kuin kelillä. Kun vielä hankkii yhden kunnon asun talviliikuntaan, niin ei ole juoksemaan lähtö varusteista kiinni!

    1. Kiitos Elina kommentistasi, kiva kuulla! Mä olen tosiaan vasta aloittelija, mutta aion jatkaa nyt nastoilla niin kauan, kun on tarvetta.
      Mulla on aika hyvin nyt vaatteet talvijuoksua varten. Jopa kovempia pakkasia varten, mutta saa nähdä, saadaanko me sellaisista nauttia ollenkaan.
      Kivaa päivää!

  7. Olin ennen aktiivinen talvijuoksija, kunnes sitten eräänä vähemmän kauniina talvipäivänä heitin kunnolla ”lipat” metsäpolulla. Lopputuloksena liuta murtuneita luita nilkassa, pitkä kuntoutus ja ortopedin melko varma ennustus siitä, että kävelen kepin kanssa lopun ikääni. Olin tuolloin 28-vuotias ja päätin tehdä kaikkeni, jotta voin jonakin päivänä todistaa ortopedin ennustuksen vääräksi. Onneksi onnistuin. Kävelen ilman keppiä, juoksemaankin pystyn. Nilkkaa ei koskaan saatu ennalleen, mutta sen virheasento rajoittaa liikuntaani onneksi hyvin vähän.
    Sen verran kaatuminen kuitenkin jäi kummittelemaan mielen perille, että kertaakaan en ole sen jälkeen talvella juossut. En edes bussiin ehtiäkseni ;)

    1. Kiitos Suvi kommentistasi! Voi vitsi, kaikkea voi kyllä sattua. Tosi kurjaa, että sulla kävi noin, mutta jestas miten hienosti kuntoutit itsesi takaisin liikuntakykyiseksi! En yhtään ihmettele, että talvijuokseminen on jäänyt. Usein noista vastaavista tuppaa jäämään traumoja, jotka sitten estävät sitä tekemistä. Eikä se ole välttämättä huonokaan asia.

      (Itse olen murtanut myös esimerkiksi kämmenen ja pari muutakin kohtaa. Kämmen murtui longboardatessa ja harrastus jäi lyhyeen sen takia. Murtuma ei näkynyt seuraavana päivänä röntgenissä ja lopulta sitä ei kipsattu ollenkaan. Luut luutuivat hieman pieleen ja käsi vaivasi ekat kaksi vuotta tietyissä liikkeissä. Nykyään sitä kolottaa, jos on hyvin sateista ja koleaa, mutta muuten ei juuri vaivaa arjessa.)

      Toivotan sulle ihanaa päivää! Pysytään pystyssä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *